Meikkaamattomuus, hitti vai huti?

meikkaamattomuusMeikkaamattomuus, hitti vai huti?

Eilen sudin naamaani meikkiä pitkästä aikaa. Yli kuukauteen en ollut käyttänyt juuri ollenkaan meikkiä. En kertaakaan ripsiväriä, korostusvärejä, luomivärejä, peittävää meikkivoidetta, peitevoidetta… Ihan muutaman hassun kerran olen laittanut Lumenen kevyttä meikkivoidetta ja piirtänyt kulmani. Joskus laittanut neutraalia huulipunaa, mutta harvoin sitäkään. 

Luulin, että olisin ollut todella itsevarma meikatessani pitkästä aika kunnolla. Ajattelin, että vihdoinkin voisin näyttää taas ihmiseltä. Sutiessani peittävää meikkivoidetta ja viimeistään ripsiä taivuttaessani tunsin kuitenkin jonkin olevan vinossa. Tunsin, että nyt ei ole kaikki ihan kohdallaan. Yhdellä sanalla kuvailtuna oloni oli feikki. Tuntui siltä, että peitän todellista itseäni pakkelikerroksen alle. Luonnottoman tönköt ripset tuntuivat kruunaavan kokonaisuuden. Olisin halunnut pestä kaiken pois naamaltani heti paikalla.

Niin kauan kuin muistan olen aina ollut todella epävarma ilman meikkiä. Erityisesti ilman meikkivoidetta huonokuntoisen ihoni takia. Olen vuosia vuosia meikannut aina ja kaikkialle. Meikkasin lähtiessäni salille ja lenkille. Meikkasin myös kotipäivinä. En yksinkertaisesti kestänyt katsella mielestäni kovin mitään sanomatonta ja rumaa naamatauluani. Meikkaus aina ja kaikkialle oli minun tapani rakentaa yksi suojakuori itseni ympärille.

En olisi ikinä voinut astua kameran eteen ilman meikkiä. En missään tapauksessa. Joskus, jos joku yritti ottaa minusta kuvan ilman meikkiä, sain aivan hirveän slaagin. En todellakaan halunnut nähdä todisteita kasvojeni epämiellyttävästä ulkonäöstä. Olin todella epävarma ilman meikkiä, mutta ei jatkuva meikkaus sisäistä epävarmuuttani korjannut. Sitä pahempi ulkonäkökriisi minulla oli mitä enemmän yritin ulkonäköäni paikkailla. 

”Omalla kohdalla luonnollisuuteen pyrkiminen kulki käsi kädessä oman itseni hyväksymisen kanssa.”

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka ovat ilman meikkiä tai hyvin luonnollisella meikillä itsevarmoja. Luonnollisuus on mielestäni kaunista ja saa usein ihmisen hehkumaan. Erityisesti viime kesänä aloin itsekin haaveilla siitä, että voisin joskus tulevaisuudessa meikata vähemmän. Omalla kohdalla luonnollisuuteen pyrkiminen kulki käsi kädessä oman itseni hyväksymisen kanssa. Halusin oppia hyväksymään itseni sellaisenaan kuin olen. Halusin oppia hyväksymään lyhyet ripseni, vaaleat kulmakarvani ja epätasaisen ihoni. Osana minua.

Hiljalleen aloin meikata vähemmän. Vähentää erityisesti aivan turhaa meikkaamista joogatunneille, kävelylenkeille, lähikauppaan… Oloni ei ollut enää niin epämiellyttävä kävellessäni kaduilla ilman paksuinta pakkelikerrosta suojanani. Siksi olinkin todella innoissani siitä, että Balin reissu läheni. Balilla minun ei tarvitsisi uhrata aikaa ulkonäköni murehtimiseen, varsinkaan meikkaamiseen. Kukaan ei pakottaisi minua katsomaan peiliin ja tuntemaan alemmuuden tunnetta, kun kasvoni eivät ole kauneimmat mahdolliset. Voisin nauttia elämästä ihan sellaisenaan.

meikkaamattomuus

Eilen Helsingin kaduilla kävellessäni minun tuli todella ikävä Balia ja erityisesti Balin huoletonta ilmapiiriä. Balilla oli ihan okei olla meikkaamatta. Balilla oli ihan okei antaa hiusten olla suolasta, tuulesta ja hiekasta sekaisin. Balilla oli ihan okei olla päivät pitkät uikkareissa sen kummempaa asukokonaisuutta miettimättä. Balilla oli ihan okei keskittyä täydellä sydämellä muihin asioihin kuin omaan ulkonäköönsä. Balilla tunsin oloni ensimmäistä kertaa pitkään aikaan todella hyväksi omissa nahoissani. Punaisessa naamassani ja takkuisessa tukassani.

”Oli outoa nähdä itsestä kuva ilman ripsiväriä ja todeta itselleen vain, että niin tältähän mä näytän.”

Löysin sisäisen itsevarmuuteni ilman meikkiä Balin auringon alla. En edes halunnut tuputtaa ihooni ylimääräistä pakkelia vaan halusin ihoni hengittävän. Yllätyin kuitenkin hieman siitä, kuinka uskalsin olla myös kameran edessä ilman täyttä meikkiä (käytin toisinaan todella kevyttä kosteusmeikkivoidetta sekä kulmakynää). Oli outoa nähdä itsestä kuva ilman ripsiväriä ja todeta itselleen vain, että niin tältähän mä näytän. En potenut yhtäkään ulkonäkökriisiä Balilla, joka on minulle todella todella harvinaista. Balilla kaikki tuntui vain niin paljon luonnollisemmalta.

Katsellessani kuvia Balilta, kuten näitä postauksen kuvia, kerta toisensa jälkeen ihmettelen miten olen ollut itselleni niin ankara ulkonäköni suhteen? Erityisesti kasvojeni suhteen. Nyt näen kuvissa vain omat luonnolliset kasvoni. Silmäpussit näkyvät hieman. Ripseni ovat suorat ja näkymättömät. Ihossani näkyy epäpuhtauksia. Siinä kuitenkin olen minä. Sellaisena kuin olen.

Ennen kaikkea näen nykyään luonnollisessa itsessäni paljon enemmän kuin ulkokuoren. Näen pienen ihmisen, jonka sydän on suuri. Silmistäni heijastuu koko tarinani. Niin nousut kuin laskut. Katse kertoo herkkyydestäni. Kauniista ominaisuudesta, josta vasta hiljalleen päässyt jyvälle. Yhtä aikaa katseeni kertoo siitä sisäisestä itsevarmuudesta, joka pikku hiljaa kehittyy. Kasvaa päivä päivältä minun mukanani.

Haluan vielä sanoa, ettei meikkaamisessa ole mielestäni mitään väärää eikä minulla ole mitään meikkaamista vastaan. Jokainen saa toimia niin kuin hyvältä tuntuu. Itsestäni kuitenkin tuntuu tällä hetkellä hyvältä pyrkiä luonnollisuuteen. 

Kuitenkin minua harmittaa, kuinka Suomessa itsevarmuuteni meikkaamattomuudestani on karissut. En tiedä uskallanko lähteä kaupungille ilman meikkiä? Suomessa laittautuminen ja meikkaaminen ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Täällä ei ole tietoakaan Balin huolettomasta asenteesta.  Ärsyttää, kuinka helposti meikkaamattomaan ihmiseen suhtaudutaan alentuvasti. Meikkaamattomuutta jopa paheksutaan tai pidetään epäkunnioittavana ja piittaamattomana eleenä.

Ehkä kuitenkin on tärkeintä tehdä niin kuin oman sydän sanoo. Jos ei jaksa eikä edes halua laittaa ripsaria, niin miksi pitäisi?

Mitä ajatuksia meikkaaminen, meikkaamattomuus ja luonnollisuuteen pyrkiminen teissä herättävät?

Kuvaaja: Tanja Koivisto

Kommentit (2)
  1. Tää on mielenkiintoinen aihe miten tosiaankin se ympäristö vaikuttaa paljonkin meikkaamiseen. Meikkasin Suomessa asuessa aika tavalliseen tapaan (en koskaan oo meikannut mitenkään erityisen paljon), mutta muutettuani Norjaan ja Osloon tuntui että tämä mun perusmeikkikin on aika paljon. Norjalaiset on tosi luonnollista kansaa, jos näin voi sanoa ja on hyvin normaalia nähdä Oslon keskustassakin täysin au-naturel naisia. Täällä olon myötä oonkin lopettanut meikkaamisen melkein kokonaan, ainoastaan vähän teen kulmista ryhdikkäämmät mutta mitenkään muuten en esim. töihin taikka blogikuviinkaan meikkaa! Toisinaan on toki kiva laittaa enemmän meikkiä naamaan, mutta ne hetket on paljon vähemmässä nykyään 🙂 Voin toki kiittää siitä, että mulla on iho hyvässä kunnossa melkein koko ajan satunnaista punoitusta ja näppyjä lukuunottamatta. On paaaaaljon helpompi lopettaa meikkaaminen jos iho on suhteellisen hyvässä kunnossa.

  2. En ehkä kaikkia kirjoituksessa esitettyjä kärkkäitä ajatuksia allekirjoita, mutta onpa freesiä saada mediaan ajatuksia meikkaamattomuudesta. Se kun mielletään usein vain hippien tai lasten asiaksi, vaikka musta ois cool jos katukuvassa meikittömyydestä tulisi tavallisempaa. Onneksi luonnollisuus kuitenkin on nouseva trendi monessa asiassa.

    Itse meikkaan harvoin, ehkä kerran viikossa, eikä se ole sidonnassa tekemiseeni (saatan lähteä kaupungille, lounaalle tai työtapaamisiin ilman meikkiä). Oikeastaan meikkaamista on vähentänyt lähinnä liikunta – ei kiinnosta liikkua meikit naamassa, mutta liikunnan jälkeen ei oikein huvita meikatakaan. Joogaan paljon ja meikit osana sitä elämäntapaa tuntuisi vähän hassulta.

    Muistan, miten teininä en osannut ajatellakaan olevani meikkaamatta. Nykyisin tuntuisi oudolta aloittaa päivä peilin edessä, enkä edes tiedä miltä näyttäisin silmät rajattuina ja posket lommolle varjostettuina. Silloin kuin tälläydyn, tarkoittaa se mineraalipuuteria, ripsaria, huulipunaa. 😀

    Oletko muuten kokeillut luonnonkosmetiikkaa? Luonnonmeikeillä meikkaaminen tuntuu freesiltä ja no, luonnolliselta. 🙂 Ei tule tukkoinen tai feikki olo!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *