Koiranomistajat siellä ruudun toisella puolella voivat varmaankin samaistua siihen, että koiran hankkiminen muuttaa arkea todella paljon. Juuri pohdiskelin, miten erilaiseslta oma elämä tällä hetkellä näyttäisi, jos tuota tassueläintä ei olisi. Tuntuu myös maailman kamalimmalta ajatukselta, että juuri tuo meidän kuolaava höpönassu olisi jonkun toisen. Onneksi niin ei ole, vaan hän on meidän ja me ollaan hänen. Kokosin tähän alle muutamia juttuja, jotka ovat muuttuneet meidän arjessa Timpan tulon jälkeen! 

Kotona odottaa aina joku, joka on maailman onnellisin kun tulet kotiin! <3

En enää lähes ikinä käy vessassa yksin. Vaikka Timppa nukkuisi makuuhuoneessa, se kuulee kun hipsin vessaan ja tulee varmasti tökkäämään oven auki ja marssii sisään. 😀 

Arki rullaa siinä mielessä paljon koiran ympärillä, että töiden jälkeen ei tule juuri lähdettyä mihinkään kun toinen on ollut päivän yksin. Nykyään toki miehen kanssa yhdessä asuessa aikataulujen vaihdellessa yksinoloa onkin paljon vähemmän, mikä on ihanaa! 🙂

Koiran myötä myös imuri on muuttanut olohuoneeseen ja toisaalta sotkunsietokyky on kasvanut aika lailla. Karvan määrä on aikamoista ja tuo kuraa rakastava otus tuo mukanaan sisälle melkoisesti hiekkaa ja likaa. Yksi tärkeimmistä kriitereistä joskus hankittavaan omaan kotiin onkin kuraeteinen! 

Kun otat jääkaapista juustopaketin tai muuta herkullista, musta nenä ilmestyy viereen sekunnissa.

Ennen koiran hankkimista vannoin, etten ikinä hanki farmariautoa… No, ison vettä ja kuraa rakastavan koiran kanssa mikä tahansa muu automalli tuntuu mahdottomalta. 😀

Koiran tuoma tavaramäärä reissuille on ihan uskomaton, eikä kyse ole vain koiran tavaroista vaan myös omista ulkoiluvaatteista, saappaista yms. joita ei välttämättä tarvitse, kun koiraa ei ole mukana. Kun lähtee yksin reissuun, sitä jaksaa hämmästellä miten vähän on tavaraa ja kevyesti kannettavaa. 

Lämmittää ehkä eniten sydäntä, kun toinen seuraa perässä ja parkkeeraa ihan kiinni viereen makaamaan ja nukkumaan. Eikä siitä malta sitten siirtyä.

Yksi asia mikä ehkä vähän harmittaa on se, ettei enää tule juurikaan poltettua kynttilöitä, vaikka ennen olin oikea pyromaani. Pentuaikana ei oikein uskaltanut kun tuo rämäpää on leikkiessään todella vauhdikas. Lisäksi partakarvat olis kärähtänyt uteliaisuuden seurauksena. Nyt uskaltaisi kyllä hyvin polttaa ainakin korkeammilla tasoilla. Timppa antaa kyllä tavaroiden olla tosi hyvin rauhassa, mutta viuhtova häntä on aika voimakas ja lennättänyt muutaman kerran kaikenlaista sohvapöydältä alas. 😀

Olen aika temperamenttinen luonne ja pakko sanoa, että olen aika paljon joutunut tekemään töitä oman kärsivällisyyteni kanssa. Jos jokin ei suju ja annat sen mennä tunteisiin, on peli ihan menetetty.

Laiskat aamut yökkärissä ovat historiaa, sillä ulos on päästävä, kun herätään!  

Ruokaa ei tule enää jätettyä pöydille. Nykyään pallero kyllä antaa nätisti olla (en silti erehtyisi jättämään pihvejä pöydälle kun lähden pois kotoa :D), mutta ihan hyvä tapa keittiön tason siisteydenkin kannalta. 

Saa usein pyydellä anteeksi kuolajälkiä vieraiden vaatteissa.

Ulkoillessa, varsinkin metsässä ja vedessä temmeltäessä, treeneissä ja noutohommissa tuon pienen naama loistaa niin onnellisena, että sydän halkeaa. <3

Enpä olisi ennen uskonut sitäkään, että kuolleiden lintujen ja pupujen yms. pitäminen kädessä vois olla ihan jees.

Näitähän tulikin enemmän kuin muutama. 😀 Kuulostiko koiranomistajille tutuilta? Näitä on ihan hauskaa pohtia. Enää sitä ei osaisi kuvitellakaan elämää ilman koiraa ja Kuvituksena muutama kuva viime viikonlopulta, kun ihana veljeni  (Photography by Markus Helminen) nappasi Timpasta ja meistä yhdessäkin muutamia kuvia, ihania!

Ihanaa viikonloppua sinne! <3