aikuisen adhd

olen yli kolmekymppinen nainen, ja lääkäri on nyt todennut, että minulla on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö. tähän astista elämääni kuvanneet adjektiivit, kuten laiska, saamaton, tyhmä, yksinkertainen, aikaansaamaton, hemmoteltu, mukavuudenhaluinen ja väsynyt, ovat saaneet nyt jotenkin toisenlaisen merkityksen. alan hitaasti uskoa itseäni siinä, etten ole kaikkea tuota edellä mainuttua ollut ainkaaan tahallisesti. paitsi tietysti joskus. alan myös uskoa, että monet ongelmat elämässäni selittyvät edes osaksi sillä, että aivojeni välittäjäaineilla on ongelmia, joihin en tähän mennessä ole pystynyt itse vaikuttamaan.

elämääni kuvastavat parhaiten sanat ”kaaos” ja ”ennakoimattomuus”. minulta puuttuvat arjen hallinnan keinot ja työkalut ennakoida asioita. ajelehdin asiasta toiseen, tunnelmasta toiseen ja päivästä toiseen. saan innostuksissani usein kiinni erilaisista ideoista, ja aloitan uusia projekteja, mutta vain äärimmäisen harvoin saan vietyä ne loppuun asti. erittäin harvoin pääsen tuntemaan tyydytystä tehdystä työstä. ja nämä kerrat ovat surullisesti vuosi vuodelta vain harventuneet.

lääkäri aloitti minulle lääkityksen. pienenä määränä se aluksi tuntui auttavan ainakin unirytmin ja vireystason ylläpitämisen kanssa. suurempana määränä se kuitenkin lamaannutti minut, eikä nyt tunnu enää auttavan minua eteenpäin.

vaikka en tunnista itseäni masentuneeksi siinä määrin, mitä sen kuvittelen tarkoittavan, olen varsin väsynyt, turhautunut ja hukassa. kun on vuosi kaudet hakannut päätään seinään epäonnistumisten, keskeytyneiden projektien, jatkuvan ailahtelun ja ympäristön ihmettelyn kanssa, tuntuu kuin diagnoosin ”leima” yhtäkkiä suistaisi elämän jonnekin helpotuksen ja pelon väliseen virtaan, jossa ei enää jaksaisi tarttua mihinkään…