minussa on puutarha

Minussa on puutarha,
nopeasti kukkinut
ja hiljainen nyt.
Minussa on koivu
joka tuhlasi surutta
lehtensä jo toukokuussa.
Surutta, vihellellen, hyräillen.

Tommy Tabermann

joskus tuntuu, että sisälläni todella on puutarha. toisinaan siellä on maailman vilkkain lentokenttä. joskus pelkkää suhinaa. tänään sisälläni on risteillyt tosi monenlaisia tunteita. odotusta, jännitystä, pelkoa, riemua, helpotusta, innostusta, onnea, pettymystä, epätoivoa, surua, tuskaa ja huolta. monella tapaa erilainen päivä. ja samalla kun olen kiitollinen tästä, olen myös surullinen. sain jotain arvokasta, mutta myös menetin.

olisi opeteltava olemaan aikuinen. opeteltava jotenkin irrottautumaan joistakin tunteista, joiden kanssa lopulta tuntee usein toivottomuutta. huolehdin helposti liikaa ihmisistä, joilla on merkitystä. pitäisi luottaa enemmän siihen, että jokainen löytää onnensa tavallaan. ja että kaikki ehkä ei löydä sitä. ainakaan siinä määrin, miten kuvittelen. pitäisi opetella elämään niin täysillä omaa elämää, ettei jäisi aikaa eikä paukkuja liimautua jonkun toisen elämänvaiheisiin niin tiiviisti.

jatkan vielä konditionaalissa (valitettavasti). pitäisi osata rajoittaa itseään ja sitä, millaisella intohimolla mihinkin ryhtyy. samoin pitäisi osata rajata elämäänsä.

pitäisi siis sitä ja tätä. monenlaista. opetella ja osata. surutta, vihellellen, hyräillen.