Sori kamalasti radiohiljaisuus. Oli vähän kiire saada työhommia purkkiin sitten viime kirjoittamani, koska aloitin eilen sairasloman enkä tiedä, milloin voin palata töihin oikein vielä. Te, tätä lukevat, olette varmaan mun ig seuraajia ja tiedätte, että kävin eilen leikkauksessa. Oikeasta jalastani poistettiin suonikohjut nukutuksessa.

Viimeiset viikot olen lähinnä ollut kauhuissani, stressantunut ja miltei kykenemätön puhua kenellekkään näistä fiiliksistä (paitsi toki Liamille) ja siksi postitteleminen mihinkään mediaan on ollut mahdotonta.

Mun perhelääkäri laittoi alunperin lähetteen jo 2,5 vuotta sitten, mutta asiat täällä Irlannissa liikkuu terveydenhuollossa ilman vakuutusta ihan järkyttävän hitaasti. Konsultaatio oli eka kerran jos puolitoista vuotta sitten ja itse operaation piti olla Marraskuussa, mutta se siirrettiin ihan viime hetkellä tähän Helmikuuhun, mikä oli lopulta hyvä juttu, koska Marraskuu olin mun töiden kannalta ihan hullun kiireinen ja nyt mun isä pääsi Suomesta meidän jeesiksi.

Nää ekat kohjut mulle tuli yli 10 vuotta sitten esikoisen raskaudessa 25-vuotiaana. Tokat pömpsähti esiin tokassa raskaudessa pari vuotta myöhemmin ja kolmannessa raskaudessa pullahtivat sitten vielä kolmanteen kohtaan. Olen onnekas etten saanut raskausarpia, mutta kyllä nämä on vuosien varrella vieneet mun itsetuntoa alas aika tavalla.

Jopa silloin, kun olin jumppamisesta elämäni kunnossa, nää kohjut ”pilasivat kaiken”. En ole yli kymmeneen vuoteen oikein kehdannut käyttää kesällä mitään lyhyttä vaatetta.

Ja tässä kun makailen jäätävä paketti jalassa ja jalkaa jomottaa aikalailla näin ekana parantelupäivänä on aika hurjaa varovasti haaveilla shortseista ja lyhyistä hameista! Joka kesä olen unelmoinut rennoista farkkushortseista vaiks ihan vain valkoisen paidan kanssa. Tai hauskasta retrosta playsuitista.

Alhaalla tässä vähän haveinnekuvaa mun koivista. Toki tässä mun jalat oli huomattavasti kapoisemmat, kuin nyt, mutta ehkä siksikin nuo kohjut näkyy paremmin. Paljon kuvia muhkuroista ei ole, koska,no eipä paljon kiinnostanut niitä kuvata 😀 Eilen operoitiin tuo ympyrän kohta ja saman jalan säären ja polven kohjut. Jännä kyllä ne oli tota etureiden kohjua huomattavasti häiritsevämmät ja kipeämmät. Tuo vasemman etureiden kohju kai operoidaan myös, mutta se ei jotenkin muo ole ikinä häirinnyt yhtä paljon, kun nuo sivumuhkurat toisessa jalassa. Siis enhän mä edes tiedä miltä tuola paketin alla nyt on, enkä osaa kuvitella kohjuttomia jalkoja vielä yhtään. Paranemisaikakin on vissiin 6 viikkoa, vaikka normielämään pitäisi päästä viikon parin sisällä.

Ja totuus on myös se, että koska viimeisen parin vuoden sisällä en ole pitänyt itsestäni kovin hyvää huolta (kiitos yrittäjyyden, mutta palaan näihin sitten omassa postauksessa) ja painoa ja hyllyviä juttuja on paljon enemmän, kuin missä tunnen itseni muuten itsevarmaksi, on tässä tehtävä sitten ihan painonpudotusmielessä hommeleita ja toivottavasti ihan sitä kunnon liikuntaa, sitten kuin lekuri antaa jälkitarkastuksessa luvan (kävellä saa ja pitääkin ennen sitä).

Aika kummallista tämä pötköttely ilman, että voi oikein mihinkään kotihommiin osallistua. En ole tottunut laisinkaan tällaiseen laiskotteluun ja ajattelinkin tässä läppärillä nyt vähän opiskella videoiden editointia, koska mun tekis kovasti mieli tehdä videoita noista kapselivaatekkaappi-hommeleista.

Mut juu eipä tästä nyt tähän hetkeen muuta. kohta lähdetään isän kanssa tonne Corkin yliopistolliseen sairaalaan tunnin päähän siteiden poistoon ja toivottavasti jalan paine sit vähän helpottaa, kun saan tukisukan kehiin.

Onko teillä kellään kohjuja poistettu?