Mun ei ollut tarkotus postata heti edellisen perään uutta lainausta, mutta kaikki muu postaaminen ja muut aiheet on vaan jääny. Ja toisaalta tää lainaus tuntuu tällä hetkellä jollain tapaa ajankohtaiselta, kun tuli itse just vanhennuttua vuodella. Vaikka mikäänhän ei ole muuttunut…

C.S. Lewis ei ole mulle sen suuremmin tuttu, lukuunottamatta Velho ja leijonaa, enkä itseasiassa edes muista missä olen tähän lausahdukseen törmännyt ensi kädessä. Mutta juuri tällaiset, aikaa ja elämää pohtivat lausahdukset ovat aina jännittäviä, etenkin kun jäävät elämään vuosikymmeniksi esittäjän jälkeen.