Mulle sattu eilen hassu juttu! Olin menossa Ison Omenan Fressille vetämään BodyAttackia. Matkustin ajoissa omppuun, että ehdin käydä kaupasta hakemassa vielä viimeiset vapputarvikkeet (katkarapuja ja salaattia) iltaa varten. No, kävimpä siinä samalla myös vessassa, ja vessanpönttöä vetäessä kuului kolahdus. Jotain kovaa oli tippunut pönttöön. Sekunnin murto-osa siinä meni, että mieleen tuli että ei v*ttu, eihän se vaan ollut mun puhelin. Ja niin huuhtoutui Ison Omenan vessan viemäriin mun upouusi iPhone kutonen.

Shokki. Paniikki. Itku. Pari hengitystä syvään.

Koko tilanne oli ihan äärimmäisen absurdi. Kävin lainaamassa Ison Omenan JJB:stä puhelinta, jotta sain infottua mun vappugamuja tästä pikku onnettomuudesta. Sen jälkeen Sonera-pisteelle hakemaan uusi sim-kortti, jotta sain vanhan puhelimeni käyttöön. Sit enää se jumppa!

Mullahan on (tai siis oli) puhelimessa kaikki BodyAttackin musiikit ladattuna, mutta useimmiten saleilta löytyy LesMills-lajien CD:t, joita voi myös käyttää tunneilla, joten ajattelin, että ei hätää. Paitsi, että Ison Omenan Fressillä ei normaalisti mene laisinkaan BodyAttackia, joten myöskään BodyAttackin CD:itä ei ollut saatavilla…

Heh, puhelin huuhtoutui alas viemäristä ja seuraavaksi olin tilanteessa, että olin menossa vetämään tuntia ilman musiikkeja. 😀 Soitto ryhmäliikuntavastaavalle, että mitäs nyt tehdään. No, lopulta vedettiin attackia muiden lajien musiikkien tahtiin, käytössä oli niin BodyStepin, BodyCombatin, BodyPumpin kuin Sh’Baminkin CD:t. Tulipahan improvisoitua kaikkiin biiseihin koreografiat ilman, että oli hajuakaan biisin rakenteesta tai kestosta. Tarpeeksi nopeatempoisia biisejä oli myös _TODELLA_ vaikea löytää, ja osa biiseistä jouduttiinkin menemään hullun hitaalla temmolla, niin että se näytti lähinnä huvittavalta hidastetulta BodyAttackilta. Iso kiitos ja arvostus ihanille, ymmärtäväisille asiakkaille, jotka teki kiltisti ja reippaasti mukana, vaikka tehtiinkin ihan mitä sattuu! :’D Ja rispektit myös siitä, että olivat tulleet vappuaattona klo 18 jumppaamaan mun kanssa!

Itseasiassa koko tilanne oli kaikessa haastavuudessaan aika opettavainen. Selviydyin mielestäni aika hyvin, vedin tunnin asenteella, heitin läppää ja ohjaamisesta tuli ihan huippufiilis, kuten aina. Lisäksi tää opetti taas, että ei elämä oo niin vakavaa. Ei ohjaaminen oo niin vakavaa, eikä se, että puhelin huuhtoutuu vessanpöntöstä alas. Ja kerrankin voin olla onnellinen, että oon kiltisti maksanut vakuutusmaksut, vaikka oonkin monta kertaa kironnut, että ei mulle ikinä satu mitään, missä kaipaisin vakuutusyhtiöltä korvausta. Haha, nytpä on!

Toivottavasti tekin saitte tästä hyvät naurut, koska nyt muakin lähinnä naurattaa!

Loppuilta meni kans tosi kivasti rakkaitten työkavereitten kanssa. Rentoa hengailua, herkuttelua, Aliasta ja Temptation Islandia, bueno.

Niin ja hauskaa vappua! 8)