Ladataan...
anna k.

Aikamoista, että koulua on nyt takana jo neljä viikkoa! Aika menee niin nopeasti, että hyvä kun perässä pysyy. Välillä tuntuu, että olisi kiva osata monistaa itsensä muutenkin kuin kuvassa, jotta ehtisi tehdä kaikkia asioita, kuten vaikka kirjoittaa tätä blogia. Tammikuun pakkasilta olisi vaikka mitä kivoja kuvia jaettavaksi ja muitakin ideoita olisi, ja harmittaa, jos kuvat jäävät vain tietokoneeseen. No, nyt on vain priorisoitava ja mietittävä, kuinka paljon ehtii aikaa käyttää eri asioihin.

Koulussa on ollut mielestäni hyvä ja monipuolinen opetus tähän mennessä, eli olen hyvin tyytyväinen, että päätin käyttää kevään näin. Kameran käytössä ja säätämisessä ollaan lähdetty ihan perusteista, mutta olenpa oppinut jo uusiakin juttuja omasta kamerastani. Lisäksi on ollut valokuvauksen historiaa ja kuvailmaisullisia asioita, Lightroomia ja vähän jo Photoshoppiakin (joo, menee tuo jälkimmäinen mulla vielä aika yli ymmärryksen, mutta sitä ei olekaan ollut vielä kuin kerran). Ja koska kyseessä on koulu, joka valmentaa myös mahdollisiin jatko-opintoihin hakemiseen, olemme myös piirtäneet ja maalanneet lyijykynällä, tusseilla ja vesiväreillä. Olen aina ajatellut esimerkiksi, etten osaa piirtää ihmistä, mutta mallista piirtäessä se menikin yllättävän hyvin! (Piirtämäni kasvokuvan löytää instagramista, sivupalkissa on linkki molempiin tileihini.) Sen sijaan vesiväreillä maalaaminen on tosi vaikeaa enkä osaa ilmaista itseäni niillä niinkuin haluaisin. Opettajatkaan eivät oikein saaneet kiinni mun valintakoeharjoitustyöstä, jonka aiheena oli siis ekstaasi. Ymmärrän kyllä miksi, ei siitä tainnut oikein ekstaattinen olotila välittyä. Keväämmällä ilmeisesti kokeillaan myös elävän mallin piirtämistä. Ja opinpa myös meille valokuvauslinjalaisille vapaaehtoisella taidehistorian tunnilla viime perjantaina, että Haminan asemakaava on "upea, upea esimerkki barokkityylistä". Enpä olisi tuotakaan tiennyt, vaikka ehkä pitäisi..?

Aikaisiin aamuihin olen ehtinyt jo aika hyvin tottua, vaikka perjantaisin olenkin jo aika poikki ja pitkien päivien jälkeen myös iltaisin, kun kotona ei ehdi olla kuin 3-4 tuntia, ennenkuin täytyy käydä taas nukkumaan. Mutta kieltämättä näissä pimeissä aamuissa on ihan oma tunnelmansa, kun ulkona on vielä aika hiljaista. Jännä nähdä, millaisia sävyjä aamuihin tulee kevään edetessä. Tunnin kestävällä bussimatkalla ehtii nimittäin katsella vähän maisemiakin, ellen sitten ole nukahtanut, mitä tapahtuu aika usein, jos matkan pituus on yli 10 km. Junassa en osaa oikein nukkua, mutta bussissa en osaa sitä estääkään. Jännä juttu.

Tämä oli nyt vähän tällaista ajatuksen virtaa tämänhetkisestä arjesta. Tuntui, että täytyy jollain rikkoa tämä parin viikon postaamattomuus, ettei bloggaamiseen tule liian iso kynnys postausvälin venyessä pitkäksi.

Toivottavasti teillä on helmikuu lähtenyt hyvin käyntiin!

Ps. Jos joku mietti, niin en ole tehnyt tuota kuvaa alkeellisilla photoshop-taidoillani (en edes osaisi), vaan kyseessä on yksi kuva, jota ei ole juurikaan käsitelty.

Share

Ladataan...
anna k.

Kun jostakin jutusta tulee villitys, niin sitä joko haluaa kokeilla heti itsekin tai sitten ei halua kokeilla ollenkaan. Näitä saippuakuplia halusin tietenkin heti päästä kokeilemaan kun ensimmäistä kertaa törmäsin videoon, jossa saippuakuplan jäätyminen on kuvattu. Ja kuinka kauniita kuviakin löytyi ympäri nettiä!

Ensimmäinen kokeilu ei tuottanut tulosta, siinä ei jäätyneet mitkään muut kuin sormet. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, vaan tein uuden tiskiaine-vesi-siirappiseoksen (aiemmin siis olin kokeillut siirapin tilalla sokeria). Vähän epäillen lähdin vaaleanruskean (kiitos tumman siirapin..) liuokseni kanssa ulos mutta olin päättänyt onnistua. Ja sillä kertaa pari kuplaa ei poksahtanutkaan ennen aikojaan vaan jäätyi lumen pinnalle niinkuin pitikin.

Etenkin pienemmästä kuplasta tuli ihan kristallimaisen lasinen. Ja vielä kun sain kuvatkin otettua niin koin sellaista onnistumisen iloa, jota soisin kokevani useamminkin. Valokin oli juuri täydellinen!

Tässä alimmassa kuvassa kupla alkaakin jo vähän rakoilla. Aika kauan ne kuitenkin kestivät. En itseasiassa edes tiedä kuinka kauan, sillä jätin ne sinne  mahdollisten lenkkeilijöiden ihmeteltäviksi. Kaikkea sitä ihminen keksii!

Share

Ladataan...
anna k.

Keskiviikkona päästiin taas nauttimaan hienosta revontulinäytöksestä. Tosin ensi kerralla voisi valita vähän esteettisemmän kuvauspaikan, mutta pääsimme sentään ensimmäistä kertaa parveketta pidemmälle ja pois kaupungin valoista. Parvekkeelle en itseasiassa viitsisi nyt edes mennä näillä pakkasilla, sillä ovea ei varmaankaan saisi enää kiinni sen jälkeen. Viime talvenakin tuli vähän liian kauan pidettyä parvekkeen ovea auki, ja sitten saikin rapsutella jo heti jäätä pois. Harmillista, sillä välillä olisi ihan kiva päästä parvekkeellakin käymään. No, saapahan syyn lähteä ihan oikeasti ulos asti!

 

Share

Ladataan...
anna k.

Kun Anna 7v kouluun lähti.. Eipäs kun melkein 26v, mitä ei ehkä näistä mun kouluvälineistä uskoisi! Kuten mainitsinkin jo joskus aiemmin, opiskelen tämän kevään valokuvausta opistossa. Tutkintoa sieltä ei tule, mutta varmasti paljon oppeja ja muita kivoja juttuja. Nyt on ensimmäinen viikko takana, ja olen kyllä hieman poikki! Vaatinee jonkin verran totuttelua nämä aikaiset aamuheräämiset. En halua herätä, syödä ja laittaa itseäni kuntoon kiireessä, enkä millään selviäisi puolessa tunnissa ovesta ulos, enkä edes tunnissa (ellei olisi ihan pakko). Kun tähän vielä lisätään tunnin kestävä bussimatka, niin ajoissa saa todellakin herätä. Mutta, uskon sen olevan sen arvoista. Ainakin tähän mennessä päivät ovat menneet koululla nopeasti. Meillä on siellä kiva pieni porukka, jonka ikähaitari lähtee sieltä 19:stä ja päättyy 66:een. Se on oikeastaan tosi kiva juttu, että on niin eri ikäisiä ihmisiä, vaikkei iällä edes tunnu olevan väliä. Kaikkihan me olemme opiskelijoina samalla viivalla!

Kun levittelin nuo koulutarvikkeeni eteeni, mieleeni tuli ajatus, että kun ikää tulee tarpeeksi, niin on aivan sallittua tykätä samanlaisista jutuista kuin lapsena. Kyllähän sitä täytyy elämässä olla vähän väriä ja lapsenmielisyyttä. Kieltämättä tulen iloiseksi aina kun otan tuon metallipenaalin esiin. Täksi vuodeksi ostin myös positiivisella ajatuksella A5-kokoisen kalenterin, sillä ajattelin, että ehkä sinne tulisi enemmän täytettäkin. Talven kuivattamille käsille täytyy tietysti mukana olla myös käsirasvaa, ja hankin myös uuden muistitikun.

Kaiken kaikkiaan näin ensimmäisen viikon jälkeen on jäänyt tosi hyvä fiilis koulusta ja ihmisistä siellä. Uskon, että tästä keväästä tulee hyvä juttu! Saa nähdä, kuinka paljon ehdin tai jaksan viikolla päivitellä blogia, mutta ainakin varmasti näin viikonloppuisin tulee jotakin rustailtua.

Hyvää viikonloppua sinne!

Share

Ladataan...
anna k.

Olen lukenut Katja Kokon blogia jo vuosia. Luonnonkosmetiikkaa käyttävät varmasti tietävätkin Katjan jo, mutta jos henkilö ei ole vielä tuttu, kerrottakoon, että hän on luonnonkosmetiikkaan erikoistunut kosmetologi, meikkaaja ja joogaohjaaja. Viime vuoden lopulla häneltä ilmestyi kirja nimeltään Aidosti Kaunis. Kävin silloin jo kirjakaupassa vähän selailemassa kirjaa ja mietin, koskahan raaskisin sen itselleni hankkia. Onnetar kuitenkin hieman avitti minua, ja ilokseni voitin kyseisen kirjan yhden suosikkikauppani, Biodellyn arvonnasta. Juuri sopivasti joululahjaksi itselleni ja ystävälleni!

Kirja on jo ensinäkemältä todella kaunis kullattuine kansiteksteineen. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään hetkessä kirjoitettu pikkuvihkonen, vaan kattava opas ihonhoitoon eri ihotyypit ja haastellisetkin ihot huomioiden. Aluksi myös paneudutaan luonnonkosmetiikan käsitteisiin ja raaka-aineisiin. Itseäni ainakin kiinnostaa, mikä tehtävä eri raaka-aineilla tuotteessa on, ja kirjassa kerrotaankin näistä selkeästi, mutta tarpeeksi lyhyesti, jolloin tekstistä ei tule liian tieteellistä. Vaikka teos keskittyykin luonnonkosmetiikkaan, myös synteettistä kosmetiikkaa käyttäville siinä on hyödyllistä tietoa.

Nyt on pakko myöntää, että olen aina käyttänyt ihon puhdistukseen puhdistusgeelejä, sillä ihoni rasvoittuu paljon päivän aikana ja tuntuu, että muilla en saa ihoani puhtaaksi. Kirjan lukemisen myötä ymmärrän kuitenkin paremmin, että liian voimmakkailla puhdistusaineilla teen vain iholleni hallaa. Nyt ajattelinkin kokeilla, väheneekö rasvoittuvuus, jos käytän puhdistusmaitoa, jolloin ihon ei tarvitse niin paljon yrittää kompensoida menetettyä rasvaa. Kuten kerroin aiemmin syksyllä, kasvoveden käytön tärkeyden olenkin jo sisäistänyt. Tällä hetkellä tärkein puuttuva lenkki ihonhoidossani on seerumin puute. Tiedän kyllä sen käytön olevan tärkeää, jotta iho saisi kaipaamaansa kosteutta, mutta seerumien hinnat pyörivät pitkälti sellaisissa lukemissa, ettei minulla ole juuri nyt niihin varaa. Myös jollekin kuorinnalle ja kasvonaamiolle olisi käyttöä.

Kuorinnoista ja naamioista puheenollen, Aidosti Kaunis sisältää useita ihanan kuuloisia kotikosmetiikkavinkkejä! Miltä kuulostaa esimerkiksi kaikille ihotyypeille sopiva heleyttävä tuhkimonaamio? Erityisesti näissä diy-vinkeissä ilahduttaa se, että suurin osa raaka-aineista on melko helposti hankittavissa, ja ohjeet vaikuttavat hyvin yksinkertaisilta. Tämä diy-osio kirjassa sai ainakin minut innostumaan kosmetiikkakokkailun kokeilemisesta.

Kirjan valokuvat ovat Kaapo Kamun käsialaa ja ne sopivat hyvin teokseen. Itse olisin laittanut ehkä vähän enemmän myös vaaleampia kuvia, mutta tämä ei olekaan minun kirjani ja teos on nyt hyvin tekijöidensä näköinen ja siten onnistunut. Kirjan sivuille on jätetty paljon tilaa, jolloin vaikutelma on ilmava ja kirja tuntuu kevyeltä lukea. Uskon, että tällä teoksella voisi olla myös kansainvälisiä mahdollisuuksia.

Suosittelen tätä kirjaa, jos ihon hyvinvointi kiinnostaa. Ja ketäpä se ei kiinnostaisi!

Share

Ladataan...
anna k.

Eilen oli kenties kuun kylmin päivä täällä, 22 astetta pakkasta. En ole aiemmin ollut kovien pakkasten ystävä, sellainen -5°C on mielestäni oikein sopiva. Mutta jotain maagista tässä tammikuun alussa on ollut. Se alkoi oikeastaan jo kuun toisena päivänä, kun aamulla herätessä maa oli valkoinen ja pakkasta jotakuinkin kymmenisen astetta. Otin silloin odotuskuvia ystävälleni, ja lumi(sade) kuvissa näytti ihanan raikkaalta kaiken harmauden jälkeen. Muutamia päiviä sitten ikkunaan alkoi muodostua huurretta, ja joka aamu verhot avatessani katson, mihin suuntaan kuviot ovat muuttuneet. Ja kuten kaikki olemme huomanneet, pakkanen kiristyi melkoisesti. Enpä olisi uskonut, että juuri nämä kelit innostavat eniten lähtemään ulos kuvaamaan! Taivaalla on useampana päivänä näkynyt kaunis haloilmiö. Kun näin nuo "sateenkaaret" ensimmäisen kerran minulla ei ollut kameraa mukana, ja se harmitti, sillä en ollut muistaakseni ennen edes nähnyt vastaavaa. Mutta eipä harmittanut enää, kun seuraavana päivänä lähdin kuvaamaan joen höyryjä ja vastassa oli jälleen tuo taianomainen ilmiö. Sain paljon kivempia kuviakin kuin mitä olisin saanut kauppakeskuksen pihalta. Vaikka lunta ei olekaan paljon, se kuitenkin valaisee todella kauniisti.

Mikä ihana, kaunis talvi meillä onkaan juuri nyt!

Share

Ladataan...
anna k.

Vietin uudenvuodenaattoa yksin kotona, mutta lähdin kuitenkin jalustoineni ensimmäistä kertaa kokeilemaan ilotulituksen kuvaamista järjestelmäkameralla. Ennen olen siis ottanut kuvat pokkarilla. Luin netistä vähän vinkkejä ja sitten olikin vain luotettava siihen, että jotain kuvia syntyy, sillä harjoittelemaan en oikein etukäteen päässyt. Mutta ensimmäiseksi kerraksi suoriuduin mielestäni ihan hyvin, tosin valotuksia täytyi vähän säätää jälkikäteenkin. Sen lisäksi olisin voinut olla aika paljon kauempana kohteesta, mutta itseäni ei suuremmin haittaa jos kuvassa ei näy koko pamaus. Kotiin tullessani vielä vähän leikin kirjoittelemalla ilmaan, ja se kyllä on paljon hankalampaa kuin rakettien kuvaaminen.

Vuoden ensimmäinen päivä, tästä se taas lähtee!

 

Share

Ladataan...
anna k.

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi halusin tehdä tälläisen välikevennys-postauksen. Jotain hupaisaa siis, kun tarkemmin alkaa asiaa miettimään. Tiedättehän, että kuvakulmalla on kuviin suuri merkitys. Jos haluaa korostaa kuvassa jotain tiettyä vaikutelmaa tai tuoda kohteen paremmin esiin, aina seisaaltaan kuvaaminen ei ole kekseliäin tai edes paras vaihtoehto. Itse tykkään kuvata monia asioita, jotka löytyvät maantasosta, mutten useinkaan halua kuvata niitä ylhäältä alaspäin (riippuu tietenkin kohteesta) vaan löydän mielenkiintoisimmat kulmat laskeutumalla itsekin alas. Siis joidenkin mielestä hyvin alas, ainakin jos kuulemiini kommentteihin on uskominen..! Pusikoissa kykkiminen ei itsessään taida näyttää kovin fiksulta, mutta mitäpä sitä ei tekisi kivan kuvan ja visionsa eteen. Tässä siis joitakin koottuja kuvausasentokuvia, joita minusta ovat ikuistaneet niin poikaystäväni kuin ystävänikin -yleensä ihan pyytämättä! Olen kai ollut jotenkin erityisen valokuvauksellinen näissä.

Tämä näyttää mielestäni suhteellisen fiksulta.

Tässä taas taisi olla niskat vähän kovilla.

Tästä kuvasta taas tulee mieleen sana möykky. Jokin päätön, outo möykky metsässä.  No, minähän se vain jotain sammalta siellä kuvailen.

No siinä istun ihan nätisti näkötornin portaikon yläpäässä. Mitä nyt yksi puu kasvaa päästä, mutta se ei liittynyt aiheeseen.

Ja sitten taas tätä sammakko-osastoa..

Auringonvalo täytyi saada nätisti kuvaan mukaan, jolloin täytyi taas laskeutua alas.

Viime viikonloppuna kirjaimellisesti heitin itseni pitkin pituuttani pöpelikköön, jotta saisin ystäväni siluetin näkymään suht hyvin hänen päälläseisontakuvassaan. Tämä oli itsellenikin ihan uusi kuvausasento, mutta kuva onnistui hyvin.

Vaihteeksi ihan fiksulta näyttävä kuva.

Välillä täytyy myös nojailla erinäisiin asioihin, kuten vaikka kiveen tai seinään. Toimii hyvin myös jalustan puutteessa. Kyllä tämä kuvailu vaan välillä ihan jumpasta käy.

Sen pidemmittä puheitta näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Viettäkäähän oikein mukava vuoden viimeinen päivä. <3

Share

Pages