Sunnuntai
Oon ollut ihan hirveä viime aikoina. Tiuskinut työkavereille, ollut välinpitämätön asiakkaita kohtaan, kerännyt sääliä ja huomiota, kiukutellut äidilleni ja parhaille ystävilleni. Ihmekään että on paha olla.
Viime aikoina todella moni on kirjoittanut unelmoinnista ja rohkeudesta. Jotenkin tuntuu, että omia ajatuksia ja uskomuksia näkyy joka puolella eri muodoissa. Itsekin voisin hyvin sanoa, että pitää vain uskoa itseensä niin kaikki unelmat ovat saavutettavissa. Että rohkeus, uskallus ja yrittäminen ovat asioita, jotka vievät meidät pitkälle.
Itsehän en tietysti yritä mitään. Tai jos yritän, epäonnistun. Luovutan. Luovutan ennen kuin olen edes yrittänyt. Olen ehkä pahin toimimaan vastoin sitä, miten kannustan muita ihmisiä toimimaan. Rohkeus on tästä tytöstä kaukana juuri nyt.
Hoen koko ajan itselleni ja muille, kuinka en tykkää syksystä. Paska vuodenaika, ei siitä mihinkään pääse. Hoen myös sitä, että raha-asiat ahdistavat ja tuntuu, ettei sitä ole ikinä tarpeeksi. Onko ihme, että syksy vituttaa ja raha ahdistaa. No ei ole. Ja helposti, kun on yksi elämän osa-alue on pielessä, niin kaikki muutkin ovat vähän niin ja näin.
Kaipaan aurikoa niin paljon. Uskon, että sietäisin syksyäkin paremmin, jos pimeys ei toisi mukanaan hirveää väsymystä ja uupumusta kaikkeen. Yöunet on helposti kaksi tuntia pidemmät kuin keväällä ja kesällä, mutta silti tuntuu, ettei energiaa riitä mihinkään. Olen vähän kateellinen eläimille. Miettikää, monet niistä saavat vaipua talven ajaksi unille tai horrokseen, ja linnut puolestaan ottavat siivet alle ja painuvat etelään. Mulle kelpaisi molemmat vaihtoehdot.
Mutta on tässä kaikessa ripaus hyvääkin. Kun elämä tuntuu tahmeelta, arjen hyvät hetket korostuvat entisestään. Välillä on tosi hyvä fiilis. Ja jos mä jotain oon oppinut itsestäni, niin sen, että ehkä en oo vaan se kaikista tasaisin tyyppi. Oikeastaan oon ihan äärimmäisen tunteellinen. Ihan pakahdun kaikkiin tunteisiin. Kun tuntuu pahalta, niin se sitten tuntuu joka solussa, mutta niin tuntuu myöskin ilo, rakkaus ja kiitollisuus. Näillä mennään.
Heh, nyt hymyilyttää, koska tää blogi on niin lol (en keksinyt mitään parempaa sanaa tähän! mutta siis en oikein osaa ottaa tätä vielä kovin vakavasti), ja avaudun tänne kuin mikäkin syvällinen pohdiskelija. :D