Marraskuu

Mun on tehnyt mieli kirjottaa viime aikoina, mutta en oo oikein saanut aikaiseksi. Toisaalta en oo tiennyt yhtään mistä kirjoittaa, toisaalta taas mun ajatukset on ollut niin sekaisin, että niitä on ollut vaikea jäsennellä tekstin muotoon.

Tänne ei kuulu mitään uutta. Kiirettä pitää. Tällä viikolla on ohjelmassa vuosijuhlasitsit, vuosijuhlien jatkotiimissä työskentelyä ja lauantain sillis. Tähän päälle iso kasa luentoja, kaksi tenttiä sekä pari jumppaohjausta. Täytyy myöntää, että nuo kyseiset tentit kyllä kauhistuttaa, koska lukeminen on jäänyt todella vähälle ja motivaatiokin on kokenut jo pienen notkahduksen.

Lisäksi syksy painaa päälle. Vaikka tää syksy onkin ollut ihana, niin tää pimeys silti jotenkin vain lamauttaa. Väsyttää jatkuvasti ja tuntuu et aivot ois koko ajan pienessä sumussa. Enää neljä kuukautta kevääseen. 🙂

Mä oon muistutellu tässä itelleni sitä, että nyt mun on tärkeä pysyä aitona ja rehellisenä ennen kaikkea itselleni. Nyt kun alkusyksyn paineet uusiin ihmisiin tutustumisesta on jo ohitettu, niin voin keskittyä taas pikkasen enemmän muihin juttuihin. Oon huomannut, että oon ottanut esimerkiksi turhan paljon paineita jumppaohjauksista, vaikka ennen se oli mulle vain ja ainoastaan ilon asia. Se hurja into, mikä mulla siihen touhuun on ollut, on vähän laantunut. Mut aion kaivaa sen takas, koska tiiän, että sisimmässäni mulla on se yhä. 🙂

Oon kaivannut myös Esportia sekä samanhenkisiä jumppahulluja tyyppejä. Musta tuntuu, että täällä kukaan ei oo samalla tavalla innoissaan jostain Les Mills -jumpista, toisin kuin Esportilta näitä tyyppejä löytyi vaikka kuinka. :’) Vaikka oon saanut aivan ihania ystäviä, niin oon jäänyt kaipaamaan niitä tyyppejä, joiden kanssa fiilistellä ja analysoida uusia jumppaohjelmia sekä puhua treenaamisesta ja hummuksista. En oo ees tehnyt hummusta kertaaakaan näiden kahden kuukauden aikana…

Toisaalta se on ollut kyllä ihan mieletön rikkaus tajuta, että elämää on kaiken sen maailmanparannusterveyshömpötyksen ulkopuolellakin. Se trendi on niin vahvasti läsnä joka paikassa pääkaupunkiseudulla, että oon ihan unohtanut, että ei kaikkien maailman hyvinvointivinkkien osaaminen oo muille itsestäänselvyys, eikä pidäkään olla.

Näillä mietteillä kohti joulua. Kertokaahan, mitä teille kuuluu ja onko kaikki hyvin siellä muissa maailman kolkissa. :)