Mitä opin Hannibalilta

Kenellekään minut tuntevalle tämä tuskin tulee yllätyksenä, mutta paljastetaan nyt blogissakin: katson aika paljon elokuvia, erityisesti kauhu- ja jännitysleffoja. En katso niitä siksi, että nauttisin väkivallan näkemisestä – todella harvoin katson raakoja elokuvia. Katson niitä sen vuoksi, että monissa hyvissä (huom. olen katsonut myös liian monta huonoa) kauhuelokuvissa on myös harvinaisen oivallinen juoni. Lisäksi monet niistä kertovat ihmisyydestä enemmän kuin perinteisen draaman keinoin voidaan kuvata.

Yksi suosikkielokuvistani on Punainen Lohikäärme (Red Dragon, 2002), joka kuuluu Uhrilampaiden kanssa samaan Hannibal Lecteristä kertovaan elokuvasarjaan. Se on elokuva, jonka tarina avautuu menneisyyden traumaattisten kokemusten ymmärtämisen kautta – että jokaisella meillä on omat haavamme parannettavina. Yhdet vain selviävät paranemisprosessistaan paremmin kuin toiset. Yksien tehtävä on selvittää rikoksia, joita toiset särkyneet tekevät.

Elokuvan loppupuolella Hannibal kirjoittaa Will Grahamille kirjeen, jossa on yksi erityisen pysäyttävä kohta:

”Our scars have the power to remind us that the past was real.”

Vaikka elämänohjeen antaja onkin kieltämättä hieman yllätyksellinen (vaikkakin älykäs), olen ottanut tämän lauseen yhdeksi suosikkilainauksistani. Joskus pysähdyn miettimään sen sisältöä, ja se on joka kerta yhtä merkityksellinen. Muistot saattavat olla hauraita, mutta silti ne jatkuvasti muokkaavat meitä. Menneisyys on tehnyt minusta minut.

Vielä en ole ehtinyt katsoa uutta Hannibal-televisiosarjaa, mutta jaksot ovat tallennettuina digiboksillani. Katsomisen aloittaminen vähän jännittää – voiko kukaan olla lähellekään yhtä hyvä, yhtä jäätävä Hannibal kuin Anthony? Jää nähtäväksi, mutta epäilen. 

 

Kuva Universalin elokuvasta Red Dragon (2002).