Olen aina ollut hurjan aamu-uninen. En tiedä onko se tämä kevät vai tikittävä aikapommi takaraivossa, että gradu odottaa tekijäänsä, mutta jokatapauksessa olen alkanut heräämään aikaisin. Aamut on mielestäni paras hetki päivässä heti lounastauon jälkeen. Aamun tunnit ovat rauhallisia, mikään ei ole vielä todennäköisesti kerennyt mennä pieleen ja aamulla uudet uutiset ovat ilmestyneet. Sitäpaitsi kahvi tuoksuu ja maistuu kaikista parhaimmalta aamuisin. Ei pöllömpiä nämä aamut.

Meillä on aina ollut tapana toivottaa P.n kanssa hyvää huomenta ja jos toinen on kerennyt jo lähteä niin laitamme toisillemme yleensä tekstiviestin. Muistan miettineeni ennen auto-onnettomuutta kuinka ihmiset aamulla nukkuvat pommiin, keittävät kahvia, paahtavat leipäpalansa ja lupaavat hakea lapsen tarhasta. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää mitä päivän aikana voi sattua, varsinkin liikenteessä. Kun jouduimme onnettomuuteen, heräsimme ihan normaalisti ja kävimme koulun kautta syömässä lounasta. Ei sitä olisi ikinä kuitenkaan osannut kuvitella heräävänsä seuraavana aamuna sairaalasta. Naureskelen aina välillä että Sodexon lounas meinasi jäädä viimeiseksi ateriaksi. 

Siksi minusta on aina tärkeää toivottaa hyvää huomenta. Hyviä päiviä ei ole koskaan liikaa. Ja mikä parasta näissä aamuissa on se, että vaikka tämä päivä menisikin mönkään niin huominen on aina parempi. Tänään ajattelin toivottaa hyvää huomenta blogini kautta, jonka olemassaolo on minulle vieläkin hieman mysteeri.

Hyvää huomenta kaikille 🙂

-Sara