Tänään päätettiin tehdä lasagnea. Tekemiseen aikaa meni melkein kaksi tuntia. Tehtiin pastat ja pestot alusta alkaen itse. Kävelin lusikan kanssa perässä ja maistelin kaikkea. Niin pirun hyvää, kun jaksaa nähdä vaivaa. Nyt otin vähän omaa aikaa ja päätin päivittää blogia, ennen kuin lähdetään viettämään iltaa. Lontoossa. Ihan tajutonta että asun nyt täällä.

Mä olen nyt toteuttanut unelman. Lontooseen muuttaminen oli haave, josta mä pikkuhiljaa luovuin. Mä päätin että mulla on nyt hyvä työ, ja mukava pikkuasunto. Kaikki oli hyvin. Oli tyhmää kuvitella että pystyn mihinkään muuhun. Oli parempi karttaa niitä asioita joista haaveilen. Jos niissä asioissa epäonnistuu, niin kaikki on menetetty. 

Välillä toki ajaudun takaisin vanhaan ajattelutapaan ja on hetkiä kun epäilen itseäni ja valintojani, mutta lyhyessa ajassa olen oppinut luottamaan itseeni ja hyväksymään itseni täydellisen epätäydellisenä. Mä haluan epäonnistua täydellisesti. Sitten mä haluan huomata että siitä voi selvitä. Mä haluan olla täysin eksyksissä, seuraamatta mitään polkua. Ja mä haluan löytää ne omat totuudet. Ja mä haluan huomata ettei ne olekaan totuuksia, ja oppia taas uudestaan. 

Nyt lisää lasagnea. Hyvää viikonloppua!