Niin tuli ja meni maaliskuu ja oli kyllä lukemisen osalta niin nihkeää että! Mutta hei, sainpas sentään luettua yhden suurista suomalaisista, nimittäin Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen. Lukion äidinkielenopettaja kehotti tämän joskus lukemaan, ja nyt se on tehty! En yritäkään keksiä Sinuhesta mitään uutta ja raikasta sanottavaa. Etukäteen ounastelin koko romaanin olevan tylsä tiiliskivi, ja positiivinen […]

Kotimaisina 1930-luvun romaaneina luin ensiksi Helvi Hämäläisen Katuojan vettä. Lukusuunnitelma meni osittain uusiksi, koska alkuperäinen ajatus oli lukea toisena kirjana Sally Salmisen Katriina. Kirjaston varausjono venähti kuitenkin sen verran pitkäksi, etten kerennyt Katriinaa saamaan helmikuussa luettavaksi. Sen tilalle vaihtui lennosta 1930-luvun suosikkikirjailijan, Hilja Valtosen, Nykyhetken tyttölapsi. Valtosen kirjoistahan on sovitettu monta elokuvaksi, tunnetuimpana varmaankin Ansa […]

Helmikuu lähti käyntiin 1930-luvun yhdysvaltalaisilla teoksilla. Lienee kiistatonta, että Ernest Hemingway, F. Scott Fitzgerald, William Faulkner ja John Steinbeck muodostavat amerikkalaiskirjallisuuden kovan ytimen (Steinbeck ehdoton suosikkini). Näistä valitsin lukulistalleni Fitzgeraldin Yö on hellä ja Faulknerin Villipalmut. Ja voi jestas, millaista kompastelua tämä luku-urakka olikaan. Tiesin etukäteen, että Faulknerin teksti ei ole helppolukuista, ja vähän samaa […]

Luin viime vuonna enimmäkseen vuosina 2021-2022 julkaistua kirjallisuutta. Siitä sain ajatuksen lukea tänä vuonna enemmän vanhempia romaaneja, jopa jo sadan vuoden ikään ehtineitä vanhuksia. Lisäksi ajattelin, että olisi kiva vertailla suomalaista ja amerikkalaista kirjallisuutta. Tammikuussa valitsin lukulistalle kotimaisista kaunokirjoista Mika Waltarin Suuri Illusioni (1928) ja Anni Swanin Pikkupappilassa (1922). Amerikkalaista romaaneista luin Edith Whartonin Viattomuuden […]

Tänään päättyvä vuosi ei ollut mikään suuria tunteita herättävä kirjavuosi. Minulla on aina tavoitteena lukea vuodessa 50 kirjaa, ja tänä vuonna sain porskutettua läpi 26 teosta, joista kaksi oli tietokirjaa ja loput romaaneja. Lukutahti ei siis ollut järin nopea, mutta ei haittaa. Aina ei vain jaksa lukea, aina ei vain löydä tarpeeksi mukaansa tempaavia opuksia. […]

Emma Hooperin esikoisteos, Etta ja Otto ja Russell ja James, (Gummerus Kustannus Oy, 2015) jäi sopivasti vaivaamaan. Ja sehän on aina hyvän kirjan merkki. Kirja kertoo ihmisistä, jotka ovat menettäneet elämässään paljon. Kuka perheensä, kuka muistinsa, kuka nuoruuteensa. Onneksi on myös rakkautta ja ystävyyttä, jotka kannattelevat, kun ei itse jaksa. Yli 80-vuotias Etta haluaa yhtäkkiä […]

  Kristin Hannahin Alaskan taivaan alla (WSOY, 2021) kertoo kolmihenkisestä amerikkalaisperheestä, joka pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttaa asumaan Alaskaan autuaan tietämättömänä sen uhkista ja haasteista – ja lumosta. Isällä on sotatraumansa ja väkivaltaisesti kuohahtava luonteensa, äidillä raivostuttavan lapsellinen käsitys kaikkivoipaisesta rakkaudesta ja teinityttärellä kaipuu löytää edes yksi oikea ystävä. Ja tietysti kaikki menee pieleen. […]

Aloin lukemaan joulupukin minulle tuomaa Rosa Liksomin Väylää (Like, 2021) hieman ennen pääsiäistä. Kirja kertoo peräpohjalaisista ihmisistä, jotka joutuvat pakenemaan Lapin sotaa syksyllä 1944. Päähenkilö on nuori tyttö, joka lähtee viemään kotitilansa lehmiä turvaan Ruotsin puolelle. En kuitenkaan päässyt kovin pitkälle, kun korona iski ja kirja piti jättää sivuun. En jaksanut lukea, mutta jaksoin kuunnella. […]

Lempikirja on minulle ennen kaikkea sellainen, että sen haluaa lukea aina uudestaan. Lempikirja on kaunis, siinä on hyvä tarina ja sen teksti ihastuttaa ja ilahduttaa ja tietysti koskettaa. Tämä lempikirjakolmikkoni on pysynyt samana jo melko pitkään. Toki muuttaisin sitä, jos löytäisin uuden lempikirjan. Mutta jos en löydä, ei se haittaa: pidän tätä trioa mieluusti mukanani […]

En ole koskaan pitänyt sirkuksesta, enkä oikein tiedä miksi. Kun lapsena joskus kävin sirkuksessa, siellä oli minusta ahdistavaa. Hassua kyllä olen kuitenkin aina pitänyt sirkuksesta miljöönä elokuvissa ja kirjoissa. Fiktiivisessä sirkuksessa on jotain romanttista, mystistä ja jännittävää: esimerkiksi Vettä elefanteille on hyvä sirkusaiheinen leffa (kirjaa en ole lukenut). Joel Elstelän sirkuksessa sen sijaan kaikki riemu […]