Uusi maa, uusi arki

Ensimmäinen blogipostaus! Can I get a hell yeah? Nojoo, en ole viime aikoina kirjoitellut muuta kuin whatsapp viestejä ja työsähköposteja. Väittäisin silti että tykkään kirjoittaa. Tykkään myös monesta muusta jutusta. Jostakin syystä olen kuitenkin pelännyt tehdä juuri niitä juttuja. 

On hauska ajatella että tämä on ensimmäinen postaus. Mitähän kaikkea tässä uudessa blogissa käsitellään? Uskoisin että ainakin jonkin verran niitä pelottavia juttuja joita olen lähtenyt toteuttamaan. Yksi niistä on Lontooseen muutto. Muutin Lontooseen sunnuntaina. Irtisanouduin, tyhjensin Helsingin vuokrayksiön ja lähdin. Ensimmäistä kertaa olen rohkea. Tai näin mulle väitettiin.

Oli helppoa olla rohkea ja lähteä kun on tukea. Perhe ja ystävät tekivät lähdöstä myös vaikeaa. On ihan totta että ikävä on kurjin tunne. Tiedän kuitenkin että kun nähdään, niin mikään ei ole muuttunut. Toivottavasti niillä on silti uusia, hyviä juoruja. Tai siis ei me juoruilla öh…

Lontoossa en ole yksin. Täällä minulla on poikaystävä. Lontoossa en myöskään ole nälkäinen, koska poikaystävä tykkää tehdä ruokaa. Eilen tehtiin pastaa. Pastataikinaan tarvitsee vain jauhoja ja kananmunia! Pastataikinan kauliminen on todella rentouttavaa puuhaa. Tässä vielä kuva valmiista annoksesta. Kastike oli myös herkullista. Sometin koko kastikkeen valmistumisen ajan, joten en tiedä mitä kaikkea siihen tuli. 

Eilen käytiin myös ihan extempore eläinkaupassa, koska poikaystävän on kuulemma saatava lemmikiksi lisko. Suostuin menemään sillä ehdolla että minun ei tarvitse koskea siihen. Lopulta pidin liskoa kämmenellä, paijasin ja kerroin sille kuinka soma se on. Kun kuultiin että liskolle täytyy syöttää eläviä heinäsirkkoja neljä kertaa päivässa nyrpistettiin molemmat neniä. Mikäli toivutaan siitä tosiasiasta, ja hankitaan tämä soma lisko, niin sen nimeksi tulee Koppi (eng. Booth).