Valon puolella

kynttilä.jpg

Tänään on YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Kynttilöitä sytytetään teemalla ”Valoa, ei väkivaltaa”.

Olen toiminut vuosia ihmisoikeuksien parissa ja aina, kun naisiin kohdistuva väkivalta tulee puheeksi, joku ärähtää: ”Mutta entä miehiin kohdistuva väkivalta? Entä se naisten harjoittama, fyysinen ja henkinen?” 

Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen ei tarkoita sitä, että tultaisiin sokeiksi muille väkivallan kohteille tai muodoille. Se on sen tunnistamista ja tunnustamista, että tietyt väkivallan muodot ovat sukupuolittuneita. Naisiin kohdistuu tiettyä väkivaltaa juuri heidän sukupuolensa tähden. On seksuaalista hyväksikäyttöä, tyttöjen pakkoavioliittoja, tyttösikiöiden abortointeja – jotka kohdistuvat nimenomaan naisiin naisina. Tämän vuoksi kaiken väkivallan niputtaminen tai silmien sulkeminen näiltä väkivallan muodoilta ei auta niiden torjumisessa.

Kynttiläni palaa tänään heille, jotka ovat kärsineet, joita on pahoinpidelty, jotka eivät saaneet syntyä. Ja samalla toivon, että huominen voisi olla meille kaikille, naisille ja miehille, valoisampi.

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Sunnuntai, my love

kahvikuppi.jpg

On sunnuntai, lepäämisen päivä. Aiemmassa postauksessani kerroin ajoittaisesta unettomuudestani, jonka vuoksi ajatus levosta on minulle erityisen tärkeä. Niinä öinä, joina en saa unta, yritän silti levätä. Antaa keholle aikaa rauhoittua, toipua töistä ja muista stressin aiheuttajista.

Tänään olen kuitenkin miettinyt lepoa aivan toiselta kannalta. Kuinka saisin laukkaavat ajatukseni lepäämään? Voisinko edes päivän olla huolehtimatta? Mitkä asiat auttaisivat minua rauhoittumaan?

Kävin aamulla kahvilassa aamukahvilla ja ajattelin, kuinka ihana hetki se olikaan: istua rauhassa, ei ole kiire mihinkään eikä kukaan vaadi minulta mitään.

Toivoisin samanlaisia hetkiä, sunnuntaiaamun lempeitä palasia, myös osaksi arkipäiviäni. Että osaisin nauttia näistä kaikista pienistä, ihanista hetkistä… 

…Että valitsisin kahviin mantelimaitoa perinteisen sijasta (on muuten hyvää!).

…Että työpäivän jälkeen en lösähtäisikään sohvalle, vaan tekisin kävelylenkin Hietaniemen ympäri ja ihailisin kaupungin valoja.

…Että aamulla en jättäisi aamupalaa syömättä, vaan keittäisin itselleni puuroa.

…Että illansuussa sytyttäisin ikkunalaudallani oleviin kynttilälyhtyihin kynttilät ja ajattelisin, että ”onpas mulla kiva pieni koti”.

…Että ostaisin pöydälle kimpun ihania kukkia (valkoisia ruusuja) – vain siksi, että uskoisin ansaitsevani jotain kaunista itselleni.

 

Lempeää sunnuntaita!

 

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään