DIY: Viskisaippua

DSC_1518-001.JPG

Meillä on ihan trendien aallonharjalla ratsastava saippuapullo, sillä eräs ilta puuhastelin meille sellaisen. Poikaystäväni oli jo pidemmän aikaa höpissyt Jack Daniel’s –saippuapullosta kun meillähän on jo yksi sellainen pullo kynttilänjalkana. Odottelin aikani, että hän (ystävineen) tyhjentäisi pullon lopputirat. Eipä se pullo minnekään tyhjentynyt, niin otin oikeuden omiin käsiini ja kumosin loput viskit kurkustani alas. Viiiitsi vitsi. En siedä viskiä yhtään, joten tyhjensin pullon pohjat toiseen pulloon ja kuurasin viskipullon kunnolla. Suurin ongelma uuden saippuapullon kanssa oli löytää tarpeeksi pitkä saippuapumppu 700ml:n pulloon. Olin säästänyt vanhasta saippuapullosta pumpun ja tomerana tyttönä jatkoin pullon putkea mustalla pillillä, tosin en tiennyt toimisiko tällainen järjestely. Seuraava ongelma oli löytää oikean väristä saippuaa, sen kun piti olla viskin väristä. Löysin mielestäni melko hyvän väristä saippuaa ja onneksi pääsuunnittelija oli kanssani vähintäänkin samaa mieltä. Jesh! Siispä pumpun ja pullon tuunaukseen ja pumppua testaamaan. Ja tiedättekö, sehän toimii (melkein liiankin hyvin, niin ei kannata ihan täysiä pumpata)! Mun mielestä tosta tuli ihan hauska, meidän kylppäri kun muutenkaan ei ole ihan sieltä vakavimmasta päästä. Ideahan tähän lähti, mistäs muualtakaan kuin Pinterestistä. Ihan lempparein kaikista nettisivuista kun on inspistä tai jotakin ohjetta vailla! Tuolta kävin mm. tänään viimeksi katsomassa ohjetta yksinkertaiseen, mutta kätevään CD-koteloon. Askartelin iskälle sunnuntaita silmällä pitäen… Äiti oot sit ihan shhhh.

Ja hei, tollanen saippuapullo voisi sunnuntaina olla iseillekin ihan mieluisa lahja? Vai onko jotain muuta mielessä? Saa kertoa, koska iskälle on aina kauhean vaikeaa keksiä lahjaa ja ideoita otetaan aina vastaan. Tosin tänä vuonna luulen onnistuneeni aika hyvin!

Ps. Dymo on ihan paras (Clas Ohlson 10,50€)!

kortti.jpg

Mitä tunteita meidän saippuapullo herättää? Onko ihan redneckiä?

Suhteet Ystävät ja perhe DIY Höpsöä

Olen materialisti. Henkeen ja vereen.

DSC_1304.JPGMaison & Objet -messuilta värikylläisyyttä syyskuussa 2013

Olenhan minä sen jo kauan tiennyt, että materia tekee onnelliseksi, mutta eilen pysähdyin tiskatessani oikein kunnolla miettimään tätä. Haluaisin olla minimalisti ja epämaterialisti, mutta kun en ole. Asuntomme on ihan liian täynnä roinaa ja vaatteita. Ei kai kahvimukejakaan tarvitse lähemmäs 40:ää kappaletta kahdelle ihmiselle. Silti koen tavarat osana minua ja minuuttani.

Huomaan usein loukkaantuvani jos poikaystäväni kritisoi jotakin minun esinettäni. Tähän pohdiskeluun minut herätti se kun hän eilen haukkui minun (nyk. meidän) Jamie Oliver-paistinpannua paskaksi. Koska siinä on liian paksu pohja wok-vihannesten paistamiseen. Eikä edes ole, hyviä vihanneksia tuli. Vaikka en olekaan itse kyseistä pannua ostanut, on se mielestäni paras pannu, jolla olen koskaan kokannut. Sain sen ylioppilaslahjaksi ja muistan kuinka onnellinen olin yli viisi vuotta sitten kun avasin paketin. Ja olen edelleen, pannu on kuin uusi. 

Kysehän nyt ei ole vain paistinpannusta vaan kaikesta materiasta, mitä omistan. Tai ainakin niistä minun lemppareistani. En loukkaannu jos Lack-pöytääni haukutaan, mutta varsinkin jos kalliimmat, ehkä mahdollisesti jopa ”design-tuotteet” päätyvät kritiikin kohteeksi, otan itseeni. Koska kyseessä on lempipaistinpannuni, koen, että jos sitä kritisoidaan, kritisoidaan myös minua ja minun makuani. Lapsellista, tiedän. Otin myös itseeni kun sain arvostelua iPhonesta, kun harkitsin ostavani uuden puhelimen hajonneen iPhonen tilalle. Loppupeleissä päädyin ostamaan Lumia 920:n, etten joudu kuuntelemaan kitinää, kuinka olen aivopesty Applen puoleen. En ole, tykkään vaan mielettömästi enemmän heidän tuotteistaan ja käyttöliittymästä, kuin vaikkapa Nokian. Okei, pakko myöntää, että olen positiivisesti yllättynyt tästä Lumiasta, mutta kaipaan silti iPhonea… Vai voiko joku väittää, etteikö iPhone olisi kaunis? 

En edes tiedä, mitä haluan kaikella tällä vuodatuksella kertoa, mutta ei kai sen niin väliksi. Ehkä kaipaan vain vertaistukea, anyone? Olen materialisti, joka opettelee edes vähän minimalistiksi sekä eroon tavaratunnesiteistä ja siinä se. Varsinkin tavaratunnesiteistä olisi omalla kohdallani tärkeää päästää irti. Vai miten muuten voisin suunnitella esineitä työkseni, jos suhtaudun niihin kaikkiin osana minua. Totta kai joihinkin esineisiin syntyy suurempi tunneside kuin toisiin, mutta kyllähän joku roti pitää olla. Löytyykö muita materialisteja? Tai siis, varmasti löytyy, mutta uskaltaako kukaan nostaa kättä ylös…

Hyvinvointi Sisustus Mieli Syvällistä