Ladataan...
anna k.

Sivulauseita-blogin Helmi kirjoitti tekstin sen kummempia miettimättä. Samoin tehtiin Missä olet Laura? -blogissa. Ja jo muutamassa muussakin. Ajattelinpa itsekin kokeilla!

Kello 9:38

Hmm, mitäköhän tästä tulee. Äh, mietin liian usein, että "mitäköhän tästä nyt tulee". Olisipa sellainen nappi, jonka voisi kääntää off-asentoon. Voisi vain tehdä, eikä miettiä. Kirjoittaa, sanoa, kokeilla. Se ei ole minulle luontaista, ajattelemattomuus ennen toimimista siis. Mietin asiaa yhdestä kulmasta, sitten toisesta. Ehkä vielä kolmannesta.

Kellon viisari kulkee eteenpäin, ympyrää. Konkreettisesti. Edessäni on vanha herätyskelloni, johon täytyisi vaihtaa patteri, jotta valo toimisi taas. Kuinka monella vielä on puhelimen lisäksi herätyskello? Kelloista puheenollen, tykkään käyttää rannekelloa. Tarvitsee tehdä vain pieni ranneliike nähdäkseen ajan. Puhelin on aina jossain muualla tai pohjimmaisena kassin pohjalla, kun sitä tarvittaisiin.

Olen miettinyt aikaa. Kukahan on keksinyt ajan? Sen, että minuutissa on 60 sekuntia, jotka eivät enää koskaan palaa, mutta jotka tulevat aina uudestaan, riippumatta olosuhteista. Erilaisina, mutta tulevat kuitenkin.

Merkillistä.

Kello 9:46

Käytin juuri noin 480 sekuntia kirjoittamalla siitä, mitä mieleen sattui tulemaan. Tämähän oli vähän kuin aamusivujen kirjoittaminen! Mistä tulikin mieleeni, etten ole kirjoittanut niitä pitkään aikaan.

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Do you see the cage...

Trendin tämän kuun haasteena on kertoa ajatuksiaan kritiikin vastaanottamisesta. Otsikkoon lisäsin kuitenkin myös sanan arvostelu, koska halusin aasinsiltana kertoa hauskan sattumuksen parin viikon takaa, ja kritiikin alle tämä tarina ei oikein sovi. Mielestäni arvostelu on sitä, kun vaikkapa koulussa annetaan numeroita tai arvioidaan esityksiä antaen niille pisteitä yms. Arvostelulla on toisinaan myös negatiivinen kaiku, esimerkiksi silloin kun joku arvostelee toisen tapaa tehdä asioita antamatta parannusehdotuksia, jolloin se olisi jo enemmän kritiikkiä.

Mutta ensin se tarina. Parisen viikkoa sitten istuimme ystäväni kanssa junassa. Päivä ei ollut mennyt ihan kuin strömsössä on tapana vaan kaikenlaisia kommelluksia oli sattunut: raha-automaatit eivät hyväksyneet kolikoitamme, bussi ajoi nenämme edestä, unohdimme tavarani säilytyslokeroon ja jouduimme palaamaan Vantaalta takaisin Helsinkiin hakemaan niitä. Ilta oli jo pitkällä ja olimme väsyneitä kaikesta kohelluksesta. Siinä sitten kaksi nuorta miestä istuivat vieressämme oleville paikoille. Jossakin vaiheessa toinen vastasi "nääh.. sellain 6 puol" ja toinen "mmm'm", vaikka mitään kysymystä kukaan ei koskaan ääneen esittänyt. Kun nämä herrat sitten poistuivat junasta, ystäväni kysyi, että "arvosteliks noi just meiet?!" ja minä vastasin, että ilmeisesti! Repesimme nauruun. Se kertakaikkiaan kruunasi päivämme. Ja se jos mikä oli arvostelua. No, kaikkia ei voi miellyttää. Tulin kuitenkin huomanneeksi, että tuollainen ulkonäön arvostelu ei jaksa itseäni enää oikein hetkauttaa. Muutama vuosi sitten olisi voinut olla toisin.

...or the possibilities?

"Miten erotat asiallisen ja asiattoman palautteen toisistaan? Entä millaisia keinoja sinulla on siihen, ettet jää vellomaan päiväkausiksi, jos joku on sanonut jotain kurjalta tuntuvaa mutta ehkäpä osuvaa? Keneltä sinun on helpoin ottaa vastaan kritiikkiä?"

Asiallinen palaute on mielestäni selkeää, kehittävää ja sellaista, joka ei hyökkää kimppuuni. Asiallisesta palautteesta on mahdollisuus oppia, muuttaa toimintaansa paremmaksi ja saada uusia näkökulmia ja ideoita. Palautteen antajan kanssa pystyy keskustelemaan. Asiaton palaute sanotaan kireällä äänellä töksäyttäen: Älä tee noin! Tuo on ihan kamala! Et opi ikinä! Miksi edes yrität kun olet tuollainen! Asiaton palaute menee usein henkilökohtaisuuksiin ja ihmisen persoonaan eli siihen, millaisena palautteen antaja näkee ihmisen.

Myönnän, en ole kaikista paras ottamaan vastaan kritiikkiä. Uskon kuitenkin kehittyneeni tässä asiassa vuosien varrella jonkin verran, vaikka vielä onkin opittavaa. Jo herkkyydestänikin johtuen jään usein miettimään pidemmäksi aikaa, mitä ihmiset ovat sanoneet. Jos kritiikki on ihan päästä heitettyä ilman todellisuuspohjaa, sellaisen on helppo antaa mennä toisesta korvasta ulos. Jos kritiikki on osuvaa, mietin mitä voisin tehdä toisin -ja jos vain mahdollista, teen niin tai ainakin yritän parhaani. Suhtautumiseni vaihtelee varmasti sen mukaan, kuka palautetta antaa ja millä tavalla. On ihan eri asia tulla kritisoiduksi ison joukon silmien alla kuin vaikkapa kahden kesken, jolloin omatkin näkökulmansa ja perustelunsa pystyy esittämään helpommin.

Kaikista helpoin minun on ottaa kritiikkiä (ja arvostelua) vastaan tuntemattomilta. En välttämättä tapaa häntä enää koskaan tai kovin usein, jolloin minun ei tarvitse jäädä pohtimaan, että vieläköhän se ja se ajattelee noin.

Kritiikissä on mahdollisuus. Mahdollisuus nähdä itsensä nurkkaan tai häkkiin ajettuna, tai mahdollisuus kehittyä ja nähdä laajemmin. Se on omasta näkökannasta kiinni. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Suunnittelimme lopputalvesta ystäväni kanssa tekevämme "turistivierailun" Haminaan joskus kesällä. Kuukausi sitten toteutimme suunnitelman, ja koska bloggaaminen reaaliajassa ei ole mielestäni niin justiinsa, julkaisen päivän kuvalliset tuotokset vasta nyt. Ajatella, että kuukausi sitten täytyi laittaa takki päälle ja sukkahousut jalkaan, jotta tarkeni!

Haminan keskustan asemakaava on ympyrän mallinen, ja vastaavia löytyy maailmasta vain joitakin. Ympyräkaupunkinakin tunnettu noin 21 000 ihmisen kaupunki tunnetaan sanonnasta "pää pyörällä kuin Haminan kaupunki". Ympyröistä puheenollen, yllä näkyvän kuvan ympyrässä jo olevien autoilijoiden täytyy väistää ympyrään liittyviä -ihan näin vinkkinä, jos joskus joudut ajamaan Raatihuoneentoria ympäri Haminassa.

Seikkaillessamme turisteina mietimme, mitä turistit tekisivät Haminassa. Ainakin yhdessä museossa täytyisi käydä, ja Kauppiaantalon museon edullinen pääsymaksu ja wanhan ajan tunnelma houkuttelivat meidät tekemään kierroksen. Valitettavasti sisällä ei saa valokuvata, mutta suosittelen tätä kohdetta ehdottomasti. Muistakaa käydä katsomassa myös pihapiiristä löytyvät tilat, kuten pyykkitupa. Ei voi muuta sanoa, kuin että onneksi nykyään on pesukoneet.

Joskus lapsena luulin, että suunnilleen jokaisessa kaupungissa on oma varuskunta. Kai sitä oli niin tottunut kaikkiin sotilaallisiin juttuihin ja siihen, että "solttupojat" marssivat milloin missäkin.

Tässä on Varvara Schantinille omistettu patsas. Varvara eli "pullamummu ja taktillinen neuvonantaja" piti vuosina 1920-39 huolen siitä, että RUK:n oppilaille riitti piirakoita ja munkkeja sekä äidillisiä neuvoja aamuin illoin sekä päivisin jopa metsässä hänen kulkiessaan oppilaiden mukana.

Kaupunginmuseossa olisi ollut meneillään näyttely Kekkosesta, mutta jätimme sen väliin. Jos Kekkosen elämä kiinnostaa, näyttely näyttäisi olevan avoinna vielä hyvän tovin!

Kävimme pistäytymässä ortodoksisessa kirkossa, sillä olimme käyneet siellä vain kerran aiemmin. Sisällä soi harras musiikki. Aika hulppean näköistä.

Cupcake Cafe oli sen sijaan uusi, mutta sitäkin suloisempi tuttavuus! Juuri tältä kuppikakkukahvilan kuuluukin näyttää.

Reserviupseerikoulun kurssi oli juuri päättynyt, ja pääsimme todistamaan muun muassa tätä taustalla näkyvää marssia.

Haminassa on muutamia kivoja pikkuliikkeitä, joissa on kiva vierailla ihan vaan katselemassakin. Janen lahjapuoti on pieni, mutta sitäkin kivempi sisustus- ja lahjatavaraliike, joka tarjoaa myös kehystyspalvelua. Kadun toiselta puolelta löytyy haminalaisten käsityöihmisten suosikki Käsityöliike Maijukka, josta löytyy lankoja joka lähtöön sekä niinikään sisustus- ja lahjatavaraa. Tällä reissulla kävin hakemassa Maijukasta vielä yhden vyyhdin puuvillaista ontelokudetta, jotta sain virkattua maton valmiiksi.

Tämän kesän uutuus oli kuppikakkujen lisäksi myös tämä puistossa sijaitseva jättishakki. Valitettavasti ystäväni ei ole shakki-ihmisiä, joten kuvassa tapahtuva pelaaminen on täysin lavastettua -pahoitteluni harhaanjohtavuudesta! ;)

Ensi vuonna on jälleen vuorossa joka toinen vuosi järjestettävä sotilasmusiikkitapahtuma Tattoo, jolloin kaupunki täyttyy ihmisistä ja musiikista muutamien päivien ajaksi. Kyllä Haminastakin voi siis hurmaantua!

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Jo kolme vuotta Lilyssä! Yksi jos toinenkin blogi on tässä ajassa ehtinyt täällä aloittaa, lopettaa ja muuttaa. Tämä blogi kuitenkin on jatkanut ja aikookin jatkaa tasaisen epätasaista päivitystahtia, kenties vielä pitkäänkin. Ainakaan tällä hetkellä minulla ei ole ajatusta lopettaa bloggaamista tai vaihtaa alustaa, vaikka Lily onkin kasvanut aika isoksi siitä, mitä se oli kolme vuotta sitten, oman palstani pysyessä melko pienenä. Toisaalta, ainoa pysyvä asiahan on muutos, ja tämä hetki.

Kulunut vuosi ei ole ehkä tuonut elämääni kovin näkyviä ulkoisia muutoksia, mutta sisäinen kehittyminen on ollut käynnissä jo pitkään. Kehityksen alkuunsaaminen vaati aika rankkoja aikoja, joiden jälkipuinteja täytyy vieläkin hieman tehdä. Minulla olisi niin paljon ajatuksia, mutten ole varma osaanko tai edes haluanko saattaa kaikkea kirjalliseen muotoon. Kuluva vuosi on vaatinut itseen keskittymistä ja isoja oivalluksia, irti päästämistäkin omasta ja ei niin omasta tahdosta. Irti päästämistä vanhoista ajatuksista ja ihmisistä, jotta jotain uutta voi syntyä.

Neljäs blogivuoteni alkaa juuri sopivasti nyt syksyn kynnyksellä, joka on muutenkin uudistumisen ja vanhan taakse jättämisen aikaa. Saas nähdä, mitä tämä vuosi tullessaan! Odotan innolla.

Kuva: äiti

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Elokuu. Katson ulos ikkunasta ja voin huomata koivun lehtien jo kellastuneen. Aina silloin tällöin yksittäinen lehti aloittaa matkansa kohti maanpintaa. Puut riisuvat menneen ja valmistautuvat syksyyn ja talveen. Siitä huolimatta nyt on elokuu. Haluan ajatella, että se tarkoittaa elämisen kuukautta. Aamuisin voi tuntea loppukesän viileyden, ja elokuun tuoksukin on viileä, mutta raikas. Jotenkin puhdas.

Valmistautumista uuteen?

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Onko teillä voimabiisejä?

Minulle niitä ilmaantuu aina silloin tällöin. Vuoden vaihteessa sellainen oli Johanna Kurkelan Ei panikoida, ei hätiköidä. Nyt olen kuunnellut sillä korvalla Kaija Koon Kaunis rietas onnellinen -kappaletta. Olen nähnyt Kaijan esiintyvän ainakin pariin kertaan, ja siinä naisessa todella on karismaa. Ei sellaista ylpeilevää itseriittoisuutta, vaan jostain sisältä kumpuavaa voimaa. Omanarvontuntoa.

"Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään. Ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää. Mut älä unohda, että nyt lopultakin on sun vuoro taas. Ja mä voin luvata, ettei se satuta kun kaiken pudottaa. Sä alat vihdoin viimein käsittää, ettet sä tarvii lupaa keneltäkään. Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää. Joten anna mennä, joten anna mennä".

Minulle on sanottu, että älä koskaan pyydä anteeksi olemassaoloasi. Riität sellaisena kuin olet. Tätä olenkin yrittänyt tässä jo hyvän tovin sisäistää, ja tuntuu kuin se viimeinkin alkaisi iskostua tietoiseen mieleen. Uskon, että jossain sisimmässämme kaikki tiedämme olevamme arvokkaita omana itsenämme, riippumatta saavutuksista, teoista, tekemättä jättämisistä ja statuksista. Tuo tieto on vain saattanut peittyä kaiken tomun -ajatusten, väärien uskomusten, oletusten, vaatimusten- alle. Jos on tottunut mitätöiviin ajatuksiinsa, ei niistä ihan hetkessä irti pääse. Kun asian tiedostaa, sitä voi kuitenkin alkaa työstämään, siirto siirrolta, vähän niinkuin shakissa. Pelistrategiaan voi tulla yllättäviä muutoksia ja silloin täytyy vain keksiä uusi. Tärkeintä on kuitenkin se, että suunnitelma on oma, eikä jonkun toisen.

Aurinkoista päivää teille kaikille ihanille siellä missä ikinä olettekin!

<3

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Käsitöiden tekeminen on sellainen juttu, joka välillä unohtuu pitkäksi aikaa. Mutta sitten kun taas aloittaa ja saa jotakin valmiiksi, niin kyllä se on hieno tunne..! Tämän Marketta-maton ohjeen löysin jo joskus ajat sitten, ja vasta nyt se pääsi toteutukseen asti. Kategoria tälle ohjeelle voisi olla näyttävä, mutta helppo. Ehkä seuraavaksi projekti voisi olla vähän kevyempi, paksua kudetta on kuitenkin melko raskasta virkata. Marketta pääsee pian Juhannusruusu-maton tilalle koristamaan makuuhuoneen lattiaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Kesätapahtumat ovat sellainen asia, jotka luovat kesän tuntua oli sää sitten millainen tahansa. Aika monena vuotena on tullut käytyä Kotkan Meripäivillä kiertelemässä kojuja ja aistimassa tunnelmaa. Tänä vuonna tunnelma oli hieman erilainen, sillä tapahtuma oli käytännön syistä melko pitkälti siirretty uudelle alueelle, pois satamasta Sapokan vesipuistoon. Toisaalta Sapokkakin on hieno paikka, joten mikäs siinä.

Tässä kuvassa yleisö taisi olla odottelemassa Uppo Outo ja Kumiankat -lastenkonsertin alkua.

Ostoksia meripäivillä en juurikaan tehnyt, yhtä kaulakorua ja paria maustepussia enempää. Mutta kyllä me siellä äidin kanssa saimme aikaa vietettyä silti useamman tunnin.

Viime lauantaina kävimme poikaystäväni kanssa ensimmäistä kertaa Verlan Aika -keskiaikatapahtumassa. Olin jo aiempina vuosina miettinyt, että siellä voisi olla kiva käydä.

Paikalla olleet myyjät olivat ajan hengen mukaisia..

...kuten myös esiintyjät.

1800-luvun lopulla perustettu Verlan puuhiomo ja pahvitehdas toimi aina vuoteen 1964 saakka. Museona se on toiminut vuodesta 1972, ja siitä tuli myös Unescon maailmanperintökohde vuonna 1996. Koska en ollut käynyt aiemmin opastetulla kierroksella, kävimme siellä nyt, sillä se kuului lipun hintaan. Aika hurjaa miten pahvia on aiemmin syntynyt! Joidenkin työntekijöiden on muunmuassa pitänyt työskennellä kuuman saunan lukemiin kipuavissa lämpöolosuhteissa, ja jokainen pahviarkki on täytynyt punnita erikseen. Eräskin nainen teki 51 vuoden työuran pahvinpunnituspisteellä, ja lattiaan olikin kulunut hänen jalanjälkensä. Valitettavasti sisällä museossa ei saa ottaa kuvia, mutta ulkopuolelta katsottuna Verlan tehdasalue on todella vaikuttavan näköinen.

Myös puodit olivat auki tapahtumassa.

Päivän yllättäjäksi itselleni nousi saksalainen irlantilaista folkia ja keskiaikamusiikkia soittava The Sandsacks. Pidin heidän musiikistaan ja meiningistään kovasti! Harmi, ettei poikaystäväni suostunut lähtemään lavan eteen mukaan yhteistansseihin, niin en sitten itsekään viitsinyt mennä. Ehkä ensi vuonna..?

Vaikka päivä olikin kaunis niin ilman neuletta ja sukkahousuja ei olisi oikein tarjennut.

Tässä on juuri alkamaisillaan hevosturnajaiset, mutta koska menimme museokierrokselle niin näimme tästä vain vähän alkua.

Suosittelen Verlassa käymistä jo ihan tämän miljöön vuoksi!

Hmm, vieläköhän sitä ehtisi käydä jossakin kesätapahtumassa tänä vuonna..?

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

 

Niinhän se on. Tältä kunniavieraalta voi tuskin kukaan välttyä. Vaikkakin odotettu, niin silti se onnistuu yllättämään. Tuo tuliaisiksi kyyneleet ja viipyilee oman aikansa. Jotenkin ajattelen, että olemme kaikki eräänlaista energiaa. Ja energiahan ei koskaan katoa, se vain muuttaa muotoaan. Se on lohdullinen ajatus. ♥

Share
Ladataan...

Pages