Liebster award

Anna K. antoi minulle Liebster award -tunnustuksen, josta valtavan suuri kiitos! Anna esitti kysymyksiä, joihin vastaan erittäin mielelläni, kas tässä:

1. Mikä on ollut tämän päivän paras hetki?

Päivän hauskin hetki oli aamu, sillä heräsin omaan nauruuni enkä muista, että moista olisi koskaan aiemmin tapahtunut. Mies sanoi, että olin naureskellut yöllä enemmänkin. En muista mitä unia olin nähnyt, mutta siinä unessa nauroin pikkusiskoni sanomisille, josta heräsin. Tämä päivä on ollut oikein hyvä, mutta luulen silti, että päivän paras hetki on vielä edessä.

2. Jos olisit säätila, millainen olisit?

Olisin kuulas ja raikas syyspäivä. Sellainen, että hengitys höyryää ja maassa saattaa olla kuuraa, mutta aurinko paistaa kirkkaasti ja on tyyntä. Saattaisin tosin olla myös keskikesän yö, kun valoa riittää loputtomasti ja järven pinta on peilityyni. Tai sitten voisin olla elokuun lämmin yö, kun on jo pimeää ja tähtitaivas loistaa kirkkaana.

3. Haluaisitko kokeilla jotakin uutta harrastusta?

Haluaisin kokeilla purjehtimista tai sitten veneilyä puisella Meriläisellä. Olisi ihana osata kaikki veneilyyn liittyvät niksit ja käytännöt. Tai sitten voisin olla ihan vain messityttönä fiilistelemässä. Vaikka minä, veljeni ja isäni olemme kaikki työskennelleet merellisten asioiden parissa ja meren rannalla (ja minä ja veli työskentelemme edelleen isän ollessa jo eläkkeellä), olemme me ja samoin koko lähipiirini kuitenkin niin maakrapuja, että veneily on käsittänyt lähinnä soutuveneilyä kotijärvellä.

4. Missä asiassa haluaisit kehittyä?

Esiintymistaidoissa. Joudun jonkin verran esiintymään työni puolesta ja tiedän, että osaan pitää sujuvan ja kiinnostavan esityksen, kun valmistelen sen hyvin, mutta silti jännitän aina esiintymistilanteita etukäteen melko paljon, vaikka joka kerta nautin, kun huomaan päässeeni vauhtiin.

5. Onko jokin kirja tai elokuva jättänyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen? Jos, niin mikä?

Astrid Lindgrenin ”Ronja, ryövärintytär” on ikisuosikkini. Rakastin sitä lapsena niin paljon, että kyläkoulun kirjaston kappaleen lainauskortissa oli minun kirjastokorttini numero monta kertaa peräkkäin. Ja kun olen lukenut sen muutaman vuoden välein aikuisena, pidän siitä joka kerta yhtä paljon kuin ennenkin. Jostain syystä kirja ei ole koskaan päätynyt omaan kirjahyllyyni, vaikka minkään muun kirjan pariin en ole palannut niin usein ja tiedän, että tulen varmasti palaamaan vielä monta kertaa.

Toinen tärkeä kirja on Kyllikki Villan ”Vanhan rouvan lokikirja”. Luin sen kesällä 2005 ja ihastuin niin paljon rahtilaivalla maailman merillä matkustaneen naisen tarinoihin, että samana syksynä aloitin merihistorian opinnot ja nykyään työskentelen merihistorian parissa. Tätäkään kirjaa ei löydy kirjahyllystäni, vaikka juuri nämä kaksi kirjaa ovat tähän astisen elämäni rakkaimmat ja tärkeimmät kirjat, joista jälkimmäisen vaikutukset näkyvät tavallaan arjessani edelleen. Niiden pitäisi siis olla kunniapaikalla hyllyssäni! Note to self.

6. Mitä blogisi merkitsee sinulle?

Blogi on minulle päiväkirja, mutta niin julkinen päiväkirja, etten tänne vuodata mitä tahansa. Blogi on myös paikka, jossa pääsee kirjoittamaan luovasti, mutta sen verran matalan kynnyksen ylittäen ja tajunnanvirralla, etten hio tekstejäni erityisen tarkasti ennen julkaisua. Kirjoitan jonkin verran työni ohessa muutenkin ja oman alani pätkätyöluonteen vuoksi pyrin pitämään kynäni terävänä. Blogi on siihen hyvä apuväline.

7. Millainen on unelmiesi koti?

Lapsena ja nuorena tähän olisi osannut vastata paremmin. Vaikka miten hoetaan, että ei unelmointia saa lopettaa vanhetessa, niin vanhetessa kuitenkin tulee paremmin tietoiseksi siitä, mikä sopii oikeasti itselle ja mistä ihan todella nauttii. Suoralta kädeltä vastaisin tähän tietenkin, että ruutuikkunainen rintamamiestalo rehevän puutarhan keskellä. Oikeasti kuitenkin tiedän, että minä ja mieheni emme ole remontoija- ja viherpeukalotyyppejä emmekä edes kovin kotoilijoita. Me olemme enemmän sellaisia, että pidämme helposta asumisesta. Koti on meille vapaa-ajan ja nautiskelun paikka eikä työleiri, jossa odottaa jono tekemättömiä asioita. Lisäksi pidämme siitä, että koti on niin huoleton, että voi lähteä parinkin viikon reissuun luottavaisin mielin. Siksi siis ainakin tällä hetkellä pidän tosi paljon rivitaloasumisesta ja voisin asua isossa valoisassa päätyhuoneistossa, jossa on avara näkymä järvelle tai merelle ja viihtyisä ja suojaisa pieni oma piha. Ja tietenkin kiva naapurusto ja vakaa taloyhtiö. Jotta tämä vastaus ei kuulostaisi kamalan tylsältä ja realismin pilaamalta, on unelmieni kodissa tärkeää valon määrä, vanhat huonekalut ja rento tunnelma. Ja se jos mikä on tärkeää, sillä kotia voi sisustaa loputtomiin, mutta kodin ilmapiiri ja tunnelma on ennen kaikkea asukkaista ja asukkaiden välisestä kemiasta kiinni.

8. Mikä on suosikkikukkasi?

Neilikka ja tulppaani. Olen runoillut pitkät pätkät muihin vastauksiin, mutta tämä on hyvin simppeliä.

9. Jos saisit tavata kenet tahansa, kenet tapaisit?

Joskus olen miettinyt, mitä joillekin menneisyyteen jääneille ihmisille nykyään kuuluu ja niille etenkin, joiden takia joskus sydän löi kiihkeämmin ja jotka aiheuttivat murheita, mutta kun tarkemmin mietin, ihmiset tulevat ja menevät juuri niinä hetkinä kuin on tarkoituskin. Jos ei koskaan osaisi päästää ketään menemään, ei ketään muutakaan (ja parempaa!) tulisi tilalle eli sen sijaan matkustaisin ennemmin eri aikakausille nauhurin kanssa ja haastattelisin kunkin aikakauden ihmisiä siitä, millaista heidän elämänsä ja arkensa on. Millaista on olla Turun linnan piika 1400-luvulla? Tai suuren talon emäntä 1700-luvulla? Tai minkälainen meininki oli Suomen ensimmäisissä kansakouluissa?

10. Mitkä ovat lempituoksujasi?

Kevään tuoksu, varsinkin ne ensimmäiset hetket, kun kevään voi haistaa. Kesäkuun alkupuolen tuoksu, erityisesti kesäöisin. Viinimarjamehun keittämisen tuoksu. Hyasintin tuoksu.

11. Mitkä asiat antavat sinulle voimaa?

Rakkaus, ystävät ja luonto. Kuulostaa kamalan kliseiseltä, mutta ainakin omalla kohdallani se menee noin. Hyvä ja toimiva parisuhde on ihan valtava voimavara. Ennen tätä en olisi sitä ymmärtänyt, mutta nyt tiedän, että suhde, johon ei liity tahtojen taistelua, tulta ja tappuraa, kiistelyä toistuvista asioista tai asioita, joista ei pystytä tai uskalleta puhua, ja joka silti on tunnetta täynnä, on juuri Se Oikea, mikä hymyilyttää ja auttaa jaksamaan väsyneenä, stressaantuneena ja työelämän epävarmuuden lannistamana. Ystävät ja perheenjäsenet ovat toinen tärkeä voiman antaja. Pidän siitä, kun istutaan isolla porukalla iltaa ja nauretaan paljon. Ja yhtä paljon pidän siitä, kun on vain yhden läheisen ystävän seurassa ja puhutaan kaikista niistä asioista, joista ei muualla puhuttaisiin. Luonto on myös tärkeää vastapainoa työelämälle. Olen työssäni paljon tietokoneen ääressä ja sisätiloissa, joten pehmeän polun tuntu kengän alla, avarat maisemat ja raikas ilma rentouttavat ja tuovat energiaa.

 

Tämä kuva on julkaistu täällä ennenkin. Se on keväältä 2014, kun kävin ystäväni S:n kanssa retkeilemässä Leivonmäen kansallispuistossa.