Matkalla
Kotimaan matkailua tulee tehtyä aivan liian harvoin. Aina ei välttämättä tarvi lähteä pitkäksi viikonlopuksi ulkomaille, koska Suomessakin on niin paljon nähtävää. Ihmettelin, että miten paljon viikonloppumatka Hämeenlinnaan voikin virkistää. Jos totta puhutaan niin en olisi vaihtanut tätä matkaa mihinkään muuhun. Tai jos aletaan Thaimaan matkasta puhumaan niin se on asia erikseen, mutta sinnekin lähtisin tämän ryhmä rämän kanssa.
Autossa minulla oli aikaa testailla uutta kameraani. Olen aikaisemmin käyttänyt lainajärkkäriä, mutta todennut sen usein raskaaksi ja kömpelöksi. Yllätyin kuitenkin, kuinka hyviä kuvia Samsung NX 1000:lla sai. Kevyt, näppärä ja valkoinen. Valitsin tämän kameran melkein sen värin perusteella. Tämän takia P. ei päästäisi minua yksin autokaupoille, koska valitsisin sen kaikista näteimmän värisen auton, moottorin tilavuuksista ja sylintereistä viis.
Eväät oli loppunut ennenkuin matka oli kunnolla edes alkanut.
Pääsimme hyvin perille ja aloimme kokkaamaan lasagnea. Tai siis tytöt kokkasi ja pojat pelasivat änäriä. Noh, pojille lankesi tästä syystä tiskit.
Ruuan jälkeen päätimme lähteä kävelemään Hämeenlinnan linnaa kohti.
Ihana Elli ja joy jump.
Kesällä haluan ehdottomasti takaisin Hämenlinnaan ja kiertelemään paikkoja kesäyössä, jolloin linnan alue on varmasti vieläkin tunnelmallisempi. Pakkasta oli sen verran, että päätimme lähteä lämmittelemään.
Albertin Kellari.
Aamulla lähdimme kahville ja kävelylle. Olisin voinut ottaa minkä tahansa talon tältä kadulta. Meillä on opiskelukavereiden kanssa ollut kauan puhetta, että joskus me kaikki muutamme Wisteria lanelle, juomme päivisin margaritoja eli suomalaisittain ”päikkäreitä” ja miehemme käyvät töissä.
Sunnuntai iltapäivänä olikin sitten aika kääntää nokka kohti kotia. On se kyllä kiva kun ystäviä asuu eri paikkakunnilla niin ei tule jämähdettyä niin helposti kotikulmille.
Pidin tästä harmaasta ja kirkkaan huivin yhdistelmästä. Matkustaessa minulle on tärkeää, että on mukava olla ja saumat ei ahdista.
Tänään olen luvannut ottaa uuden haasteen vastaan nimeltään lumilautailun alkeet. Välillä on hyvä muistaa haastaa itseään, vaikka se onkin usein hankalan tuntuista, mutta kuitenkin lopulta palkitsevaa.
Haastavaa tiistaita kaikille!
-Sara
Olen aina pitänyt pastelleista melkein yhtä paljon kuin raitapaidoistakin. En tiedä johtuuko se sitten siitä, että äitini puki minut aina pienenä pastelleihin ja raitapaitoihin. 
Innostuin hieman kuvailemaan reittiäni meiltä kotoa keskustaan. 
Olen tehnyt sopimuksen itseni kanssa, että joskus vielä asun vanhassa talossa, jossa on korkeat huoneet, leveät ikkunalaudat ja erkkereitä ainakin yksi.
Olen kasvanut meren äärellä. En voisi kuvitella asuvani paikkakunnalla, jossa ei olisi vettä lähettyvillä.
Ja tässä on the kakku. Kermavaahdolla tietty. Kakkupala oli hävinnyt viidessä minuutissa, mutta kahvilassa meillä vierähti äkkiä tunti. Siinä sitten vaihdettiin juorut ja tasoittelin hieman äklöoloani. Ei pitäisi hotkia vaan nautiskella.