Neljä viikkoa Jyväskylässä
Oon asunut Jyväskylässä nyt tasan neljä viikkoa. Aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti. Tuntuu kuin olisin muuttanut vasta eilen.
Oon ollut nyt myös kuukauden tekemättä töitä. Stressitasoni ovat laskeneet todella paljon. Ei ahdista, ei ole kiire, saan nukuttua ja hengitettyä. Oon kiitollinen ja onnellinen, että mulla on nyt tämmöinen elämäntilanne, että mun on mahdollista toistaiseksi myös olla tekemättä töitä. Saan opintotukea, tarvittaessa opintolainaa, mulla on paljon rahaa säästössä ja kaikin puolin hyvä tukiverkosto ympärillä. Esimerkiksi mummolta olen saanut täällä ollessa jo lähemmäs 20 litraa marjoja. Olenkin elänyt täällä lähillä marjoilla. Puolukoita on mennyt jo useampi litra. Smoothievinkki: puolukoita, pakastettua banaania, taateleita ja cashewpähkinöitä. Nam.
Mulla on myös ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen ollut neljä viikonloppua peräkkäin. Siis ihan oikeaa viikonloppua eli kaksi peräkkäistä vapaapäivää joka viikon lopussa. Arki-viikonloppu-rytmi on tuntunut oikeastaan todella kivalta. Tääkin viikonloppu on mennyt jotenkin mulle erittäin epätyypilliseen tapaan. Eilen lauantaina lähdin uuden tyttöporukan kanssa yhdelle mökille. Keräsimme puolukoita, tehtiin ruokaa, uitiin ja saunottiin. Tänään lähdin mummon ja useamman isotädin kanssa toiselle mökille keräämään monta litraa tyrniä. Ja vasta vähän aika sitten olen ostanut tyrnejä pienissä kalliissa pusseissa Arabian K-supermarketista. Ja nyt saan niitä suoraan pensaasta ison kasan ilmaiseksi.
En voi lakata ihmettelemästä järvien kauneutta. Oon alkanut ihailla myös syksyä vuodenaikana. Oon nähnyt paljon joutsenia ja muuttolintuja, ja täällä näkyy myös tähdet taivaalla öisin. Tekisi mieli vannoa, ettei kukaan helsinkiläinen tiedä tai muista, miltä oikea kaunis tähtitaivas näyttää. Upealta, just saying.
Oikeasti en halua antaa sitä käsitystä, että olisin sitä mieltä, että jokin paikka olisi parempi kuin toinen. Haluan löytää jokaisen paikan parhaat palat ja jutut. Musta tuntuu, et oon löytänyt täältä uuden kodin, mikä on tietty ihanaa. Mä haluun fiilistellä täällä täysiä sitä, että täällä ei tuule, tähdet loistaa kirkkaammin, järvet on tyyniä ja mielettömän kauniita ja ihmiset on mukavia. Mut mä tiedän, että jokaisessa paikassa on ne omat jutut, mitä pystyn fiilisteleen täysiä.
Oon onnellinen, et oon löytänyt täältä paljon kivoja tyyppejä ympärilleni. Nää ensimmäiset viikot menee silti aina pienessä sumussa. Se tila, kun miettii sitä, että pitää tutustua kaikkiin, olla kiva, tehdä hyvä ensivaikutus, mutta pysyä silti aitona, olla avoin ja valmiina rakastamaan kaikkia (hehee). Tiiän, et jossain kohtaa kaikki tää tasottuu, eikä tarvii enää koittaa vakuuttaa muille, että hei oon mä oikeesti ihan kiva tyyppi, haluun olla sun kaveri ja tykätä susta, tykkäisitkö säkin musta. Mut kyl mä nautin myös tästä Moi oon Sanni, oltaisko kavereita –vaiheesta.
Kaikki edelleen hyvin täällä siis. :) Kertokaahan mulle, kuinka teillä menee? <3