Identiteettikriisi.

Oon koittanut jäsennellä, että mitä haluan saavuttaa elämässä ja mitä ylipäätään tekisin elämälläni. Asia on ajankohtainen, koska tällä hetkellä en oikeastaan opiskele, mutta en myöskään käy täysipäiväisesti töissä. Turhauttaa tietämättömyys tulevasta ja stressaa hyödyttömyyden tunne ja se ettei saa mitään konkreettista aikaiseksi. Tykkään unelmoida, ja luotan kovasti siihen, että lopulta kaikki syvimmät unelmamme toteutuvat lopulta tavalla tai toisella. En kuitenkaan ole vielä keksinyt, mikä se mun todellinen elämäntehtävä tässä maailmassa on, joten päätin lähteä liikkelle vähän pienemmistä jutuista. Missä asioissa pystyn kehittämään itseäni? Millainen tyyppi oikein haluan olla?

• Haluan olla se tyyppi, joka tuo muille kukkia. Haluan olla valmis luopumaan omastani ilman, että koen sen olevan jollain tavalla itseltäni pois. Luopumalla asioista vilpittömästi ja puhtaasta antamisen ilosta, saan luotua hyvää ympärilleni, ja samalla oma mieli paranee ja puhdistuu. Haluan olla takertumatta mihinkään mitä omistan, ja tiedän, että puhdas onni lähtee aina sisältä, eikä minkään tavaran tai asian omistaminen tuo sitä. Haluan myös päästä eroon pahasta tavasta takertua ihmisiin. Joskus kaipaan niin kovasti muiden rakkautta ja hyväksyntää, että unohdan että helpoiten saan rakkautta elämääni, rakastamalla itse, niin itseäni kuin muitakin. Love yourself first, ja mitä näitä nyt on.
• Haluan oppia vastaanottamaan kritiikkiä, sietämään epäonnistumista ja oppimaan virheistäni. Haluan, ettei epäonnistumisen pelko enää jarruttele mua unelmien tavoittelussa tai estä mua yrittämästä. Haluan oppia ymmärtämään, että se että joskus asiat menee päin pylleröä, ei meinaa sitä, että olen epäonnistunut ihmisenä tai ihan paska tyyppi. Ja myöskään sillä, että joku ajattelee mun olevan jollain tapaa huono, ruma, ärsyttävä, ällö tai inhottava (jep, kaikki varmasti ajattelee just näin), ei ole mitään tekemistä kenenkään muun ihmisen todellisuuden kanssa kuin sen joka näin päättää ajatella. Ja tän henkilön todellisuuteen mulla ei ole hirveästi vaikutusvaltaa. Muiden ihmisten todellisuudessa voinkin olla sitten ihan kiva. 🙂

• Haluan oppia olemaan lempeä itselleni. The Good Morning -blogin Kaisa kiteytti asian hyvin: ”Ehkä tärkein ajatus, mitä tänä päivänä kaikkien pitäisi viljellä, on lempeys itseään kohtaan. Kun ajattelee itsestään kivoja asioita, ne korostuvat käytännössä. Ja kun haaveilee itselleen kivoja asioita, ne toteutuvat ennen pitkää. Kun kiittää itseään, haluaa olla kiitoksen arvoinen jatkossakin. Kun rakastaa itseään, haluaa antaa itselleen pelkkää hyvää. Kun tietää oman arvonsa, osaa kävellä niiden asioiden luonta pois, jotka eivät todenna sitä. Kun on lempeä itselleen, on erittäin helppo olla sitä myös muille.” (http://thegoodmorning.indiedays.com/2014/10/02/sita-saa-mita-tilaa/)

Mun hymyhaaste on edistynyt hyvin. Musta on tullut jo aika pro hymyilemään randomeille. Oikeesti ihan mieletöntä, kuinka monta tuntemattoman kanssa vaihdettua hymyä päivään voikaan mahtua. Suosittelen! 🙂

Pusuja!

Oon raiskannut sanan ”söpö” arjessani. Käytän söpöä ainakin kymmeniä kertoja päivässä, ja usein vähän hölmöissäkin yhteyksissä. Söpön voisi usein korvata esimerkiksi sanoilla kiva, hassu, kiltti, ystävällinen, keskittynyt, innostunut, inspiroitunut, iloinen, rakastunut, onnellinen…

Aloin miettimään sanaa eilen illalla, kun meillä oli puhetta söpöistä ihmisistä ystäväni kanssa. Teinpä samalla söpölle oman määritelmäni: Söpöys on sitä, kun jonkun ihmisen kiva käytös tekee siitä miellyttävän näköisen. Kivat ihmiset ovat aina sata kertaa kauniimpia. Määritelmää voisi hieman laajentaa, mutta ydin on siinä, että ennen kaikkea söpöys kumpuaa sisältä, ainakin kun on puhe ihmisistä. Koirat, siilit, vauvat, pienet muffinssit, villasukat ja joulutontut ovat sitten asia erikseen, vaikka näköjään mulla liittyy näihinkin kaikkiin jokin positiivinen mielleyhtymä.

Nään paljon söpöyttä ympärilläni, eli toisin sanoen kauneutta, rakkautta ja välittämistä. Naurua, iloa ja inspiroitumista. Hyvää energiaa, mikä pitää elämän mielekkäänä ja mielialan korkealla. Ja näitä asioita on aina ja paljon meidän kaikkien ympärillä, havainnointi on toisinaan helpompaa ja toisinaan hieman haasteellisempaa. Mutta silloin kuin se on helppoa, myöskin elämä on helppoa. Tai vähintäänkin söpöä.