Tein sen! Tein tuota treeniäni kolme sarjaa vaikka en olisi siihen sängystä ylös noustessani uskonut. Varsinkin reisilihakset ovat niin turta, että istuutuminenkin tuntuu hankalalta, mutta tein askelkyykkyjä silti! Lisäksi muutin ohjelmaani hieman, sillä vatsalihaksissani ei ole tuntunut miltään ensimmäisten liikkeiden jälkeen. Päätin vaihtaa aluksi vatsalihasliikkeet normaaleiksi ylösnousuiksi (jalat penkin alla jne), joita olen aina vihannut, mutta joista huomaan myös onko ne tehty oikein vai ei. Myöhemmin alan huomioimaan myös kiertoja enemmän, mutta nyt koin tarpeelliseksi saada edes jonkinlaista tuntumaa vatsalihaksiin.

Viikonloppu kolkuttelee siis ovella ja samalla viikon kestänyt lomani päättyy. Se tarkoittaa myös itselleni herkuista luopumista, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni teen tämän kaiken jotenkin hallitusti. Pidän kirjaa näistä asioista, teen lihaskuntoharjoituksia joita olen aina ajatellut vihaavani vaikka lihakset ovatkin jo kipeinä, minulla on ruokavalio suunniteltuna… Herkuttelun vähentäminen on jotenkin ahdistanut jo ajatuksen tasolla, koska se liittyy niin moneen asiaan mistä pidän. Koti-illoista, elokuvailloista, naposteleminen rakkaan kanssa sohvalla löhöten… Mutta en aio sohvalla makaamisesta luopua kokonaan kuitenkaan. Teen sen vain treenien jälkeen ja ilman herkkuja. En luota itseeni vielä niin paljon, että antaisin itselleni luvan ostaa ”pienen karkkipussin” tai ”edes viattoman suklaapatukan”. Ehkä sitten joskus, kun olen tottunut tähän uuteen tapaani toimia, voin tehdä niin.

Hassua miettiä jo etukäteen tuollaisia asioita, vaikka edelleen annan itselleni luvan syödä aivan mitä sattuu. Mutta ehkä se johtuu siitä, että sen verran tunnen itseäni kuitenkin. Maanantai saattaa tuntua todella rankalta – työpäivä, treenit, kevyempi ruoka… eikä edes mitään, millä palkita itseään. Mutta en anna sen masentaa! Pyrin kerrankin pitämään itseni kurissa, mieleni hallinnassa… Selkeys, se on edelleen se avainsana.

Koska tiedän tämä viikonlopun olevan viimeinen mahdollisuuteni herkutella vähään aikaan, suunnittelen sitä jo etukäteen melkein hullun kiilto silmissäni. Tiedän sen olevan hölmöä ja ehkä ammun itseäni nilkkaan tässä, koska tiedän kaikkien näiden kaloreiden tulevan minua vastaan kun yritän saada tuloksia aikaiseksi. Mutta en välitä siitä! En todellakaan aio aloittaa urakkaani niin, että koko ajan vain muistelisin mitä kaikkea ihanaa en ole vähään aikaan maistanutkaan… Maistan nyt, ja sitten on turha valittaa. Lupaan kertoa tänne, jos repsahdan matkani varrella (tai kuinka monta kertaa teen niin), tai kuinka kamalaa on ollut kieltäytyä siitä ja tästä ja tuosta. Ensi viikosta lähtien alan pitämään ruokapäiväkirjaa, niin tulee nähtyä mitä todella päivän aikana syö. Mutta ensi viikonkin aloitan totutellen ruokailun suhteen, en halua luovuttaa pelkästään alkushokin vuoksi.

Olen miettinyt tavoitteitani. Mitä oikeasti tavoittelen tässä? Ylipainoni ei ole sairaalloista, eikä se rajoita normaalia elämääni. Leveät lanteet ja suurehkot rinnat saattavat hämätä joitakin luulemaan ylipainoani muodoiksi, eikä siitä ole ollut mitään haittaa. Pelkään kuitenkin mihin tämä on menossa. Arvelen lihoneeni viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 15-20 kiloa. Olen käynyt vaa´alla viimeksi yli vuosi sitten, joten tuo on aika hatusta heitetty arvio. Vaatekoko ja valokuvat kertovat kuitenkin omaa tarinaansa ja haluan laittaa sille tarinalle stopin. En tunne oloani kovinkaan epämukavaksi tai huonommaksi ihmiseksi kuin muut, enkä todellakaan aio verrata itseäni huippumalleihin tai muihin yli-ihmisiin. Haluan olla edelleen minä, oma itseni, mutta haluan näyttää siltä miltä minusta tuntuu enkä siltä miltä näytän valokuvissa.

Joku saattaa ihmetellä, miksi oikein valitan kun terveyteni ei ole uhattuna tai, että onhan maailmassa suurempiakin huolenaiheita. Se on ihan totta, ja välillä ajattelenkin olevani pinnallinen ja ongelmani todella ovatkin #firstworldproblems. Joka tapauksessa haluan ylittää itseni ja tehdä omasta elämästäni antoisampaa. Ja kyllä, syyni ovat myös pinnalliset. Todellakin ovat! Haluan näyttää joskus hyvältä farkuissa ja rannalla, ja kokovartalon näyttävissä valokuvissa. Ajattelin, että vuoden päästä, blogini lähestyessä loppuaan, teen klassisen ennen ja jälkeen- kuvaparin ja jaan sen tänne. Toivon, että silloin on näkyvissä muutoksia enkä katsele siinä jälkeen-kuvassa nolona alaspäin, että enpäs saanutkaan mitään aikaiseksi… hehe… Tällä hetkellä en kuitenkaan ole valmis laittamaan itsestäni kuvaa tänne. Jossakin kohtaa luultavasti kyllä, mutta nyt ei löydy kanttia siihen vielä.

Tavoitteeni sitten noin niinku muuten… Laitan yhden tähän kuvana, muut saavat tulla myöhemmin (yht´äkkiä kiire onkin niskassa kiinni). Löysin Sportamoren sivuilta housut, jotka meinasin jo ostaa. Ne ovat melko hintavat, joten päätin, että ostan ne sitten kun housukokoni on sellainen, ettei lahkeita tarvitse kääriä 😀 Palaan tähänkin tuonnempana.

Nuo ovat siis Daily Sportsin Magic Pantsit ja kun tavoitteeni on saavutettu, ehkä postaan kuvan tänne jossa ne on mun päälläni. Tuollaista vatsaa en mene lupaamaan, että näkisitte 😀