Nyt kun pavlova paistuu uunissa nappasin läppärin syliin ja otin hetken blogille. Syynä lyhyeen taukoon on ollut yksinkertaisesti se, etten ole jaksanut kirjoittaa mistään ja pelkkien asukuvienkin postaaminen peräkkäin ei tuntunut hyvältä idealta. Poikaystävä on herännyt aamuisin kuudelta töihin ja olen itsekin herännyt samalla. Unirytmi ei kuitenkaan ole ihan kunnossa, joten aamupalan jälkeen kun jään yksin kotiin olen viimeistään 11 aikaan nukahtanut sohvalle laatusarjojen ääreen (oletteko muuten huomanneet, että arkisin tv:stä ei tule mitään muuta kuin aivosoluja tappavia ohjelmia ennen neljää kun ihmiset pääsevät töistä) mm. Nanny, Liv:in hää/kakku/laihdutus/sisustusohjelmat ovat kiinnostavimpia ohjelmia ikinä kun vaihtoehtona on ÄlypääTV. Sitten olen nukkunut pätkissä päikkäreitä pitkälle iltapäivään ja lähtenyt sitten kaupungille näkemään kavereita tai kiertelemään kauppoja.

Kävimme kahden ystäväni kanssa istumassa vakkaripaikassamme Hyvinkään kulmiksessa (Kulmakonditoria) vaihtamassa kuulumisia aina sulkemisaikaan asti ja siellä yhdeksi kiihkeimmäksi puheenaiheeksi nousi tulevaisuus opintojen, matkustelun ja välivuosien muodossa. Lukion toisen vuoden alkaessa se kaukana häämöttävä tulevaisuus on lähempänä kuin uskoisikaan. Voin jo melkein haistaa yliopistojen pääsykoekirjojen tuoksun ja aistia sen ihanan pääkivun, joka seuraa koko abivuoden kestävästä univajeesta kirjoitusten ja pääsykokeiden takia. 

Tiedän itse aikalailla millaisen tulevaisuuden haluan, mutta yksi vaihtoehto, jota aloin pohtimaan ensimmäistä kertaa ikinä oli välivuosi. Olen aina ajatellut, että paahdan hullun lailla heti lukiosta sisään kouluun ja otan sitten opiskeluajasta kaiken irti. Kuitenkin uudistukset, joiden takia esimerkiksi koulupaikan lunastaminen ja sitten välivuoden pitäminen ei ole enään mahdollista, saavat miettimään. Jos nyt jatkan suoraan yliopistoon seuraavan kerran olen ”vapaa” (todellakin lainausmerkeissä) kun valmistun ja se ei missään nimessä ole nuoruuden huoletonta vapautta vaan sitä aikaa kun olet ihmiskunnan hylkiö jos et löydä vakityötä ja ota heti asuntolainaa.

Mitäkö elämältä haluan? Haluan matkustella, sillä rakastan nähdä maailmaa, eri kulttuureja ja maisemia. Haluan käydä joka ikisessä maanosassa ja erilaisissa kaupungeissa. Haluan käydä Etelä-Afrikassa, Ranskan maaseudulla, Tokion ihmisvilinässä, Mexicon hiekkarannikoilla, Australiassa, lempikaupungeissani Lontoossa ja Berliinissä sekä kymmenessä uudessa. Haluan avartaa näkemyksiäni ja opetella kunnioittamaan ihmisten tapoja elää ympäri maailman. Eri asia on surkutella köyhiä ihmisiä dokumenteissa kuin käydä paikan päällä ja kokea se miten asiat oikeasti ovat. Toki ”tieto lisää tuskaa”, mutta mielummin koen ja näen, kuin perustan idyllisen perheen kahdella lapsella, kultaisella noutajalla ja vakilomalla Keski-Euroopan turistirysässä. Edellämainitussa mielikuvassa ei ole mitään vikaa tuskin se muuten olisi monen suomalaisen elämäntapa, jollei se olisi hyväksi koettu. Se tuo turvallisuuden tunnetta ja helppoutta, kun elämä pyörii tietyn kaavan mukaan pienissä piireissä. Tarkoitukseni ei siis ole kritisoida, vaan kertoa mitä itse haluan.

kuvat pinterest

Minä haluan opiskella itselleni ammatin, joka on samalla intohimoni, sillä haluan tehdä töitä nauttien siitä, enkä katuen omakotitaloon juuttuneena miksen opiskellut toista alaa. Toivon, että voin viedä eteenpäin kokemuksiani tulevaisuudessa lapsilleni, mutta myös rakentaa elinympäristön, jossa he itse voivat niitä kokemuksia hankkia. Elämä ei ole kuin elokuvista ja kamalia asioita tapahtuu, mutta uskon siihen, että matkaillessa oppii selviytymään pienistä vastoinkäymisistä, mikä taas auttaa selviytymään myös elämän suurista vastoinkäymisistä. Mikään ei ole pysyvää, siksi haluan elämässäni olevan pientä epävarmuutta sen suhteen ettei kaikkea ole suunniteltu kymmenen vuoden päähän kauppalistoja myöten. Tavoitteita saa ja pitää olla, mutta niitä kohti kulkiessaan täytyy joustaa, sopeutua, kasvaa ja muokkaantua ne saavuttaakseen. Jokainen löytää sen oman polkunsa jota kulkea ja minun tapani on tämä. Olkaa rohkeita<3

 Mitä haluan elämältä? No mä haluan elää helvetti soikoon. 

xx Pinja