Aikuisen koti-ikävä

Välillä tämäkin eloisa ja puhelias savolainen painuu maihin ja hiljenee ajatuksiinsa. Viime aikoina synkkien ilmojen lisäksi mieltä on painanut koti-ikävä kotoisaan Kuopioon. Tuntuu, ettei aikuisella oikein saisi olla koti-ikävää, sehän on sellaista lasten touhua. Varsinkin tällaisessa vahvassa ja suorituskeskeisessä yhteiskunnassa ikävä on heikkoutta. Kuulkaa, ei se ole. Se on välittämistä.

2.JPG

Muutamia vuosia sitten uhosin kovaan ääneen, etten kyllä jää Kuopioon asumaan. Kun sitten muutin pois ja kaverit kyselivät paluumuuttoni mahdollisuuksista, paukuttelin henkseleitä ja vastasin, etten Kuopioon todellakaan takaisin muuta. Hassua, kuinka nakökulmat voi muuttua ja sitä alkaa arvostaa eri asioita vuosien saatossa. Ymmärtää, kuinka tärkeä oma tukiverkosto perheineen ja ystävineen on. Ja miten ne tutut ja tylsät kadut voikin pienen välimatkan takaa näyttää tutuilta ja turvallisilta.

3.JPG

Reilu viikko sitten itkin ikävääni äidilleni ja mummulleni, kun näin heitä mummuni synttäreillä. Suunniteltiin silloin äitini kanssa, että suuntaan heti mahdollisuuden tullen kotiin Kuopioon moikkaamaan tuttuja nurkkia. Viime viikolla sovinkin pomoni kanssa, että käytän sisään kertyneitä plussatuntejani pois, jotta voin olla tämän viikon perjantain poissa töistä ja suunnata kotikonnuille jo torstai-iltana töiden jälkeen. Pidennetty viikonloppu tutuissa maisemissa tuttujen naamojen keskellä kuulostaa ainakin omaan korvaani melko mukavalta piristykseltä pimeän marraskuun keskelle.

1.JPG

Olen jo sopinut muutamien ystävieni kanssa treffejä ja puuhaa vierailuni ajalle. Aion imeä itseeni kunnon kerta-annoksen savolaista lupsakkuutta ja tuttua tavallisuutta. Aion fiilistellä tuota ”tylsää ja piskuista” kotikaupunkiani. Aion käydä kaikissa kaipaamissani paikoissa ja syödä Hanna Partasen lihapiirakan pohjoismaiden suurimmalla kauppatorilla (niin kuin aina suunnittelen, mutten kuitenkaan syö). Aion puhua oikein levveetä savvoo ja olla ylypee juuristani.

Minne sinä ikävöit? Vai onko hyvä olla juuri tässä ja nyt?

Kommentit (6)
  1. Christina Boman
    20.11.2014, 10:40

    Mullekin iskee välillä koti-ikävä. Tälläkin hetkellä ikävöin Jyväskylään, sillä siellä on niin paljon läheisiä – ystäviä ja perheenjäseniä – joita en ole nähnyt hetkeen. Onneksi parin viikon päästä odotus palkitaan. 🙂

    1. Kohtalotoveri! Niin, eipä sillä paikalla taida niin olla väliä, vaan läheisten ja perheen sijainnilla pikemminkin. Vaikka vähän joskus kyllä kaipaan ihan rehellisesti jotain maantieteellisiäkin juttuja. Onneksi kohta pääset läheistesi pariin ja lievittämään koti-ikävää 🙂

  2. Voi Sanna, täällä toinen ikävöijä! Voisin muuttaa takaisin kotiseuduille, jos työjutut ym. järjestyisi. Mutta nyt tällä hetkellä ollaan täällä ja se on ihan jees. Viihdyn hyvin nykyisellä paikkakunnalla, mutta ei tämä sellainen ”koti” ole, paikallisuutisiakin lukee ikään kuin ulkopuolisena yhä edelleen (6 vuotta tuli just täyteen Pirkanmaalla). Onneksi välimatkaa ei ole kuin n. 100 km, helpottaa lapsen kanssa kun hoitoapua kuitenkin saa. Mutta eihän se mitään päivittäistä ole, kuten voisi olla jos asuttaisiin lähempänä. Pikku-T kysyy usein, mennäänkö Poriin asumaan. 😉 Onneksi kotiseuduille voi palata joskus, tässä ehtii vielä asua monessa paikassa elämänsä aikana. Mukavaa Kuopion reissua ja terveisiä sinne!

    1. Ei se koti taida muuksi oikein muuttua. Tai ainakin kotipaikkakuntaan pysyy vahva side vuodesta toiseen. Ihana pikku-T, ymmärtänyt mistä äiti ja iskä tulee 😉 Onneks sieltä pääsee kuitenkin nopsaa Poriin moikkailemaan isovanhempia ja muita tyyppejä. Itse just eilen mietin, että en ole yli kolmeen kuukauteen käynyt Kuopiossa, niin ilmankos ikävä vähän jo onkin! Kiitos ja terveiset välitetään perille!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *