Kantasoluluovutus - ilman vaaleanpunaisia laseja

Sanph

Tässä kertomuksessa ainut vaaleanpunainen asia on mansikanmakuinen Diapam. Kerroin helmikuussa kuinka luovutin suurella ylpeydellä. Kyseessä oli kantasoluluovutus tuntemattomalle potilaalle tarvittavaa siirrettä varten. Sain pari pyyntöä, että kertoisin luovutuksesta tarkemminkin ja ilman kaunisteluja tai siloitteluja. Olin missannut nuo kommentit aiemmin, mutta onneksi huomasin ne viime viikolla ja nyt päätin tarttua tähän pyyntöön.

Kerrataan nopeasti vielä kuinka päädyin tähän pisteeseen: 
Klikkasin lokakuussa 2014 Kantasolurekisteriin täällä (linkissä ohjeet kuinka liittyä rekisteriin) ja täytin liittymislomakkeen. Sain postin kautta paketin, jossa oli välineet sylkinäytettä varten. Sylkinäytteestä tehdään alustava kudostyypitys, jota käytetään apuna sopivan luovuttajan löytämiseksi. Vasta purkin palauttaminen mahdollistaa rekisterin jäsenyyden. Postitin sylkinäytteen. Tämän jälkeen taisin saada jonkinnäköisen ilmoituksen, että minut on liitetty rekisteriin. 

Tämän jälkeen kerron seikkaperäisemmin prosessista. Tästä tulee kilometripostaus, jotta se olisi mahdollisimman kattava, toivottavasti jaksatte lukea. Paitsi jos kammoksut sairaalakertomuksia. Mainittakoon, että kohdallani prosessi eteni todella vauhdilla potilaan tilan vuoksi.

Tieto luovutuksesta
Kun palasin joululomalta Kuopiosta Turkuun, odotti minua kotona SPR:n kirjekuori, jossa kerrottiin potilaasta, jolle alustavan kudostyypityksen perusteella saattaisin olla sopiva luovuttaja. Koska luovuttaminen oli mielestäni ainoa vaihtoehto, otin yhteyttä Kantasolurekisteriin heti seuraavana arkipäivänä, perjantaina 2.1.2015. Rekisterin työntekijä varmisti puhelimitse, että olen miettinyt asiaa ja olen varma päätöksestäni. Samalla työntekijä teki puhelimitse alustavan terveyskyselyn ja varmisti näin sopivuuteni luovutukseen. Kun terveyskyselyssä ei ilmennyt mitään poikkeavaa, sovittiin minulle aika Turun Veripalveluun verikokeisiin, joiden perusteella mahdollisista useista luovuttajaehdokkaista valikoitaisiin parhaiten sopiva ehdokas. Kävin verikokeissa maanantaina 5.1. ja odotin, olenko tarkempien tyypitysten perusteella edelleen sopiva luovuttaja potilaalle vai löytyisikö joku parempi luovuttaja. 

Varmistus
Odotin pari viikkoa ja verikokeiden perusteella todettiin, että olen ainut sopiva luovuttaja potilaalle. Luovutustavaksi oli valittu potilaan tilan perusteella luuytimestä nukutuksessa tehtävä luovutus. Prosessi jatkui muutamilla puheluilla rekisterin kanssa. Tässä vaiheessa mukaan tuli myös minua arvioiva puolueeton lääkäri. Puolueeton lääkäri on prosessissa mukana, niin ettei hän tiedä potilaan tilaa, tutkii minut sekä ajattelee minun parastani ja on kumpaankin suuntaan puolueeton, jotta homma olisi mahdollisimman varmaa ja turvallista sekä potilaalle että luovuttajalle. Samalla sovimme lääkärin kanssa ajan Meilahdessa tehtävään terveystarkastukseen.

Terveystarkastus
29.1. menin Meilahteen terveystarkastukseen. Ensin menin laboratorioon verikokeisiin, jossa minulta otettiin 21 putkea verta. Verikokeitten jälkeen kävin sydänfilmissä, EKG:ssä. Siellä oli muuten vallan ihana hoitaja, joka kehui kauheasti minun itse tekemiäni ankkurikorviksia. En tajunnut huikata, kuinka hän saisi minuun yhteyden ostaakseen itselleen samanlaiset. Seuraavaksi kävin röntgenissä keuhkokuvissa. Kun kaikki nämä oli tehty, tapasin vihdoin minua arvioivan lääkärin. Hän teki minulle perustutkimukset: pituus, paino, verenpaineet jne. Tutkimuksissa hän totesi, ettei minua saa nukuttaa löysän ja lonksuvan leukani takia. Kyllä, diagnoosina löysä leuka. Nukutusputki voisi olla riski leukani kannalta. Koska olin prosessissa täysin vapaaehtoisesti, ei operaatiosta saisi tulla minulle mitään haittaa jälkikäteen ja siksi nukutus olisi liian iso riski. Tässä vaiheessa oletuksena oli, etten luovuta, sillä luovutustavaksi oli merkitty vain luuytimestä tehtävä luovutus. Lääkäri kuitenkin varmuuden vuoksi ehdotti potilasta hoitavalle lääkärille veren kautta tehtävää luovutusta. Lääkäri kertoi veren kautta tehtävästä luovutuksesta tarkasti ja keskustelimme kaikesta luovutukseen liittyvästä. Nukutuksessa tehtävä luovutus käytiin läpi vain pintapuolisesti, koska se ei olisi kohdallani mahdollinen. Alustavasti luovutuspäiväksi oli sovittu tiistai 17.2. ja sairaalaan sisäänkirjautuminen 16.2.

Rekisteri maksoi minulle koituneet matka- ja ruokakulut tuolta päivältä, sekä ansionmenetykseni. Olin tuon päivän sairauslomalla, mistä sain todistuksen vietäväksi töihin. Työnantajani sai rekisteristä sairauslomakorvauksen, joten työnantajani ei ns. kärsinyt tilanteesta.

Kantasolujen kasvatus
Terveystarkastuksen tutkimuksissa ei ilmennyt mitään outoa ja potilaan tilaan kävi kuin kävikin myös veren kautta tehtävä luovutus, joten luovutus eteni jälleen pykälän eteenpäin. Koska luovutustapa muuttui alkuperäisestä luuytimestä otettavasta siirteestä verestä otettavaan, muuttui myös luovutuksen aikataulu. Tässä vaiheessa minulta varmistettiin vielä, olenko edelleen täysillä mukana prosessissa. Koska vastasin myöntävästi, aloitettiin potilaan rajut ja hintavat valmistelut operaatiota varten. Käytännössä potilaalta tapetaan kaikki hänen omat kantasolut. Tässä vaiheessa täytyy olla varma päätöksestä, sillä viime metreillä peruuntuva luovutus on todennäköisesti potilaalle kohtalokas.

Luovutuspäivä pysyi samana, eli 17.2. mutta kirjauduin sairaalaan sisään jo perjantaina 13.2. Ensimmäiseksi kävin taas verikokeissa labrassa. Verikokeesta katsottiin perusveriarvoja ja tärkeimpänä kantasolujen määrä. Koska veressä ei normaalisti ole juuri ollenkaan kantasoluja, täytyi ne sinne saada. Kantasolujen määrää täytyi kasvattaa, jotta ne purkautuisivat luuytimestä verenkiertoon. Sain perjantaista maanantaihin kerran päivässä noin 24 h välein kaksi piikkiä mahamakkaroihini. Piikit ovat kantasolun kasvutekijää, eli Neupogenia (granulosyyttien kypsymistä edistävä kasvutekijä, GCSF). Kasvutekijät ovat elimistön tuottamia luonnollisia valkuaisaineita, mutta niitä voidaan valmistaa lääkkeiksi myös bioteknisin menetelmin. Neupogen kiihdyttää luuytimen toimintaa niin, että se alkaa tuottaa lisää kantasoluja. Piikit luonnollisesti pistivät, mutteivat sattuneet muuten. Kun aine ruiskutettiin mahamakkaraan alkoi sellainen inhottava kihelmöinti ja kutina, mutta tunne hävisi melkein saman tien kun aine oli saatu kokonaan sisääni.

Perjantaina oloni oli muuten normaali, mutta olin todella väsynyt ja koska olin vahingossa unohtanut syödä koko päivänä, olo oli myös hieman heikko. Jaksoin hetken aikaa nähdä ystävääni, mutta lopulta uupumus voitti. Illalla oli vähän sellainen fiilis kuin olisin ollut pienessä hiprakassa. Luulen, että tämä johtui väsymyksestä ja heikosta syömisestä. Lisäksi tunsin paineen tunnetta sekä pientä kipuilua rintalastassa ja lantioluissa selän puolella. Nämä ovat juuri ne paikat, joissa kantasolut kasvavat eniten. Lauantaina heräsin 10 h yöunien jälkeen hotelli Helkasta ja suuntasin puolenpäivän aikaan Meilahteen hakemaan jälleen kasvutekijää. Koska viikonloppuisin poli on kiinni, kävin hakemassa piikit 7A-syöpäosastolla. Pysäyttävä paikka. Homma oli nopea ja pääsin kymmenessä minuutissa ulos. Toisen päivän annos rupesikin potkimaan jo ihan eri tavalla ja rintalasta sekä alaselkä kipeytyivät huomattavasti enemmän. Sain välillä sellaisia 1-2 sekuntia kestäviä kouristuksia juuri noille alueille ja jouduin painautumaan kaksinkerroin sekä hengittelemään hetken syvään. Kasvukipuja. Näitä tuli ehkä kerran tunnissa-kahdessa. Pystyin kuitenkin viettämään päivää kaupungilla poikaystäväni kanssa, välillä täytyi käydä hotellilla makoilemassa sängyllä.

Sunnuntaina suuntasin jälleen Meilahteen, 7A-syöpäosastolle. Minulta otettiin osastolla putki verta, jotta nähtiin onko kantasolut lähteneet kasvamaan tarpeeksi. Samalla törmäsin toiseen kantasoluluovuttajaan, joka oli myös hakemassa kasvutekijöitä. Verikokeitten jälkeen sain taas piikit ja hoitaja kysyi, millaisia tuntemuksia on ollut. Kerroin rintalasta- ja lantioluukipuilusta, jotka ovat normaaleja kasvatusvaiheessa. Tällä kertaa osastolla meni reilu tunti. Muuten tuntemukset olivat melko samanlaisia kuin lauantaina, kipusäteilyt olivat hieman vahvempia ja illalla alaselkää aristi aika paljon. Sunnuntaina jaksoin olla melkein koko päivän menossa. Myöhäisilta meni hyvin vahvasti sängyllä makoillessa ja herkkuja mutustaen. Maanantaina kävin puolenpäivän aikaan hakemassa polilla viimeiset piikit. Tuntemukset olivat hyvin samanlaiset kuin sunnuntaina, mutta sen verran jälleen asteen kovemmat, että huomasin jo odottavani tiistaista luovutusta. Lääkäri oli kertonut, että kivut häviävät oikeastaan samantien, kun kantasolut saadaan ulos minusta.

Luovutus
Tiistaina suuntasin sairaalaan jo aamulla. Menin 7B-syöpäosastolle, jossa operaatiohuone sijaitsee. Huoneessa oli kaksi hoitajaa, jotka ottivat minut vastaan. Kävin hoitosängylle, sain särkylääkettä, pari kalkkitablettia ja puolikkaan ruiskullisen mansikanmakuista Diapamia. Kävin makuulle ja sain peittoja lämmikkeeksi. Vasempaan käteeni laitettiin kiinni letku, josta veri otettiin ulos minusta ja kuljetettiin fereesilaitteeseen, jossa laite erotteli verestä kantasolut, plasman yms. Kone keräsi kantasolut talteen ja laittoi loput verestä eteenpäin toisella letkulla oikean käteni kautta takaisin sisälleni. Ikään kuin dialyysissä. Oikeassa kädessä oli lisäksi tippa ja sain myös kalkkia suoraan suoneen.

Hoitaja sanoi, että voidaan ottaa susta sellanen selfie, niin voit näyttää äidille. Näytän teille kaikille: tältä näyttää luovuttava ihminen.
Tuossa mun vieressä on se laite ja telineestä roikkuvassa pussissa epämääräisen värinen tavara on niitä kantasoluja.
Ps. Mulla on oikeesti myös leuka ja kaula.

Letkujen kiinnitys toki nipisti vähän, mutta ei sattunut varsinaisesti. Kun veri ja kantasolut pääsivät liikkeelle, katosivat suurimmat kipuilut rintalastasta ja lantioluista. Diapamin takia nukuin oikeastaan koko operaation ajan. Puolivälissä operaatiota hoitaja herätti minut ja sain kaksi kalkkitablettia. Koko toimenpide kesti noin kuusi tuntia. Koska letkut oli kiinnitetty kyynertaipeisiini, en saanut koukistaa käsiäni tuona aikana, etteivät letkut tukkeutuneet. Tämän takia käsissä tuntui melko ikävältä, enkä loppuajasta meinannut löytää mukavaa asentoa käsille. Veri kierrätettiin kolme kertaa kroppani läpi ja kantasoluja kerättiin kolmen desin verran. Noin kuuden tunnin jälkeen homma oli hoidettu ja minut irrotettiin letkuista. Kyynertaipeet sidottiin melko tiukasti verenvuotojen takia, joten en vieläkään saanut käsiä koukistettua kunnolla. Hoitajat pitivät minua huoneessa hetken aikaa varmistaakseen kuntoni ennen kuin pääsin kahvioon syömään. Kävin kahviossa syömässä silla aikaa, kun odotimme tuloksia, onko kantasoluja tarpeeksi vai täytyisikö minun tulla vielä seuraavana päivänä uudestaan.

Kantasoluja oli saatu tarpeeksi, joten hommani oli hoidettu. Suuntasin sairaalasta suoraan bussipysäkille, hyppäsin Turun bussiin ja nukuin kuin vauva koko bussimatkan. Turkuun päästyäni käskin poikaystävääni irrottamaan siteet käsistä, jotta saisin kädet koukkuun. Oikean käden letkureikä kuitenkin alkoi vuotamaan uudestaan, joten siteet vaan takaisin paikoilleen. Parin tunnin jälkeen pystyin olemaan ilman sidoksia, nappasin mukaan saamani kalkkitabletin ja taisin siirtyä yöpuulle jo ennen yhdeksää. Käytännössä koko päivä meni enemmän tai vähemmän unten mailla. Seuraava päivä, eli keskiviikko oli vielä sairauslomaa ja otinkin päivän hyvin rennosti sohvalla. Aloitin aamun jälleen saamallani kalkkitabletilla. Kaikki tuntemukset olivat poissa ja kroppa toimi normaalisti, pientä väsymystä oli edelleen havaittavissa. Ainut mikä kertoi luovutuksesta, olivat käsivarsissa melkoiset mustelmat parin viikon ajan. Torstaina uskalsin jo mennä crossfittiin rehkimään.

Rekisteri maksoi minulle koituneet matka- ja ruokakulut sekä majoituksen ja ansionmenetykseni Helsingissä oloajaltani. Olin tuon pe-ke sairauslomalla, mistä sain todistuksen vietäväksi töihin. Työnantajani sai rekisteristä sairauslomakorvauksen, joten työnantajani ei ns. kärsinyt tilanteesta, kun olimme hoitaneet työkuvioni muiden työkavereitteni kanssa.

Summasummarum
Loppupeleissä hyvin positiivinen kokemus. Pe-ma kivut olivat satunnaisia, lyhytaikaisia ja kestettäviä. Sain kipuihin Burana-kuurin, josta napsin muutaman kerran päivässä tabletin ja sain kivut pysymään hyvin inhimillisinä. Pystyin joka päivä tapaamaan ystäviäni, syömään, olemaan, kävelemään ympäri Helsinkiä ja nukkumaan. Pääsin näkemään hyvin läheltä hienon prosessin ja mahdollistin yhden ihmisen elämän jatkumisen. Lähden koska tahansa samaan uudestaan, jos vain sellainen tilanne tulee eteen, esimerkiksi jos tämä tämänkertainen potilas tarvitsee uuden siirteen.

Kommentit

Piipo79

Voin vain kuvitella hänen onnea, joka siirteen sai. Edelleen pakko todeta kuinka ihailen pyyteetöntä tekoasi. Hieno homma! 6 tuntia on kyllä aikamoinen rutistus letkuissa ja luinko oikein et sitä aiemmin 21 putkiloa verta! Mä olisin pyörtynyt jo siinä vaiheessa kun kertomuksen lukeminenkin alkoi heikottamaan (oli kuitenkin pakko lukea!). Ps. Saitpa itsekin aikamoisen terveystsekkauksen tuossa samassa!

Sanph
Sanph

Tästä teosta olen itsekin ihan aidosti ylpeä!

Ja kyllä, ihan oikein luit! Mullakin meinasi silmät pullistua päästä, kun näin tarra-arkin pituuden ja koeputkien määrän. Tuota itsekin mietin, että onpahan nyt koko likka tutkittu perinpohjin :)

Mariaa
Hömppätaivas

Todella mielenkiintoinen juttu! Ihailen ihmisiä jotka pystyvät tuohon. Itselleni piikkikammoisena tuohon ryhtyminen on aika kaukaista ja epäilen etten saisi tuota tehdäkään kun vertakaan en saa luovuttaa painoni takia. Mutta erittäin hieno ja ihailtava teko sinulta. On varmasti hieno tunne auttaa noin isosti toista ihmistä! :)

Sanph
Sanph

Mukava kuulla, että oli mielenkiintoista luettavaa. Mullakin on ollut enemmän tai vähemmän piikkikammo, mutta kun aloin luovuttaa verta, pystyin jollain ilveellä sivuuttamaan sen piikkiasian koko hommassa. Ja nykyään piikit on jo aika piece of cake. Tosin vieläkään en kestä katsoa jos minua tai jotakuta muuta pistetään. Hyi.

Kiitos, tunne on kieltämättä hieno.

Liljakaisa (Ei varmistettu)

Aivan uskomattoman hienosti tehty, saat olla todella ylpeä itsestäsi!
Haluaisin itse ryhtyä kantasolujen luovuttajaksi, mutta olen niin ylipainoinen ettei se onnistu. Tavoitteena kyllä on painonpudotus ja sitten joskus kantasolurekisteriin liittyminen.

Sanph
Sanph

Kiitos!

Tsempit sinulle ja toivottavasti sinäkin olet joskus vielä rekisterissä :)

Emmmmmmy (Ei varmistettu)

Wau, ei voi kuin ihailla pyyteetöntä tekoasi! Siirteen saaja on varmasti ikuisesti äärettömän kiitollinen <3

Itse luovutan silloin tällöin verta, mutta sehän on aivan minihomma tämän teon rinnalla. Ehkäpä joskus uskaltaudun ilmoittamaan itsenikin rekisteriin :)

Sanph
Sanph

Näin minäkin sen olen ajatellut.

Pöh, älä yhtään vähättele tekoasi! Verenluovutus on ihan yhtä tärkeää kuin kantasoluluovutuskin. Verisiirteiden tarvitsijoita on niin paljon tässäkin maassa, että ihan jokaista verenluovuttajaa tarvitaan. Teet nyt jo hyvää ja tärkeää työtä. Toki rekisteriinkin mahtuu porukkaa ;)

Mia K.
Voi taivas

No jopas! Kiitos tästä infopläjäyksestä!!

Nyt kiinnostaa vielä kjsi juttu: miks noita kalkkitabletteja?? 

Sanph
Sanph

Ole hyvä vain!

Oikea kalkkipitoisuus on tärkeä ärsykkeen siirymiselle hermosolusta toiseen tai hermosolusta lihakseen, useiden entsyymien häiriöttömälle toiminnalle ja muillekin elintärkeille tapahtumille. Valkosolujen mukana poistuu niin paljon kalkkia, niin sitä puutosta sitten paikkaillaan tableteilla.

verihiutaleluovuttaja (Ei varmistettu)

Mä olen muutaman kerran käynyt luovuttamassa verihiutaleita Veripalvelun Kivihaan toimistossa. Siinä luovuttaja kytketään kovasti saman oloiseen laitteeseen joka erottelee verestä verihiutaleita ja palauttaa loppu veren takaisin. Verihiutaleluovutuksen yhteydessä annetaan myös kalkkitabletteja. Mulle kerrottiin, että syy olisi se, että vereen lisätään jotain, joka estää veren hyytymistä laitteessa ja sitten tuo aine neutraloituu verenkierrossa sitoen kalkkia. Verihiutaleluovutus kestää vähän toista tuntia ja sinä aikana mulle on annettu 2 - 4 kalkkitablettia.

Sanph
Sanph

Hei tääkin saattoi olla syynä. Nyt en pistä päätäni pantiksi, kun niin paljon tuli infoa samana päivänä. Kiitos tästä tiedosta :)

Fade (Ei varmistettu)

Upeeta toimintaa! Olen todella ylpeä sinusta, rakas tyttäreni! Olemme seuranneet läheisten taistelua syöpäsairauksia vastaan ja oivaltaneet kuinka hienoa ja pyyteetöntä työtä kaikki luovuttajat tekevät, niin verenluovuttajat kuin myös kantasoluluovuttajat. Oot rakas❤️

Sanph
Sanph

Kiitti äiti! Ja niin sääkin! ❤️

Lokikirja

Tämä oli kyllä todella mielenkiintoinen infopläjäys. Liityin rekisteriin myös syksyllä (okei, sylkinäytteen sain palautettua vasta vuodenvaihteessa), joten oli tosi kiva lukea, mitä oikeasti tapahtuu jos kutsu luovutukseen käy. Jännittävää, että sulla luovutus tuli tosiaan eteen noinkin nopeasti.

Sanph
Sanph

Kiva, että oli mielenkiintoinen. Ja mahtavaa, että olet liittynyt rekisteriin! Ehkä sinäkin pääset joku päivä samaan hommaan. Oli kyllä todella iso yllätys, että natsas näin nopeasti. Olin vähän sillä mielin, että no laitetaan, että jos joskus ehkä mahdollisesti tulee viestiä... Tulihan sieltä ;)

MLammi (Ei varmistettu)

Hieno teko! Luin mielenkiinnolla, vaikka asiasta paljon tiedänkin, koska miehelleni on tehty autologinen kantasolusiirto. Se mikä jäi eniten kiinnostamaan niin on tuo leuka. Miten tuollainen löysä leuka ilmenee ja mitä haittaa siitä siis on nukutuksessa? Entä jos joudut nukutukseen jostain muusta syystä joskus?

Sanph
Sanph

Moikka,

Et olekaan ainut joka tätä on ihmetellyt. Muutama kuukausi ennen mua oli ollut joku mies luovuttamassa, hänelle operaatio oli tehty nukutuksessa. Operaation jälkeen oli käynyt ilmi, että hänen leukaluunsa oli mennyt sijoiltaan tms. nukutuksessa ja sitä oli sitten korjailtu muutaman kuukauden ajan.

Terveystarkastuksessa lääkäri sitten tunnusteli mun leukaluuta ja käski availla ja sulkea suuta. Mulla lonksuu leuka ja jumittuu välillä, joten tästä sitten selvästi huomasi, että leuka olisi riski. Lääkäri konsultoi vielä korva-ja nenälääkäriä asiasta ja olivat yhtä mieltä, että nukutusletku on riski. Se letku kun laitetaan suuhun, niin leuka roikkuu rentona ja voi sitten esim. lähteä sijoiltaan tai aiheuttaa muuta haittaa jälkeenpäin.

Jos joutuisin nukutukseen vaikkapa leikkauksen (esim. murtuman tms.) takia, silloin leukaani ei huomioitaisi, koska nukutukselle olisi pätevä syy. Kuten lääkärini sanoi: "Ei tehdä terveestä väkisin sairasta." Eli kun operaatio ei ollut minun terveydelleni mitenkään välttämätön, olisi ollut älytöntä lähteä tekemään minustakin potilasta. Toivottavasti tämä selvensi :)

Nuumi (Ei varmistettu)

Onkohan tuo päätös olla nukuttamatta ehdoton? Eli pystyykö siihen itse vaikuttaa ollenkaan?
Mietin vaan, kun itsekin kuulun kantasolurekisteriin ja leukani ajoittain lonksuu, mutta olen itse ehdottomasti sillä kannalla, että siitä huolimatta haluaisin luovuttaa selkäytimestä, jos potilaan tila niin vaatii.

Sanph
Sanph

Ainakin minun tapauksessani oli ehdoton. Vaikka olisin halunnut luovuttaa leukariskistä huolimatta luuytimen kautta, ei vaihtoehtoja ollut. Ja ymmärrän sen varsin hyvin. Jos minulle olisi tullut siitä jotain komplikaatioita tms. myöhemmin, olisi siitä tullut kallis ja ikävä tikki hoitavalle taholle. Vaihtoehtona oli, etten luovuta tai sitten potilasta hoitava lääkäri arvioi tilanteen uusiksi ja muuttaa luovutustavaksi verestä tehtävä siirro. Itsekin olin luuytimen kautta tehtävän luovutuksen kannalla ihan alusta lääkärin tuomioon saakka, mutta jälkikäteen mietittynä veren kautta tehtävä luovutus oli paljon parempi. Nukutuksessa kun aina on riskinsä ja luuytimen kautta tehtävä luovutus on kyllä nopea, mutta aika raju.

Ja kannattaa muistaa, että kaikki nämä päätökset perustuvat sekä potilaan että luovuttajan terveyden vaalimiseksi. Eli jos sun leukasi lonksuu, niin kannattaa koittaa ymmärtää, että siihen on ihan syynsä, miksi nukutukseen ei välttämättä ryhdyttäisi.

Nuumi (Ei varmistettu)

Kiitos vastauksestasi!

Toki ymmärrän hoitavan tahon kannan, mutta itse aloin puntaroimaan heti sitä, mikä on ihmishengen hinta. Ovatko mahdolliset leukakomplikaatiot tarpeeksi painava syy kieltäytyä hoidon antamisesta. Sinun tapauksessasihan onneksi veriluovutus oli mahdollinen. Pohdin itse asiaa sellaisen tapauksen kannalta, jossa vain luuydinluovutus tulisi kyseeseen.

Tiedän, että sopimukseen kuuluu, ettei luovuttajalle saa koitua avun annosta terveydellisiä riskejä. Minusta olisi kuitenkin kauheaa joutua tilanteeseen, jossa potilas jäisi ilman kantasoluja, koska leukani lonksuu. Siksi tiedustelin tästä asiasta tarkemmin. Jotta osaisin henkisesti varautua samanlaisen tilanteen varalle.

Kiitos kattavasta raportistasi. Ja aurinkoista kevättä. :)

Sanph
Sanph

Niin siis minullahan oli se tilanne, että luuydinluovutus oli annettu ainoaksi vaihtoehdoksi. Ja fiiliskseni oli aika murtunut, kun oletuksena oli etten voi potilasta auttaa leukani takia. Sain kuulla vasta muutama päivä myöhemmin, että hoitava lääkäri oli kuitenkin suostunut verisiirtoon.

Kiitos samoin!

Mimimii (Ei varmistettu)

Hei tosi kiva kun kirjoitit koko prosessista! Tämä on niin tärkeä aihe. Kuulun itse rekisteriin, olisi hienoa auttaa jos vain sovin jollekin henkilölle luovuttajaksi.

Sanph
Sanph

Tästä löytyy yllättävän vähän kokemuksia netissä, niin ajattelin avata omaa kokemustani toiveitten perusteella. Hienoa, että kuulut jo rekisteriin! Mitä enemmän siellä on porukkaa, sitä paremmat mahdollisuudet potilailla on saada sopiva luovuttaja. Koskaan ei tiedä, milloin osuu kohdalle.

AnnikaSch (Ei varmistettu)

Oon tätä sun luovutusta seuraillut fb:nkin kautta, tosi hieno juttu! Ja mielenkiintoista luettavaa! Tollasesta tulee varmasti hyvä fiilis! Mut hei, missä sä käyt crossfittaamassa? ;)

Sanph
Sanph

Jee! Kieltämättä, vaikka välillä kirosinkin ne kivut, niin aika hyvä fiilis tuli.

Mä käyn Reebokin salilla, eli siellä Alfan liikuntakeskuksen vieressä. Tuu sääkin! Ja tuu mun kaa joku lauantai buddy wodiin, eli tutustumaan lajiin ilmaseks mun kaa?

ma-ku (Ei varmistettu)

Mulla samanlainen kokemus viime syksyltä. kipuja vain ei ollut yhtään. Mäki rosvittaan =)

Sanph
Sanph

Mahtavaa! Ja kiva, ettei kaikki joudu kärsimään niistä kivuista :) Ps. rovittiki on mahtavaa!

Lellu V (Ei varmistettu) http://waytodialysis.blogspot.fi/

Oli mukava lukia, mitä kantasoluluovutuksessa Oikiasti tapahtuu.
On myös hienua huomata, että ihmiset on valmiita auttamaan, kun tarve nii vaatii. Äitini luovutti mulle aikoinaan toisen munuaisistaan. Siirre on hiljattain lopetttanu toimintansa, mutta sen avulla sain 15 vuotta lisää tervettä elämää. Ei sitä oikein osaa sanoilla kertoa, miten hieno asia on, ku tuntematon ihminen pelastaa toisen hengen pyyteettömästi. Kyllä siitä joku tunnustus pitäis saaha :)
Hyvää kevättä ja aurinkoa päiviisi! :)

Sanph
Sanph

Vau, olipas pysäyttävä kommentti, kiitos. Ja äitisi on tehnyt hienon teon! 

Hyvää kevättä myös sinulle ja paistetaan kilpaa auringon kanssa :)

Hertta
Lilou's Crush

Upea teko, todella tärkeä. 

Sanph
Sanph

Nämä on kyllä tärkeitä juttuja!

saarah
visual diary

Wau, hieno teko ja tarina! Isot peukutukset täältä kans :)

Heikki Honkala (Ei varmistettu) http://sairaanrakaselama.blogspot.com

Hei

Suuret ja kunnioittavat kiitokset sinulle hienosta teostasi! Mukavaa, että myös kuvasit prosessin blogissasi.

Sairastan leukemiaa ja tulen saamaan kantasolusiirron tänä vuonna.

Sanph
Sanph

Moikka, ja kiitos kommentistasi!

Huomasin itse luovutukseen mennessäni, ettei tästä ollut kauheasti seikkaperäisiä kirjoituksia missään, niin ajattelin aukaista tapahtumia sitten parin pyynnön jälkeen itse.

Kävin lukemassa blogiasi ja en voi kuin toivoa parasta sekä toivottaa suuren suuret tsempit taisteluusi! Toivottavasti kantasolusiirto auttaa kohdallasi ja saat selätettyä leukemian.

Hei, lämmin kiitos tästä ihanasta ja yksityiskohtaisesta postauksesta. Olen itse siinä vaiheessa, että olen saanut ensimmäisen ilmoituksen mahdollisesta matchista. Etsin kokemuksia luovutuksesta, ja kertomuksestasi oli todella paljon hyötyä tiedonnälkääni. Se vain vahvisti jo vuosi sitten tekemääni päätöstä, että totta kai lähden luovuttamaan, jos tarvetta on. Kaikkea hyvää sinulle.

Sanph
Sanph

Mahtavaa, että tästä oli apua! Itse myös kaipasin silloin luovutuksen aikoihin realistisia kertomuksia kantasoluluovutuksesta, joten siksikin päätin kirjoittaa tämmöisen hyvin seikkaperäisen selostuksen tapahtumista.

Tsemppiä jatkotoimiin ja ihanaa talven jatkoa! Kiitos, että olet rekisterissä, jo se antaa mahdollisuuksia potilaille. Kaikkea hyvää jatkoon.

Janni / Lentopelko (Ei varmistettu) http://lentopelkoblogi.net

Reissupostausten kautta eksyin tämänkin lukemaan! Tosi mielenkiintoista kuulla, miten tää koko juttu on mennyt. Itsekin liityin kantasolurekisteriin varmaan noin vuosi sitten. Ois ihanaa päästä luovuttamaan, koska sillä voi kuitenkin pelastaa toisen hengen! Katsotaan, tuleeko sitä kutsua koskaan. Valmis olisin vaikka heti.

Sanph
Sanph

Mukavaa, että löysit sitä kautta tänne lueskelemaan lisää kantasoluluovutuksesta. Mahtavaa, että olet liittynyt rekisteriin ja jo näin luot paremmat mahdollisuudet potilaille! Toivotaan, että joskus vielä pääset luovuttamaan, ja odotellessa muistathan kertoa rekisteristä muillekin :) Kivaa kevättä Janni!

liisap (Ei varmistettu)

Olipa mukava lukea kokemuksestasi, kiitos!

Itselläni tulee tällä viikolla vuosi siitä kun luovutin kantasoluja ja asia on ollut nyt paljon mielessä.

Olen liittynyt rekisteriin joskus 2000 -luvun alussa ja oikeastaan unohtanut koko rekisterin kun sain viestin ja kirjeen, että olisin mahdollinen luovuttaja. Sillä hetkellä kävin lähes kaikki tunteet innostuksesta pelkoon läpi, jännitys ja halu auttaa tuntematonta jäivät.

Oma luovutukseni meni oikeastaan päinvastoin, tarkoitus oli kerätä kantasolut verenkierrosta, mutta puolueettoman lääkärin tarkastuksessa ilmeni, että verisuoneni kyynärtaipeissa ovat niin ahtaat etteivät kanyylit olisi mahtuneet niihin. Vaihtoehdoiksi jäi siis joko keskuslaskimokatetri tai luuytimestä tehtävä luovutus. Itse olin luuytimen kannalla ja lääkäri selvitti olisiko vastaanottajan puolesta mahdollista vaihtaa luovutustapa. Vastaanottajalle kävi myös luuytimestä kerätyt kantasolut ja aikataulut laitettiin uusiksi. Meilahdessa kaikki sujui mukavasti, luovutusta edeltävänä iltapäivänä menin osastolle missä henkilökunta ja potilaat olivat oikein mukavia, aamulla minut valmisteltiin toimenpiteeseen joka sujui hyvin ja seuraavana aamupäivänä pääsin jo kotiin. Nyt muistona on muutama pieni arpi lantiolla. Luovutuksen jälkeen olin muutaman päivän väsynyt, kipuja ei ollut lukuunottamatta yhtä vihlaisua keruualueella vaikka lääkärit ja hoitajat varoittelivat kivuista ja sainkin mukaani vahvat särkylääkkeet jotka jäivät syömättä.

Mikäli tarvetta on, luovutan ehdottomasti uudelleenkin!

Sanph
Sanph

Jestas, mulla on mennyt sun kommentti kokonaan ohi! Olipa mielenkiintoista lukea sinun luovutuskokemuksesta. Sydäntäni lämmittää joka kerta, kun kuulee muidenkin luovuttaneen. Tärkeää työtä, ja ihana kuulla, että sinäkin olisit valmis luovuttamaan uudestaan, jos vain tarve tulisi :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

kuulostaa niin hienolta, ja haluaisin itsekin luovutta jollekin kantasoluja. jotenkin niin mahtavaa, että voit mahdollistaa toisen ihmisen elämän käytännössä tekemättä mitään. ainoana esteenäni on ala-ikäisyyteni:(

Sanph
Sanph

Sinulla on vielä useampi vuosi ja vuosikymmen aikaa päästä luovuttamaan sitten, kun olet täysi-ikäinen! :) Nyt nautiskelet nuoruudestasi ja huolettomuudesta, näitä hommia ehtii onneksi sitten myöhemmin. Ja verenluovutuksen voi aloittaa myös heti, kun täyttää 18v, siihen ei tarvitse edes kutsua ja pääsee pelastamaan henkiä :) 

Kommentoi