Beibikupla hajosi

IMG_4820.JPG

Nyt se vasta tapahtui. Oikeasti. Siis luulin, että se vaaleanpunainen kupla olisi hajonnut jo vuosi sitten. Vuosi sitten olin kyllä ihan varma, että ei mulla mitään kuplaa ole ympärillä ollutkaan. Tänä päivänä olen ihan varma, että olen elänyt ihan totaalisessa beibikuplassa noin 18-kuukautta!

Havahduin Ellenin vauvakirjaa lukiessani, että olin kirjottanut siihen ihan tajutonta soopaa. Kaunistellut asioita ja kirjoittanut värikynillä. Siis mie olin oikeasti kirjoittanut siihen kirjaan värikynillä…

Eihän se vauva-aika ollut oikeasti yhtään niin ihanaa. Vauva oli ihan kiva, vauvavaatteet oli tosi kivoja. Äitiysloma ihan nastaa. Silloin ne asiat tuntui silti paljon mukavemmilta. Ehkä hyvä niin. Hormoonit pitävät huolen siitä, että jaksaa painaa eteenpäin sen kaiken univajeen, itkun, kiukuttelun, oksennuksen ja paskan keskellä. Joo, joo nyt joku lukee tätä ja miettii, että onpa Sara G nyt vähän katkeroitunut. Ja voi olla. Voi olla, että ero kesken ensimmäisen vauvavuoden teki asioita huonompaa tai vähemmän nautittavampaa tai sitten ei. Usein olen jopa sitä mieltä, että ilman eroa en olisi jaksanut käyttää yhtä paljon energiaa lapseen. Itseasiassa eron jälkeen kaikki huomio ja aika on mennyt suoraan Ellenille. Mikä on hienoa.

Kuitenkin olin tulossa siis siihen, että vauvakirjaa luettuani tajusin, että olen taas oma itseni. Olen koko äitiyden ajan ollut oma itseni siinä mielessä, että juttujeni taso on pysynyt nollassa, olen käynyt juhlimassa, tehnyt reissuja ilman lasta, mutta nyt olen oikeasti vapaa. Hormoonit ovat jättäneet minut. 

Olin niin hämmentynyt vauvakirjan juttujen tasosta, että minun oli pakko tehdä pieni oikeisu kirjaan. Tässä ote siitä;

”Minua harmittaa, että tämä sinun kirja on kirjoitettu monilla eri käsialoilla ja eri värisillä kynillä. Harmittaa myös tuo turha lässytys joillakin sivuilla Sie ja mie ollaan oltu nyt melkein 1,5 vuotta kahdestaan ja vasta nyt minusta tuntuu, että olen sellainen äiti sulle kuin haluan olla ja että meidän elämä on huippua. Huipusta tuli mieleen, esitit tänään koiraa joka pissasi jalkaa nostaen. Huh huh, sitä naurun määrää, sinuakin nauratti niin paljon, että ääni vain kähisi. Puss, puss, Äiti rakastaa sinua!”​

Piti myös kirjoittaa kommentti yhdelle sivulle, että jos Ellen joskus miettii, että onko hänet tiputettu vauvana lattialle, niin kyllä! Tippui korkealta sängyltä alas ja mie sain henkiset traumat. En ehkä ikinä pysty sitä ääneen hänelle kertomaan, joten hyvä, että aikuisena lukee sen sitten tuosta kirjasta.

IMG_5613.JPG

Mutta siis, hyvästi hormoonit! Kiitos näistä kahdesta yhteisestä vuodesta, en tule kaipaamaan teitä ja toivon kaikkea hyvää teille jonkun muun synnyttäneen elimistössä. Ja jos joskus tapaamme taas jälleen, lupaan antaa teille vallan, koska muuten en todennäköisesti selviä toisestakaan vauvavuodesta.

Peace and love!

 

 

Kommentit (2)
  1. Heh, hauskasti kirjoitettu 🙂 Ehkä ihan hyvä, että vauvavuonna on kuplassa, jotta tosiaan jaksaa ne kaikki valvomiset ja muut.

    1. Kiitos! 🙂 Hehe niinpä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *