Tavoitteita

Tein sen! Tein tuota treeniäni kolme sarjaa vaikka en olisi siihen sängystä ylös noustessani uskonut. Varsinkin reisilihakset ovat niin turta, että istuutuminenkin tuntuu hankalalta, mutta tein askelkyykkyjä silti! Lisäksi muutin ohjelmaani hieman, sillä vatsalihaksissani ei ole tuntunut miltään ensimmäisten liikkeiden jälkeen. Päätin vaihtaa aluksi vatsalihasliikkeet normaaleiksi ylösnousuiksi (jalat penkin alla jne), joita olen aina vihannut, mutta joista huomaan myös onko ne tehty oikein vai ei. Myöhemmin alan huomioimaan myös kiertoja enemmän, mutta nyt koin tarpeelliseksi saada edes jonkinlaista tuntumaa vatsalihaksiin.

Viikonloppu kolkuttelee siis ovella ja samalla viikon kestänyt lomani päättyy. Se tarkoittaa myös itselleni herkuista luopumista, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni teen tämän kaiken jotenkin hallitusti. Pidän kirjaa näistä asioista, teen lihaskuntoharjoituksia joita olen aina ajatellut vihaavani vaikka lihakset ovatkin jo kipeinä, minulla on ruokavalio suunniteltuna… Herkuttelun vähentäminen on jotenkin ahdistanut jo ajatuksen tasolla, koska se liittyy niin moneen asiaan mistä pidän. Koti-illoista, elokuvailloista, naposteleminen rakkaan kanssa sohvalla löhöten… Mutta en aio sohvalla makaamisesta luopua kokonaan kuitenkaan. Teen sen vain treenien jälkeen ja ilman herkkuja. En luota itseeni vielä niin paljon, että antaisin itselleni luvan ostaa ”pienen karkkipussin” tai ”edes viattoman suklaapatukan”. Ehkä sitten joskus, kun olen tottunut tähän uuteen tapaani toimia, voin tehdä niin.

Hassua miettiä jo etukäteen tuollaisia asioita, vaikka edelleen annan itselleni luvan syödä aivan mitä sattuu. Mutta ehkä se johtuu siitä, että sen verran tunnen itseäni kuitenkin. Maanantai saattaa tuntua todella rankalta – työpäivä, treenit, kevyempi ruoka… eikä edes mitään, millä palkita itseään. Mutta en anna sen masentaa! Pyrin kerrankin pitämään itseni kurissa, mieleni hallinnassa… Selkeys, se on edelleen se avainsana.

Koska tiedän tämä viikonlopun olevan viimeinen mahdollisuuteni herkutella vähään aikaan, suunnittelen sitä jo etukäteen melkein hullun kiilto silmissäni. Tiedän sen olevan hölmöä ja ehkä ammun itseäni nilkkaan tässä, koska tiedän kaikkien näiden kaloreiden tulevan minua vastaan kun yritän saada tuloksia aikaiseksi. Mutta en välitä siitä! En todellakaan aio aloittaa urakkaani niin, että koko ajan vain muistelisin mitä kaikkea ihanaa en ole vähään aikaan maistanutkaan… Maistan nyt, ja sitten on turha valittaa. Lupaan kertoa tänne, jos repsahdan matkani varrella (tai kuinka monta kertaa teen niin), tai kuinka kamalaa on ollut kieltäytyä siitä ja tästä ja tuosta. Ensi viikosta lähtien alan pitämään ruokapäiväkirjaa, niin tulee nähtyä mitä todella päivän aikana syö. Mutta ensi viikonkin aloitan totutellen ruokailun suhteen, en halua luovuttaa pelkästään alkushokin vuoksi.

Olen miettinyt tavoitteitani. Mitä oikeasti tavoittelen tässä? Ylipainoni ei ole sairaalloista, eikä se rajoita normaalia elämääni. Leveät lanteet ja suurehkot rinnat saattavat hämätä joitakin luulemaan ylipainoani muodoiksi, eikä siitä ole ollut mitään haittaa. Pelkään kuitenkin mihin tämä on menossa. Arvelen lihoneeni viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 15-20 kiloa. Olen käynyt vaa´alla viimeksi yli vuosi sitten, joten tuo on aika hatusta heitetty arvio. Vaatekoko ja valokuvat kertovat kuitenkin omaa tarinaansa ja haluan laittaa sille tarinalle stopin. En tunne oloani kovinkaan epämukavaksi tai huonommaksi ihmiseksi kuin muut, enkä todellakaan aio verrata itseäni huippumalleihin tai muihin yli-ihmisiin. Haluan olla edelleen minä, oma itseni, mutta haluan näyttää siltä miltä minusta tuntuu enkä siltä miltä näytän valokuvissa.

Joku saattaa ihmetellä, miksi oikein valitan kun terveyteni ei ole uhattuna tai, että onhan maailmassa suurempiakin huolenaiheita. Se on ihan totta, ja välillä ajattelenkin olevani pinnallinen ja ongelmani todella ovatkin #firstworldproblems. Joka tapauksessa haluan ylittää itseni ja tehdä omasta elämästäni antoisampaa. Ja kyllä, syyni ovat myös pinnalliset. Todellakin ovat! Haluan näyttää joskus hyvältä farkuissa ja rannalla, ja kokovartalon näyttävissä valokuvissa. Ajattelin, että vuoden päästä, blogini lähestyessä loppuaan, teen klassisen ennen ja jälkeen- kuvaparin ja jaan sen tänne. Toivon, että silloin on näkyvissä muutoksia enkä katsele siinä jälkeen-kuvassa nolona alaspäin, että enpäs saanutkaan mitään aikaiseksi… hehe… Tällä hetkellä en kuitenkaan ole valmis laittamaan itsestäni kuvaa tänne. Jossakin kohtaa luultavasti kyllä, mutta nyt ei löydy kanttia siihen vielä.

Tavoitteeni sitten noin niinku muuten… Laitan yhden tähän kuvana, muut saavat tulla myöhemmin (yht´äkkiä kiire onkin niskassa kiinni). Löysin Sportamoren sivuilta housut, jotka meinasin jo ostaa. Ne ovat melko hintavat, joten päätin, että ostan ne sitten kun housukokoni on sellainen, ettei lahkeita tarvitse kääriä 😀 Palaan tähänkin tuonnempana.

magic pants.jpg

Nuo ovat siis Daily Sportsin Magic Pantsit ja kun tavoitteeni on saavutettu, ehkä postaan kuvan tänne jossa ne on mun päälläni. Tuollaista vatsaa en mene lupaamaan, että näkisitte 😀

Muoti Liikunta Mieli Ostokset

Totutellen

Olen siis vasta aloittelemassa elämänmuutostani ja totuttelemassa muutoksiin. Muutoksiin, kuten liikuntaan. Eilen tein sovelletun ”tehotreenin” ja kävelylenkin uusilla lenkkitossuillani. Kyllä, olen hankkinut uudet lenkkarit pitämään mielenkiintoani yllä. Muutoin treenivaatteiksi saavat kelvata vanhat rääsyt, mutta ehkä jos tästä vaatekoko joskus pienenee voi vaatekaapin sisältökin muuttua. En kuitenkaan aio hyppiä asioiden edelle vaan keskittyä tähän hetkeen, omien voimavarojen mukaiseen tekemiseen ja varsinkin elämästä nauttimiseen muutosten kera. Se saattaa olla välillä helpommin sanottu kuin tehty, sillä liikkumattomuus tai huonot elämäntavat eivät todellakaan ole murheistani suurimpia. Jollakin tavalla toivon kuitenkin niidenkin murheiden pienentyvän tai muuttavan muotoaan, kun pyrin ensimmäistä kertaa elämässäni tavoitteellisesti johonkin. Minulla on oma tahto, ja yritän kerrankin käyttää sitä oikein.

lenkkitossu.jpg

No niin, takaisin siis eiliseen. Ja tähän viikkoon muutenkin. Tämän viikon löysäilen aika kiitettävästi, eli annan itseni syödä oikeastaan ihan sitä mitä ennenkin. Olen päättänyt tämän jo aikoja sitten, sillä tämän viikon olen lomalla. Olen ajatellut (saattaa olla väärin tai ei), että nyt lomallani nautin siitä, mitä kaikkea saan vielä maistella, mutta alan totuttelemaan kroppaani liikkumiseen ja sitä kautta myös muutokseen. Ensi viikolla otan liikkumisen tueksi kevyemmän ruokavalion. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi päivämäärän 15.9.2015, jolloin lisään liikuntaa reilusti ja lähden tavoitteellisesti muuttamaan ruokavaliotani, joka on jo etukäteen suunniteltuna. Palaan siihen ja treeniohjelmaan hieman tuonnempana 🙂

Tämä ”tehotreenini” saattaa kuulostaa ihan älyttömän helpolta löysäilyltä niille, joille liikunta on elämäntapa. Mutta minulle, joka en ole koskaan tehnyt oikeastaan yhtään mitään, tämä on melkoinen sykäys muutokseen. Voin kertoa, että lihakseni huutavat armoa jo nyt, vaikka tiedän, että tämä muuttuu vain rankemmaksi.

Pikatreenini olen päättänyt tehdä aamulla tyhjään vatsaan, etteivät tekosyyt paina iltapäivällä päälle. Nytkin jo kauhistelen ensi viikkoa, kun jo muutenkin taistelen aamuheräämisten kanssa, mutta ajattelen, että girl´s gotta do what a girl´s gotta do. Aamuheräämisten lisäksi minulle tulee tuottamaan vaikeuksia ruokavalion noudattaminen, sillä en ole tottunut syömään aamupalaa saatika niin useita pieniä annoksia kuin pitäisi. En myöskään ole mikään ruoanlaittaja, joten hieman tulee olemaan haasteellista niinkin yksinkertainen asia kuin syöminen. Voi kun ihmisellä voikin olla pienet ongelmat! Melkein ahdistaa ajatella, millaisista asioista minä näen vaivaa, kun maailma kärsii hätää pahemmin kuin vuosikausiin. Miksen käyttäisi energiaani vähempiosaisten auttamiseen? En tiedä. Minussa on niin monta puolta, jotka kaikki tuntuvat taistelevan keskenään. Tämän vuoden kestävän päiväkirjaprojektini tarkoitus onkin saada jonkinlaista järjestystä kaaokselta tuntuvaan pääkoppaani. Luultavasti tästäkin tulen avautumaan tänne vielä lisää, kun nyt kerran tuli aloitettua… 😀

Nyt jo huomaan, kuinka ajatuksenvirralla olen kirjoittanut tätä tekstiä. Mahdolliset lukijat varmaankin kaipaisivat jotakin tehokasta, selkeää, tyylikästä, tyyliteltyä… tänään minusta ei ole siihen, mutta selkeys on ehkä se avainsana, jota tavoittelen. Selkeys. Se kuulostaa hyvältä, siihen haluan tähdätä.

Sen verran avaudun vielä liikkumisestani, että nyt seuraavat parisen viikkoa ”treenini” (en voi olla käyttämättä heittomerkkejä kun mietin, millaisia megatreenejä suurin osa ihmisistä varmaankin tekee) sisältävät seuraavaa:

20 penkille nousua

– 20 askelkyykkyä

– 20 vatsarutistusta kiertäen

– 20 lantionnostoa käsipaino vastuksena

– 10 + 10 hauiskääntöä (5 kg)

– 20 ”maastaveto a´la Sandi” eli suorinjaloin 5 kg painolla, paino hallitusti jalkapöydälle ja sitten suoraan eteen

– lisäksi erinäisiä venyttelyliikkeitä mm. jumppapallon avulla

Tämän kierroksen jälkeen olen ollut jo aika puhki, ja vitsi seuraa tässä: liikkeet tulisi tehdä ilman taukoja, ja näitä tulisi tehdä 3 kierrosta peräkkäin. Voin myöntää jo tässä kohtaa, että en ole 3 kierrosta tehnyt. Mutta huomenna teen! Tulen sitten taas tänne paasaamaan, että kuinka kauheaa se sitten olikaan. Huomisesta alkaen teen siis näitä liikkeitä 3 kierrosta kerrallaan, neljänä päivänä viikossa. Katsotaan 15.9.2015 pääsenkö lisäämään liikkeitä, kuten olisi tarkoitus.

Tämän yllä olevan lisäksi tulee tietenkin lisätä aerobista liikuntaa, ja nyt tämän totutteluvaiheeni aikana se on reipasta kävelyä. Tänään ja eilen hoidin reippaan kävelyn 30 minuutin jaksoissa, eli lähdin tuon lihastreenin jälkeen kävelylle niillä uusilla lenkkareillani. 30 minuutin reippaan kävelyn jälkeen annoin itselleni luvan pysähtyä katselemaan maisemia tai mitä sitten teinkäään, ja kävely jatkui sitten taas seuraavat puoli tuntia. En ole vielä päättänyt miten hoidan aerobisen puolen totutteluvaiheen jälkeen, sillä muut elämässä tapahtuvat muutokset vaikuttavat hieman siihenkin.

Kuten kaikesta yllä mainitusta huomaa, olen hyvin armollinen itselleni tämän alkuvaiheen suhteen ainakin. Toivon kuntoni nousseen jonkin verran 15.9.2015 mennessä, jotta voin alkaa haastamaan itseäni pikkuhiljaa lisää. Vaikka vähättelenkin tätä suoritustani tässä, ovat jalkani ja pakarani sitä mieltä, että jotakin on tullut tehtyä. Askeleet näyttävät naurettavilta ja varsinkin pystyyn nouseminen tuntuu koko alakropassa. Pidän sitä kuitenkin hyvänä merkkinä 🙂

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Ajattelin tänään