Yhdet päivät elämässä ovat raskaampia kuin toiset. Joskus surut ovat akuutteja, mutta toisinaan surettaa ilman ilmeistä syytä. Itse olen aina ollut aika herkkis – olen kantanut omiani ja muiden murheita harteillani, vaikka vähempikin kantamus olisi riittänyt. Tänään oli yksi noista irrationaalisen surun ja haikeuden päivistä. Silmiin hakeutui kyyneleitä, vaikka mitään perustavaa itkun aihetta ei ollut. […]

Kenellekään minut tuntevalle tämä tuskin tulee yllätyksenä, mutta paljastetaan nyt blogissakin: katson aika paljon elokuvia, erityisesti kauhu- ja jännitysleffoja. En katso niitä siksi, että nauttisin väkivallan näkemisestä – todella harvoin katson raakoja elokuvia. Katson niitä sen vuoksi, että monissa hyvissä (huom. olen katsonut myös liian monta huonoa) kauhuelokuvissa on myös harvinaisen oivallinen juoni. Lisäksi monet niistä kertovat […]

Tänään on YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Kynttilöitä sytytetään teemalla ”Valoa, ei väkivaltaa”. Olen toiminut vuosia ihmisoikeuksien parissa ja aina, kun naisiin kohdistuva väkivalta tulee puheeksi, joku ärähtää: ”Mutta entä miehiin kohdistuva väkivalta? Entä se naisten harjoittama, fyysinen ja henkinen?”  Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen ei tarkoita sitä, että tultaisiin sokeiksi muille väkivallan kohteille tai […]

On sunnuntai, lepäämisen päivä. Aiemmassa postauksessani kerroin ajoittaisesta unettomuudestani, jonka vuoksi ajatus levosta on minulle erityisen tärkeä. Niinä öinä, joina en saa unta, yritän silti levätä. Antaa keholle aikaa rauhoittua, toipua töistä ja muista stressin aiheuttajista. Tänään olen kuitenkin miettinyt lepoa aivan toiselta kannalta. Kuinka saisin laukkaavat ajatukseni lepäämään? Voisinko edes päivän olla huolehtimatta? Mitkä […]

Aamulla toimistolla huomasin: ääni ei kulje kuin pihisemällä, mikäkin viskibasso. Viikon verran vaivannut yskä oli varastanut puhekykyni. Ei auttanut kuin siirtyä työterveyslääkärille, odotella labraa, sitten uudelleen lääkäriä ja viimein hyväksyä tosiasia. Tänään loppupäivän vedän palaveria ihan vain itsekseni kotona. Sairaslomapäivän agendalla on glögin juomista (oi kyllä!), pienet päiväunet ja vanhoja musiikkisuosikkeja, joita voi kuunnella peittoihin kääriytyneenä. […]

Muistan lapsuudestani, olin ehkä seitsenvuotias, yhden aamun, jona itkin kuin putous. Ei, minuun ei sattunut, ei tehnyt kipeää. Kukaan ei ollut loukannut minua, ei sanonut rumasti. Ainoa itkemistäni selittävä tekijä oli, että isäni oli laulanut minulle laulun ”Päivänsäde ja menninkäinen” – kuten niin monena päivänä aikaisemminkin. Kuitenkin vasta silloin olin ymmärtänyt sanat, eikä niissä ollut […]

  Minulla on pitkään ollut vaikeuksia nukahtaa. Kun joku toinen saa unen päästä kiinni muutamassa minuutissa, minulla samaan prosessiin kestää yleensä vähintään tunti. Ja se tunti tuntuu pitkältä. Valojen sammuttua ajatukset kiertävät kehää: Muistinko tehdä töissä sen ja sen asian; onko huomenna aikaa yhdelle jos toiselle jutulle; miksen tarkistanut, että onhan kaikki sijoillaan ja oikein. […]

Oli viikonloppu ja aikaa miettiä. Missä olen elämässäni? Teenkö työkseni sitä, mitä tahdon? Panostanko oikeisiin ihmissuhteisiin? Jos käännän suuntaa, mistä tiedän, minne kääntyä seuraavaksi? Onko minulla uskallusta aloittaa alusta? Tunnen, että minulla on tällä hetkellä enemmän avoimia kysymyksiä kuin varmoja vastauksia. Kaipaan aikaa, jolloin saatoin käydä päivässä parilla luennolla, istua kahvilassa, jutella opiskelukavereiden kanssa keveitä […]

  Mietin joskus, kuinka paljon elämän viimeiset hetket määrittävätkään sitä, millainen muistijälki ihmisestä jää. Kuinka paljon merkitystä voi olla yksillä sanoilla, jos niiden jälkeen seuraa hiljaisuus? Isoäitini, Karjalasta aikanaan evakkona saapunut hiljainen nainen, kuoli yli 15 vuotta sitten. Hän asui kauan vanhainkodissa, kunnes kunnon huononnuttua viimeiset kuukautensa sairaalassa. Vähitellen ennen hänen poisnukkumistaan lauseet himmenivät, sanat […]

Tunnen erään miehen, jota kutsun tässä nimellä Järkimies. Järkimies on rationaalisin ihminen elämässäni: hän pyrkii riskittömään ja turvalliseen, taloudellisesti hyödylliseen elämään. Hän miettii ja harkitsee, eikä koskaan tee spontaaneja päätöksiä. Ei, viisaita päätöksiä ei voi perustaa tunteiden varaan, sillä silloin ne kaatuvat. Elämä murenee, jos luottaa haavekuviinsa. Ei Järkimies silti tunteeton ole. Hän ei vain […]