Tag: käännöskirjallisuus

Helmikuu lähti käyntiin 1930-luvun yhdysvaltalaisilla teoksilla. Lienee kiistatonta, että Ernest Hemingway, F. Scott Fitzgerald, William Faulkner ja John Steinbeck muodostavat amerikkalaiskirjallisuuden kovan ytimen (Steinbeck ehdoton suosikkini). Näistä valitsin lukulistalleni Fitzgeraldin Yö on hellä ja Faulknerin Villipalmut. Ja voi jestas, millaista kompastelua tämä luku-urakka olikaan. Tiesin etukäteen, että Faulknerin teksti ei ole helppolukuista, ja vähän samaa […]

Tänään päättyvä vuosi ei ollut mikään suuria tunteita herättävä kirjavuosi. Minulla on aina tavoitteena lukea vuodessa 50 kirjaa, ja tänä vuonna sain porskutettua läpi 26 teosta, joista kaksi oli tietokirjaa ja loput romaaneja. Lukutahti ei siis ollut järin nopea, mutta ei haittaa. Aina ei vain jaksa lukea, aina ei vain löydä tarpeeksi mukaansa tempaavia opuksia. […]

Emma Hooperin esikoisteos, Etta ja Otto ja Russell ja James, (Gummerus Kustannus Oy, 2015) jäi sopivasti vaivaamaan. Ja sehän on aina hyvän kirjan merkki. Kirja kertoo ihmisistä, jotka ovat menettäneet elämässään paljon. Kuka perheensä, kuka muistinsa, kuka nuoruuteensa. Onneksi on myös rakkautta ja ystävyyttä, jotka kannattelevat, kun ei itse jaksa. Yli 80-vuotias Etta haluaa yhtäkkiä […]

  Kristin Hannahin Alaskan taivaan alla (WSOY, 2021) kertoo kolmihenkisestä amerikkalaisperheestä, joka pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttaa asumaan Alaskaan autuaan tietämättömänä sen uhkista ja haasteista – ja lumosta. Isällä on sotatraumansa ja väkivaltaisesti kuohahtava luonteensa, äidillä raivostuttavan lapsellinen käsitys kaikkivoipaisesta rakkaudesta ja teinityttärellä kaipuu löytää edes yksi oikea ystävä. Ja tietysti kaikki menee pieleen. […]

Lempikirja on minulle ennen kaikkea sellainen, että sen haluaa lukea aina uudestaan. Lempikirja on kaunis, siinä on hyvä tarina ja sen teksti ihastuttaa ja ilahduttaa ja tietysti koskettaa. Tämä lempikirjakolmikkoni on pysynyt samana jo melko pitkään. Toki muuttaisin sitä, jos löytäisin uuden lempikirjan. Mutta jos en löydä, ei se haittaa: pidän tätä trioa mieluusti mukanani […]

Valeria Luisellin Kadonneiden lasten arkisto (Gummerus, 2020) otti hieman pidemmän lukuajan. Kirja ei ollut kovin helppo luettava, vaan paremminkin vaativa ja omalaatuinen. Kadonneiden lasten arkisto kertoo äidistä, isästä, pojasta ja tytöstä, jotka lähtevät automatkalle New Yorkista kohti Arizonaa mukanaan seitsemän arkistolaatikkoa. Kirja kertoo myös lapsista, jotka pyrkivät rajan yli Yhdysvaltoihin, mutta katoavat tomuisiin laaksoihin tai […]