Sanni S.

8.10.2015 sanniss

Leivän syömisestä ja ruokavaliomuutoksista

Moikka ihanat! 🙂

Oon pohtinut viime aikoina paljon mun ruokavaliota ja syömistottumuksia. Mä oon täällä Jyväskylässä poikennut aika monesta ”säännöstä”, mitä mulla on ollut syömiseen liittyen. Itse asiassa mun ruokavalio on heittänyt kärrynpyörää ja kuperkeikkaa täällä ihan huolella. Suurin muutos on ollut ehdottomasti se, että oon alkanut syömään leipää, en paljoa, mutta leipää kuitenkin.

Kun noudattaa (käytännössä) gluteenitonta ruokavaliota melkein neljä vuotta, ei normaalin leivän yhtäkkinen lisääminen ruokavalioon tunnu kovin luontevalta. Päässä liikkuu useita kysymyksiä; mitä vehnä ja gluteeni saavat aikaan kropassa näin monen vuoden minimaalisen kulutuksen jälkeen, kestääkö maha, tuhoutuuko suoli jne. Heh.

Well, let me tell you. Ainakin maha kestää, jotenkuten. Oon herkkämahainen edelleen ja oon kyllä kärsinyt leivän lisäämisestä (tai palauttamisesta) ruokavalioon, mutta kärsin mahavaivoista ilman gluteeniakin. Pahempia ovat itseasiassa pavut, sipuli, paprika, omena, you name it. Syön niitä silti.

Syyt siihen, miksi syön ja olen syönyt niinkuin syön ja olen syönyt, liittyvät moneen seikkaan. Ruokavalion avulla tavoittelen parempaa treenitehoa, energiaa urheiluun, tervettä vartaloa, tasapainoista, iloista ja energistä yleisfiilistä, hyvää vastustuskykyä, puhdasta ihoa sekä terveitä hiuksia ja kynsiä. Näin muutamia juttuja mainitakseni. Leivän syömisen lisäksi olen alkanut syömään melko kasvis- ja hiilaripainotteisesti, ainakin aiempaan syömiseen verrattuna. Kasvisruoasta tulee kevyempi olo ja hiilarit todellakin antavat lisää energiaa jumppaamiseen. Kasviksia olen syönyt aina (tai siis viimeiset kymmenen vuotta) hyvin ja paljon, mutta hiilareita oon vältellyt aina välillä ja lihan kulutus on toisinaan ollut paljon runsaampaa kuin tällä hetkellä.

Kannustan kaikkia etsimään itelleen parhaan ruokavalion. Jos on joskus syönyt tietyllä tavalla, ei se tarkoita sitä, että niin pitäisi syödä lopun elämäänsä. Haluan edelleen syödä terveellisesti ja monipuolisesti mahdollisimman herkullista ruokaa. Haluan syödä yhdessä ystävieni kanssa, haluan syödä lempiruokiani ja haluan syödä kaikkia ravintoaineita (en haluu syrjiä hiilareita, protskuja, enkä rasvaa). Haluan syödä kouluruokaa ilman stressiä, koska se on halpaa, ja silloin säästyn rahastressiltä. Haluan uskoa siihen, että ihmiset on yksilöitä, eikä kukaan ole oikea ihminen sanomaan, kuinka just mun pitäis syödä. Tiiän ite parhaiten ja oon kikkaillut jo tarpeeksi.

Monet näistä jutuista oli ihan itsestäänselvyyksiä suurimmalle osalle teistä, mutta välillä mun on hyvä muistutella näitä lähinnä itselleni. Heräsikö teillä ajatuksia? 🙂

Hyvinvointi Liikunta Terveys

27.9.2015 sanniss

Neljä viikkoa Jyväskylässä

Oon asunut Jyväskylässä nyt tasan neljä viikkoa. Aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti. Tuntuu kuin olisin muuttanut vasta eilen.

Oon ollut nyt myös kuukauden tekemättä töitä. Stressitasoni ovat laskeneet todella paljon. Ei ahdista, ei ole kiire, saan nukuttua ja hengitettyä. Oon kiitollinen ja onnellinen, että mulla on nyt tämmöinen elämäntilanne, että mun on mahdollista toistaiseksi myös olla tekemättä töitä. Saan opintotukea, tarvittaessa opintolainaa, mulla on paljon rahaa säästössä ja kaikin puolin hyvä tukiverkosto ympärillä. Esimerkiksi mummolta olen saanut täällä ollessa jo lähemmäs 20 litraa marjoja. Olenkin elänyt täällä lähillä marjoilla. Puolukoita on mennyt jo useampi litra. Smoothievinkki: puolukoita, pakastettua banaania, taateleita ja cashewpähkinöitä. Nam.

Mulla on myös ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen ollut neljä viikonloppua peräkkäin. Siis ihan oikeaa viikonloppua eli kaksi peräkkäistä vapaapäivää joka viikon lopussa. Arki-viikonloppu-rytmi on tuntunut oikeastaan todella kivalta. Tääkin viikonloppu on mennyt jotenkin mulle erittäin epätyypilliseen tapaan. Eilen lauantaina lähdin uuden tyttöporukan kanssa yhdelle mökille. Keräsimme puolukoita, tehtiin ruokaa, uitiin ja saunottiin. Tänään lähdin mummon ja useamman isotädin kanssa toiselle mökille keräämään monta litraa tyrniä. Ja vasta vähän aika sitten olen ostanut tyrnejä pienissä kalliissa pusseissa Arabian K-supermarketista. Ja nyt saan niitä suoraan pensaasta ison kasan ilmaiseksi.

En voi lakata ihmettelemästä järvien kauneutta. Oon alkanut ihailla myös syksyä vuodenaikana. Oon nähnyt paljon joutsenia ja muuttolintuja, ja täällä näkyy myös tähdet taivaalla öisin. Tekisi mieli vannoa, ettei kukaan helsinkiläinen tiedä tai muista, miltä oikea kaunis tähtitaivas näyttää. Upealta, just saying.

Oikeasti en halua antaa sitä käsitystä, että olisin sitä mieltä, että jokin paikka olisi parempi kuin toinen. Haluan löytää jokaisen paikan parhaat palat ja jutut. Musta tuntuu, et oon löytänyt täältä uuden kodin, mikä on tietty ihanaa. Mä haluun fiilistellä täällä täysiä sitä, että täällä ei tuule, tähdet loistaa kirkkaammin, järvet on tyyniä ja mielettömän kauniita ja ihmiset on mukavia. Mut mä tiedän, että jokaisessa paikassa on ne omat jutut, mitä pystyn fiilisteleen täysiä.

Oon onnellinen, et oon löytänyt täältä paljon kivoja tyyppejä ympärilleni. Nää ensimmäiset viikot menee silti aina pienessä sumussa. Se tila, kun miettii sitä, että pitää tutustua kaikkiin, olla kiva, tehdä hyvä ensivaikutus, mutta pysyä silti aitona, olla avoin ja valmiina rakastamaan kaikkia (hehee). Tiiän, et jossain kohtaa kaikki tää tasottuu, eikä tarvii enää koittaa vakuuttaa muille, että hei oon mä oikeesti ihan kiva tyyppi, haluun olla sun kaveri ja tykätä susta, tykkäisitkö säkin musta. Mut kyl mä nautin myös tästä Moi oon Sanni, oltaisko kavereita –vaiheesta.

Kaikki edelleen hyvin täällä siis. 🙂 Kertokaahan mulle, kuinka teillä menee? <3

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Syvällistä