Liisille ja Vilmalle <3

Hei rakkaat, erityisesti te kaksi, jotka näitä postauksia ootte kyselleet ja kaivanneet. :’)

Mäpä kerron teille vähän elämästä tällä hetkellä.

Oivalluksia viime ajoilta:

• Jos lisäätte kuvan, jossa näkyy horisontti, kääntäkää kuva suoraan! Oon häiriintynyt näistä merenpinta-vinossa-kuvista viime aikoina tosi paljon. :’D
• Mind your own business. Tehkää omaa juttuanne ja luottakaa siihen, että sydämessänne tiedätte, kuinka teidän tulee toimia ja elää.
• Älkää hukatko itseänne. Pysykää aitoina ja rehellisinä ennen kaikkea itellenne.
• Joogalla ja syvävenyttelyllä voi oikeasti saada ihan mielettömiä fiiliksiä omasta kehostaan.
• Päästäkää irti kaikesta, mikä ei palvele teitä tällä hetkellä. Uskaltakaa olla ihmisiä, keskeneräisiä ja haavoittuvaisia.

Olin viime viikonloppuna BodyBalancen peruskoulutuksesta, ja toi koulutus tuli ehkä parhaaseen mahdolliseen saumaan mun elämässä. Koulutuksesta jäi käteen niin paljon enemmän kuin pelkkä lupa alkaa ohjata BodyBalancea. Kahden päivän aikana avasin paljon mun rasittunutta ja jumiutunutta kroppaa, toin liikkuvuutta jäykkään selkärankaan ja pidensin raajojani pitkillä perusteellisilla venytyksillä, mutta tärkeimpänä avasin mieleni ja sydämeni taas maailmalle.

Oon rehellisesti sanottuna meinannu vähän hukata itseni tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Kun muuttaa uuteen kaupunkiin, ihmiset, joiden kanssa viettää suurimman osan ajastaan vaihtuvat väkisinkin. Aina, kun vaihtaa maisemaa, on tietyllä tapaa mahdollisuus muuttaa/muokata omaa identiteettiään. Kukaan ei tunne sua entuudestaan, ja päätät itse, kuinka itse itsesi esittelet ja mitä puolia itsestäsi tuot esiin uusille ihmisille. Pyrit luomaan mahdollisimman hyvän ensivaikutelman ja ehkä miellyttämään uusia ihmisiä. Mielyttämisen tarpeesta saatat mukautua näiden uusien ihmisten mielipiteisiin ja etsitte yhteisiä mielenkiinnonkohteita, ja ehkä opettelet pitämään uusista asioista, jotta sulla olisi vain jotain yhteistä uusien kavereiden kanssa.

Ja voi kuinka mä tykkäänkään mun kavereista täällä Jyväskylässä! <3 Joten kyse ei ole siitä, että olisin ajautunut jotenkin ”vääränlaisten” ihmisten seuraan, ei ei ei. :)

Jollain tavalla mä oon kokenut kuitenkin tosi paljon paineita menestyä koulussa, olla tyylikäs ja kaunis, opetella meikkaamaan, ostaa fancympia vaatteita ja tavoitella hyvää statusta ja suosiota.

Ja siinä kohtaa, kun otan stressiä Instagram-tykkäysten määrästä ja kouluun meikkaamisesta, oon todellakin vähän hukannut itseni.

Koska, let me tell you something. Oon ihminen, jolle on todella tärkeää pitää huolta itestään. Käytän mielummin rahani hyvään ja terveelliseen ruokaan kuin merkkivaatteisiin. Haluan juoda vain ja ainoastaan hyvää kahvia. Haluan syödä gluteenitonta kasvispainotteista ruokaa. En halua käyttää paljoa maitoa tai lihaa, ja mieluiten eläisin täysin ilman soijaa. Rakastan kuivahedelmiä, pähkinöitä, bataattia, avokadoa, marjoja, kalaa ja kananmunia. En usko tuomitsemiseen enkä arvostelemiseen. Oon hullun kunnianhimoinen jumppien suhteen. Tavoittelen parasta tekniikkaa ja haluan kehittyä todella todella hyväksi ohjaajaksi. Ja teen sen eteen töitä joka ikinen päivä ja monen monta tuntia viikossa.

Kauppatieteiden sijaan mua kiinnostaa ihmisen keho ja sen toiminta, ravintoasiat, psykologia, henkinen ja fyysinen hyvinvointi ja lähimmäisenrakkaus.

Ja mä tiedän, että sillon kuin pidän huolta itestäni niin oon tuhat kertaa parempaa seuraa myös muille. En stressaa turhia, mulla on hyvä olo kropassani, en jaksa keskittyä negatiiviseen ja oon kaikkien ihmisten puolella. En välitä mitä muut ihmiset musta ajattelee, en kyseenalaista sitä, että oonko tarpeeksi hyvä näin. Koska siinä ei oo mitään kyseenalaistettavaa, mä oon tarpeeksi hyvä näin. Tiiän, että oon tarpeeksi, eikä mun tarvi olla yhtään mitään enempää.

Ja silloin, kun mulla on hyvä ja tasapainoinen olo: mä rakastan. Mä kuplin onnesta ja mun ilo inspiraatio on niin suurta, että en malta pitää sitä sisälläni. Kohtaan ihmiset avoimemmin, hymyilen enemmän tutuille ja tuntemattomille, en pelkää sanovani mitään tyhmää tai hölmöä, jolloin uskallan avata suuni melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Mä rakastan mun kotia, mun ystäviä, mun perhettä, vastaantulijoita, aurinkoa, sadetta, Suomea, Sonaatin koululounasta, bussikuskeja, vettä, ilmaa… Ja samalla oon hölmö, awkward, vähän nolo ja kömpelö oma itteni, ja arvaatka mitä, ne piirteet on yhtä lailla osa tätä pakettia, take it or leave it.

Viime viikonloppuna löysin itseni jälleen. Tiiän, että tästä olosta haluan pitää kiinni. :)

Kuulkaa, se on kevät nyt, nauttikaahan täysillä. <3 Toivottavasti löysitte punaisen langan tästä tekstistä, josta tuli todella järjetöntä ajatuksenjuoksua taas vaihteeksi. :’D Niin ja hei, jos teillä vain on mahdollisuus, niin käykää BodyBalancessa. <3