Sanni S.

13.4.2016 sanniss

Liisille ja Vilmalle <3

Hei rakkaat, erityisesti te kaksi, jotka näitä postauksia ootte kyselleet ja kaivanneet. :’)

Mäpä kerron teille vähän elämästä tällä hetkellä.

Oivalluksia viime ajoilta:

Jos lisäätte kuvan, jossa näkyy horisontti, kääntäkää kuva suoraan! Oon häiriintynyt näistä merenpinta-vinossa-kuvista viime aikoina tosi paljon. :’D
Mind your own business. Tehkää omaa juttuanne ja luottakaa siihen, että sydämessänne tiedätte, kuinka teidän tulee toimia ja elää.
Älkää hukatko itseänne. Pysykää aitoina ja rehellisinä ennen kaikkea itellenne.
Joogalla ja syvävenyttelyllä voi oikeasti saada ihan mielettömiä fiiliksiä omasta kehostaan.
Päästäkää irti kaikesta, mikä ei palvele teitä tällä hetkellä. Uskaltakaa olla ihmisiä, keskeneräisiä ja haavoittuvaisia.

Olin viime viikonloppuna BodyBalancen peruskoulutuksesta, ja toi koulutus tuli ehkä parhaaseen mahdolliseen saumaan mun elämässä. Koulutuksesta jäi käteen niin paljon enemmän kuin pelkkä lupa alkaa ohjata BodyBalancea. Kahden päivän aikana avasin paljon mun rasittunutta ja jumiutunutta kroppaa, toin liikkuvuutta jäykkään selkärankaan ja pidensin raajojani pitkillä perusteellisilla venytyksillä, mutta tärkeimpänä avasin mieleni ja sydämeni taas maailmalle.

Oon rehellisesti sanottuna meinannu vähän hukata itseni tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Kun muuttaa uuteen kaupunkiin, ihmiset, joiden kanssa viettää suurimman osan ajastaan vaihtuvat väkisinkin. Aina, kun vaihtaa maisemaa, on tietyllä tapaa mahdollisuus muuttaa/muokata omaa identiteettiään. Kukaan ei tunne sua entuudestaan, ja päätät itse, kuinka itse itsesi esittelet ja mitä puolia itsestäsi tuot esiin uusille ihmisille. Pyrit luomaan mahdollisimman hyvän ensivaikutelman ja ehkä miellyttämään uusia ihmisiä. Mielyttämisen tarpeesta saatat mukautua näiden uusien ihmisten mielipiteisiin ja etsitte yhteisiä mielenkiinnonkohteita, ja ehkä opettelet pitämään uusista asioista, jotta sulla olisi vain jotain yhteistä uusien kavereiden kanssa.

Ja voi kuinka mä tykkäänkään mun kavereista täällä Jyväskylässä! <3 Joten kyse ei ole siitä, että olisin ajautunut jotenkin ”vääränlaisten” ihmisten seuraan, ei ei ei. 🙂

Jollain tavalla mä oon kokenut kuitenkin tosi paljon paineita menestyä koulussa, olla tyylikäs ja kaunis, opetella meikkaamaan, ostaa fancympia vaatteita ja tavoitella hyvää statusta ja suosiota.

Ja siinä kohtaa, kun otan stressiä Instagram-tykkäysten määrästä ja kouluun meikkaamisesta, oon todellakin vähän hukannut itseni.

Koska, let me tell you something. Oon ihminen, jolle on todella tärkeää pitää huolta itestään. Käytän mielummin rahani hyvään ja terveelliseen ruokaan kuin merkkivaatteisiin. Haluan juoda vain ja ainoastaan hyvää kahvia. Haluan syödä gluteenitonta kasvispainotteista ruokaa. En halua käyttää paljoa maitoa tai lihaa, ja mieluiten eläisin täysin ilman soijaa. Rakastan kuivahedelmiä, pähkinöitä, bataattia, avokadoa, marjoja, kalaa ja kananmunia. En usko tuomitsemiseen enkä arvostelemiseen. Oon hullun kunnianhimoinen jumppien suhteen. Tavoittelen parasta tekniikkaa ja haluan kehittyä todella todella hyväksi ohjaajaksi. Ja teen sen eteen töitä joka ikinen päivä ja monen monta tuntia viikossa.

Kauppatieteiden sijaan mua kiinnostaa ihmisen keho ja sen toiminta, ravintoasiat, psykologia, henkinen ja fyysinen hyvinvointi ja lähimmäisenrakkaus.

Ja mä tiedän, että sillon kuin pidän huolta itestäni niin oon tuhat kertaa parempaa seuraa myös muille. En stressaa turhia, mulla on hyvä olo kropassani, en jaksa keskittyä negatiiviseen ja oon kaikkien ihmisten puolella. En välitä mitä muut ihmiset musta ajattelee, en kyseenalaista sitä, että oonko tarpeeksi hyvä näin. Koska siinä ei oo mitään kyseenalaistettavaa, mä oon tarpeeksi hyvä näin. Tiiän, että oon tarpeeksi, eikä mun tarvi olla yhtään mitään enempää.

Ja silloin, kun mulla on hyvä ja tasapainoinen olo: mä rakastan. Mä kuplin onnesta ja mun ilo inspiraatio on niin suurta, että en malta pitää sitä sisälläni. Kohtaan ihmiset avoimemmin, hymyilen enemmän tutuille ja tuntemattomille, en pelkää sanovani mitään tyhmää tai hölmöä, jolloin uskallan avata suuni melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Mä rakastan mun kotia, mun ystäviä, mun perhettä, vastaantulijoita, aurinkoa, sadetta, Suomea, Sonaatin koululounasta, bussikuskeja, vettä, ilmaa… Ja samalla oon hölmö, awkward, vähän nolo ja kömpelö oma itteni, ja arvaatka mitä, ne piirteet on yhtä lailla osa tätä pakettia, take it or leave it.

Viime viikonloppuna löysin itseni jälleen. Tiiän, että tästä olosta haluan pitää kiinni. 🙂

Kuulkaa, se on kevät nyt, nauttikaahan täysillä. <3 Toivottavasti löysitte punaisen langan tästä tekstistä, josta tuli todella järjetöntä ajatuksenjuoksua taas vaihteeksi. :’D Niin ja hei, jos teillä vain on mahdollisuus, niin käykää BodyBalancessa. <3

Hyvinvointi Mieli Syvällistä

20.3.2016 sanniss

Miksi tuomita?

Ystäväporukassani keskusteltiin tällä viikolla ihmisten tuomitsemisesta ja sen tarpeellisuudesta. Mulla riitti tästä asiasta sanottavaa kilometritolkulla ja nää tuomitsemisjutut menee mulla tosi helposti tunteisiin. Tiedän, että suurin osa ihmisten kommenteista on sanottu ihan pelkkää ajattelemattomuutta, eikä niillä ole tarkoitus sinänsä tuomita toisia ihmisiä, mutta mä en silti ymmärrä miksi pitää heittää edes niitä ajattelemattomia kommenteja? Eikö ihmisillä oikeasti ole parempia puheenaiheita, kuin että voi kun on hirveää, kun joku lisää tietynlaisia kuvia sosiaaliseen mediaan, pukeutuu vääränlaisiin vaatteisiin tai puhumattakaan ihmisten ulkonäön, esimerkiksi ylipainon, dissaamisesta? Miksi pitää tuomita ihmisten valintoja, kun vaihtoehtoisesti vois koittaa ymmärtää muita ihmisiä ja miettiä motiiveja näitten ihmisten tekojen taustalla? Miksi se, että joku tekee asiat eritavalla kuin on yleisesti ”hyväksyttävää”, on heti väärin tai tuomittavaa? En ymmärrä. Miksi miksi miksi?

Tää koko keskustelu lähti yhestä tytöstä, joka oli lisännyt Instagrammiin kuvia vähissä vaatteissa. Tuli kommentteja siitä, että miksi lisätä kuva perseestään, jos se ei ees oo hyvä perse. No siksi, että haluaa lisätä kuvan perseestään. Oikeesti, tarvitaanko siihen mitään syytä, saati sitten hyvää persettä??? Kuka edes määrittää sen, että mikä on hyvä perse? Ja onko hyvä perse ainoa perse, josta saa julkasta kuvan nettiin? Ei, ei, ei.

Mä ite just vähän aika sitten avauduin mun epävarmuudesta mun omaa mahaani ja sen makkaroita kohtaan. Lisäsin Instagramiin kuvan jossa mun maha (ja ne makkarat) näkyi ja kirjotin kuvatekstiin, että oon inhonnut mun mahaani koko elämäni ajan, mutta et oon myös tullut siihen pisteeseen, et se saa luvan riittää. Tää kuva sai paljon positiivista palautetta ja tosi kauniita kommentteja. Ennen sen kuvan lisäämistä en pystynyt katsomaan sitä kunnolla, koska ainoa asia, jonka näin oli ne makkarat, mutta nykyään nään siinä myös kivan rantamaiseman ja onnellisen, hymyilevän 22-vuotiaan nuoren naisen. Se kuva on muuttunut ihan erilaiseksi mun silmissä, mikä on oikeesti aika uskomatonta. Kuitenkin tän viikon keskustelusta tuli mieleen, että olisiko munkin kuulunut jättää se kuva julkaisematta sen takia, että mulla ei oo yleisiin kauneusihanteisiin sopiva maha.

Okei, en ite lähtis laittamaan alusvaatteilteni perse- ja tissikuvia, mutta mun puolesta, jos joku haluaa niin tehdä, niin senkus tekee. Mietittiin myös, että miksi näitä kuvia lisätään? Että saadaan tykkäyksiä? Huomiota? Kehuja? Ehkä, mutta ihan mahollisesti sen lisäämisen takana voi olla ihan muutkin syyt. Nää ihmiset voi Instagram-kuvistaan huolimatta olla ihania tyyppejä, joilla on jalat maassa ja joiden itsetunto ei oo kiinni sosiaalisen median tykkäysmääristä tai kommenteista. Ja toisaalta, mitä sitten vaikka niillä kuvilla haettaisiinkin jonkinsortin hyväksyntää ja huomiota? Siinäkin tapauksessa toivon näille tyypeille pelkästään hyvää ja sitä, että ne todella saa sitä hyväksyntää ja rakkautta lähipiiristään ja sen ulkopuoleltakin.

Jos keskittyy tekemään vaan omaa juttuaan ja elämään oman näköistä elämäänsä, ei tule tarvetta alkaa arvostella muiden valintoja. Mun mielestä niin kauan kuin ei satuta ketään (itseään tai muita) henkisesti tai fyysisesti, niin kaikki saa tehdä mitä lystää. Ja rohkeus olla aito oma itsensä on yks hienoimpia piirteitä ihmisissä, joten jos jonkun aitoon luonteeseen kuuluu vaikka omien (puoli)alastonkuvien (kropan mallista riippumatta) jakaminen, niin antaa palaa. Respect. Ja jos mä en halua katsoa semmosia kuvia toisista ihmisistä, niin sitten en katso. As simple as that.

Joten mun toive kaikille ihmisille, et enemmän hyväksyntää ja rakkautta, ja vähemmän niitä tuomitsevia kommentteja. Me ihmiset kuitenkin ihan oikeesti yritetään parhaamme. Mä ja sä ja se ig-tyttö. Lisäks aina löytyy tuomitsijoita, arvostelijoita ja niitä tyyppejä, jotka ei tykkää susta, mut pitäiskö meidän ruveta niitten tyyppien takia sensuroimaan/muuttamaan itseämme. Ei, ei ja ei. Ja ite me myös päätetään ollaanko me niitä, jotka tuomitsee ja arvostelee, vai oltaisko mielummin niitä, jotka hyväksyy, kannustaa ja rakastaa ehdoitta. Ja hei, mä en myöskään tuomitse, vaik joku oiskin eri mieltä tästä asiasta. Heräsikö teillä ajatuksia?

Rakkautta uuteen viikkoon!<3

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä