Ystävät ympäri ämpäri

Onko täällä muita, joilla on ystäviä ympäri Suomea tai maailmaa? Veikkaan, etten todellakaan ole ainoa. Oma ystäväpiirini on karttunut elämän varrella eri paikoista ja elämäntilanteista. Kotipaikkakunnalta, peruskoulusta, lukiosta, harrastuksista, ammattikorkeakoulusta, töistä… Monta eri paikkaa ja monta tärkeää ystävää. Opiskelujen ja töiden tiimellyksessä näkeminen ei ole itsestäänselvyys ja välillä vierähtää aivan liian pitkä tovi siitä, kun on viimeksi nähty ja keritty päivittää kuulumisia livenä. Ystävissä on kuitenkin se ihana juttu, että aina voi jatkaa siitä mihin on jääty kuin ei oltaisi erossa oltukaan. 

Päivä tai pieni hetkikin ystävän seurassa tekee ihmeitä ja varsinkin nyt Tampereella asustellessa on oikein kaivannut ystäviä. Tänne muuttaessa en tuntenut tai tiennyt juuri ketään muuta kuin mieheni (yllätys) ja hänen ystäviään, mutta kyllä ne omatkin vaan ovat tärkeitä. Onnea on kuitenkin puhelin ja some (vaikkakin haluan olla yhteydessä muutenkin kuin somessa ”stalkkaamalla”) sekä auto (ja toki myös julkiset), jotka tuovat helpotusta. Kuitenkin extempore -näkemiset jäävät vähiin, kun etäisyys on vähintään 100km joka suuntaan lähimpään ystävään. Puolen vuoden aikana olen kuitenkin löytänyt täältäkin uusia ihmisiä elämääni ja siitä olenkin ihan fiiliksissä!

IMG-20180630-WA0020.jpg

Muutto opiskelemaan yksin toiselle puolelle Suomea tuntui aikoinaan alkuun pelottavalta, mutta itseasiassa se vain rikastutti sekä ystävillä että kokemuksilla. Opiskelin Vierumäellä, jossa elettiin opiskeluviikot kuin kommuunissa kämppisten kanssa (toki muitakin asumisvaihtoehtoja oli). Minulla kävi ”kämppislotossa” tuuri, sillä asuntoon 5011 muutti porukka, joka hitsautui hyviksi ystäviksi. Kaikki asuvat eri kaupungeissa, välimatkaa on välillä paljonkin ja joskus kestää kauan saada kaikki kasaan, mutta aina jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin ja näkeminen vaan on ihan parasta! 

Viikonloppuna nähtiin pitkästä aikaa juuri tällä kämppisporukalla ja ai vitsi mikä fiilis! Itseasiassa kiitos loman kerkesin viime viikolla nähdä monta ystävää ja maailmaa onkin parannettu oikein olan takaa. Ihana päätös kesäkuulle.

Kiitos teille ystävät, että olette! <3 

Ihanaa alkanutta heinäkuuta sinne ruudun toiselle puolen! 

Suhteet Ystävät ja perhe

Nimen tarina

Aurinkoista torstaita! Ajattelin tänään avata vähän lisää blogin nimeä. Nimi sinänsä on looginen, onhan siinä Sarianna, mutta mistä tuo Ö oikein tulee?

Huomaan puhuessani käyttävän usein Ööö… tai Ööö? -äännähdystä kun ajatus katkeaa tai en ollutkaan miettinyt ihan loppuun saakka ennen suun avaamista. Hyvin tyypillistä ja ärsyttävän kuuloista. 

Ööö.. kuvaa mielestäni myös mietiskelyä ja ajattelua ja olen juurikin sellainen, joka uppoutuu usein omiin ajatuksiin. Maailman menojen ja oman elämän mietiskelyyn vierähtää helposti tovi ja ihan parasta on pohdiskella ääneen vaikkapa hyvän ystävän kanssa tai blogisssa! Täällä tosin taitaa olla paras pyrkiä tehokkaasti välttämään ööö:ttelyä tämän postauksen jälkeen.  

Hippasen yli vuosi ja minusta tulee rouva Ö. Kuulostaa muuten englanniksi paremmalta: Mrs. Ö. Menemme mieheni kanssa naimisiin ensi vuoden kesänä ja suunnitelmana on, että otan mieheni sukunimen. En malta odottaa, koska se sopii omaan nimeni hyvin ja jatkan samalla edelleen sitä linjaa, ettei Suomessa ole ketään saman nimistä. Häistä on muuten luvassa paljon asiaa! Yritän malttaa kuitenkin siihen, että häihin on enää se vuosi aikaa ennen kuin alan siitä kirjoitella hirmuisesti. Reilu kuukausi enää siihen hetkeen. Pointtihan tässä rouva Ö:ssä on se, että vuoden kuluttua ei tarvitse muuttaa blogin nimeä sukunimen vaihtumisen vuoksi.

DSC00570.jpg

 

Ja viimeiseksi, onhan Ö nyt paljon kiinnostavampi kuin H! Sarianna Ö. kuulostaa jännittävältä ja näyttää omiin silmiini myös esteettisemmältä. Olen muutenkin vähän sellainen oman tieni kulkija, joka haluaa tehdä asioita omalla tyylillä ja erilailla (huom. kuva alhaalla: esimerkiksi kallioilla on loogisinta olla siltakaadossa?). Ö taatusti kuulostaa erilaiselta kuin H tai vaikka O. 

Joten lopulta päädyin siihen, että blogin nimeksi tulee Sarianna Ö. Se myös tuntui heti keltaiselta, joka on ehdoton lempivärini. Simple and yellow! Nyt yritän kerätä kaikki voimani ja lähteä ulos pesemään mattoja ennen taipparitreenejä. Katsotaan saadaanko puhdasta jälkeä.

Ihanaa loppuviikkoa, palataan! 

           Sarianna

 

Kuva: Photography by Markus Helminen

Puheenaiheet Ajattelin tänään