kuinka saada aloituskyky kuntoon?

kuinka saada juna liikkeelle? se on ainainen ongelmani. voin aikoa asioita tunteja, päiviä ja viikkoja. tai vuosia. olen kova aikomaan. aion nousta tästä, aion laittaa tiskit, aion aloittaa tosissani mainostamaan yritystäni. aion sitä ja aion tätä. voi että olenkin hyvä aikomaan! saan usein tosi hienoja ajatuksia ja aikomuksia. jos niistä edes pienen osan saisi totautumaan, olisin luultavasti paljon pidemmällä.

aikominen sinäänsä ei ole rankkaa. se on usein ihanaa haaveilua ja suunnittelua. silloin olen täynnä virtaa ja ideoita. ja aikoinaan jopa uskoin aina pystyväni siirtymään tuumasta toimeen. enää en usko. siksi aikominenkin on vähentynyt. enää ei jaksa. ei viitsi kiusata itseään tai ympäristöään hienoilla suunnitelmilla, jotka lopulta jää joko aloittamatta tai ainakin sitten kesken.

odotan, että pääsisin jonnekin saamaan apua tähän ongelmaan. olen AIKONUT soittaa sinne ja tänne, ja hakea apua. mutta tässä istun hamaan tulevaan asti, kunnes mieheni ottaa ja soittaa minulle ajan jonnekin… sitten taas innostun, aloitan kaikella vauhdilla, hetken menen rytinällä eteenpäin… ja lopulta makaan mahallani maassa, kun kaikki voima, innostus ja motivaatio on loppunut yhtä nopeasti kuin alkanutkin. tai sitten… jos saisinkin oikeasti apua. oppisin viimein viemään asioita loppuun. ensin pieniä tekoja, sitten suurempia. ja lopulta joskus jopa suorittamaan opintoni päätökseen ja saamaan yritykseni pyörimään. ilman että joku potkii, tökkii ja muistuttelee – jatkuvasti.