Hei kaikki sivulle eksyneet ja tervetuloa lukemaan juttujani 🙂 En oikein tässä vaiheessa itsekään tiedä, mitä tavoittelen julkisella blogilla. Sandi360 tarkoittaa itselleni kuitenkin täyskäännöstä, jonka haluan kirjoittaa ylös sparratakseni itseäni ja pitääkseni motivaation yllä. Täyskäännös tarkoittaa lähinnä fyysistä sellaista – täytin juuri 29 vuotta ja 30-vuotiaana aion olla paremmassa kunnossa kuin koskaan aikuisiässä olen ollut. Ehkäpä juuri tähän tarkoitukseen julkinen blogi on itselleni parempi kuin yksityinen päiväkirja. Olen suoraan sanottuna laiska ihminen – laiska ja ylpeä. Laiskuuteni saa minut usein luovuttamaan kesken tavoitteiden, mutta ylpeyteni säilyttääkseni saatan joskus jopa päästä tavoitteiseeni. Tästä ehkä lisää tuonnempana…

Pyrin siis kirjoittamaan mahdollisuuksien mukaan, toivottavasti päivittäin, liikunta”suorituksistani” (tässä vaiheessa heittomerkit ovat todella tarpeen), ajatuksistani, ruokailustani, matkan varrella ilmenevistä vaikeuksista ja toivottavasti myös onnistumisistani. Mistään fitness-blogista ei ole kysymys. Jostakin syystä kartan tuota sanaa ja se saa minut astumaan aina pari askelta taaksepäin. Tavoitteeni ei siis ole tulla fitness-malliksi ja treenata kuin hullu sen eteen, se kerrottakoon jo heti tässä alussa niin ei tule väärinkäsityksiä. Ajattelin kuitenkin elää ihan normaalia elämääni juhlien, nauttien, kirjoittaen – tehden sitä mitä aina ennenkin. Liikunnan ja ruokailuasioiden lisäksi täältä saattaa siis löytyä ihan muitakin arkipäiväisiä inspiraation lähteitä, muistoja, aivopieruja, kommentteja maailman isompiin asioihin liittyen… Mitä nyt päiväkirjaan saattaisin haluta kirjoittaa. Kaikkein yksityisimmät jutut tietenkin jäävät omaan päähäni, enkä ala levittelemään täällä yksityiselämääni sen enempää.

Tänään, 2.9.2015, alkaa kuitenkin vuoden pituinen oma tavoitteeni ja sen etenemistä pääsee seuraamaan täältä. Kirjoittelen blogia siis tiedostaen jo nyt sen, että tämä kestää vain tämän 29. ikävuoteni ja 31.08.2015 tämän kirjoittaminen päättyy. En itsekään tiedä, mitä tänne loppujen lopuksi siis päätyy koska en aivan vielä ole löytänyt haluamani väristä kristallipalloa.

Esitiedoiksi voin kertoa sen verran, että olen siis juuri 29 vuotta täyttänyt työssäkäyvä, parisuhteessa elävä tavallinen naikkonen. En siis millään tavalla minkään asian himosuorittaja, en erikoistapaus, en tunne julkkiksia (voin kyllä kertoa heti tänne jos tapaan jonkun tosi VIPin ihmisen :D), enkä ole koskaan varsinaisesti nauttinut liikunnasta. Toivon siis, että se kaikkien hehkuttama liikunnan ilo ja liikuntasuoritusten jälkeinen euforinen olo kolahtaisivat itseenikin. En ole koskaan käynyt salilla, en osaa juosta, vihaan vatsalihasliikkeitä ja askelkyykkyjä. Olen 165 cm pitkä pätkä, ja painan edelleen (kai, en tykkää yhtään vaa´alla käymisestä ja aion myös tämän vuoteni aikana vältellä sitä) jonkin kaksinumeroisen luvun verran kiloja, mutta pudotettavaa lienee noin 20 kiloa. Tässä on huomioitava siis se, että en ole koskaan aikuisiällä painanut alle 70 kiloa eikä tavoitteenani olekaan mikään tiukka painoraja. Senttejä sen sijaan aion mittailla. Olen aina syönyt mitä sattuu – rakastan juustoja ja suklaata ja hyvää pitsaa, mutta myös vichyä ja salaatteja. Pidän juhlimisesta, pileistä, luonnosta, eläimistä, meikkaamisesta ja kaikenlaisista turhamaisista sekä hassuista jutuista. Olen siis kaikilla mahdollisilla tavoilla melko keskiarvoihminen, keskitasoa koulutodistuksesta lähtien. Olen pitänyt sitä jotenkin huonona asiana koko elämäni ajan, mutta aion nostaa sen tämän vuoden aikana hyväksi asiaksi. Myös keskitien tallaajana minulla on mahdollisuus ylittää ja ennen kaikkea yllättää itseni.

Vinkit, kommentit ja vertaistuki ovat kaikki toivottuja. Tuli lukijoita tai ei, kommentteja tai sitten ei – joka tapauksessa tervetuloa seuraamaan vuoden pituista matkaani kohti (toivottavasti kevyempää) tuntematonta.