Kesäkuun meiningit

Moiksu. 🙂

Oon miettinyt, että pitäiskö tää blogi poistaa kokonaan. Luin hieman aiempia postauksia, ja ihan säikähdin, että todellako jaan about kaiken itsestäni tänne. Kaikki se epävarmuus ja oma naama siinä vieressä. Terve vaan, that’s me. Toistaseks, antaa tän vielä olla olemassa. 🙂

Elämä on ihan kivaa nyt. Teen about 45-tuntista työviikkoa, nukun levottomasti ja kroppa käy muutenkin vähän ylikierroksilla. En ole kerennyt/jaksanut/viitsinyt treenata ja siksikin olen ollut hieman levoton. Usein ajattelen, että nyt on näin ja tämä on vain väliaikaista, vaikka nää täydet työviikot sen kuin vain jatkuvat ja jatkuvat suurinpiirtein koko kesän. Mutta toisaalta, elin vuosi sitten niin tiukoilla, että näin on parempi. Kumpi on pahempi, työstressi vai stressi siitä, millä rahalla saan itselleni ruokaa. Nyt valitsen ensimmäisen, ja ehkä vielä joskus ei tarvitse valita kumpaakaan. 🙂 Vielä joku päivä teen työtä, jota teen rakkaudella ja tunteja katsomatta. That’s my plan.

Kiireestä ja väsymyksestä huolimatta oon pysynyt yllättävän hyvällä tuulella, mikä on mulle aina todella haastavaa. Oon nauttinut asiakaspalvelusta, pysähtynyt ihailemaan taivasta, lähtenyt aamulla seitsemän aikoihin töihin ja ulos astuessani fiilistellyt kesäaamujen tuoksua ja raikasta ilmaa, kerran jopa nauttinut täysillä sateesta (tosin jumpan jälkeen, kun hullu jälkihiki puski vielä päälle, mutta silti! sadekin voi olla kivaa).

Ensi viikolla selviää ensi syksyn koulupaikka, onko sitä ja missä päin Suomea. Jännittää, mutta samalla tosi hyvät fiilikset. Joten siihen saakka, keskityn siihen hyvään fiilikseen, töihin ja toivottavasti vähän treenaamiseen ja kavereihinkin.

Palaillaan taas pian, ja nautitaanhan kesästä! ;)