Ladataan...
anna k.

Huomasin jokin aika sitten, että Blogilista lopettaa toimintansa kesäkuun alussa. Tämä kosketta itseäni erityisesti, sillä seurasin blogeja Lilyn lisäksi eniten juurikin Blogilistan avulla. Bloglovinia en ole juurikaan aiemmin hyödyntänyt, mutta nyt olen alkanut käyttämään sitä blogien seuraamiseen. Kuulin myös kuitenkin uudesta blogien seurantakanavasta, Blogipolusta. Lyhyen tutustumisen jälkeen päätin liittää myös oman blogini sinne, sillä sivusto vaikutti tosi kivalta ja selkeältä ja se tukee nyt myös lily.fi -blogeja. Uskon, että Blogipolun kautta löytää helposti uutta luettavaa, joten suosittelen tutustumaan. Sivusto on siitä mielenkiintoinen, että sinne voi lisätä erillisille sivuille myös kilpailuja ja haasteita, joita omassa blogissa on. Näppärä tapa saada näkyvyyttä kyseisille postauksille. Oma blogini löytyy Blogipolusta tämän linkin takaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

To avoid criticism, do nothing, say nothing, and be nothing.
-Elbert Hubbard

Löysin yllä olevan ajatuksen jokin aika sitten, ja tallensin sen voidakseni palata siihen myöhemmin. Kritiikin välttäminen on teoriassa yllättävän yksinkertaista; täytyy vain olla tekemättä, sanomatta ja olematta mitään. Tietysti kannattaa olla myös mahdollisimman hajuton, mauton, näkymätön ja tuntematon. Siten kellään ei voi olla mitään arvosteltavaa.

Kun aloitin tämän blogin, en aluksi halunnut olla tunnistettavissa, joten en lisännyt itsestäni tänne kuvia. En myöskään halunnut, että joku tuntemani henkilö eksyisi tänne ja ajattelisi juttujeni olevan ihan älyttömiä, joten en myöskään kirjoittanut kovin syvällisiä pohdintoja. Kerroinkin blogistani periaatteessa vain ystävilleni, joiden tiedän tuntevan minut ja jotka eivät asettaisi ajatuksiani naurunalaisiksi. Pikkuhiljaa bloggaaminen vei mennessään, ja halusin avata enemmän sitä, kuka täällä oikein valokuvaa ja kirjoittelee. Silti, tai ennemminkin siksi, en vieläkään kertonut blogista kovin avoimesti tai mainostanut sen olemassaoloa sukulaisille tai tutuille. Koska mitä nekin nyt ajattelisivat? Näin on ollut ihan viime aikoihin asti, kunnes pikkuveljeni kertoi tyttöystävänsä löytäneen blogini ja siskoni sanoi tienneensä jo kaksi vuotta, kertomatta kuitenkaan minulle asiasta. Siksi ajattelinkin, että kun perhekin kerran "jo" tietää, niin mitäpä minä tätä enää piilottelen. Bloggaamisesta on kuitenkin tullut tärkeä harrastus, johon käytän toisinaan paljonkin aikaa.

Yksinkertaisesti en ole kertonut blogista, koska olen antanut liikaakin painoarvoa sille, mitä muut minusta ja ajatuksistani mahdollisesti ajattelevat. Entä jos joku ei pidäkään siitä, mitä sanon? Tällainen  ajatuksenkulku on varmasti tuttu monille, vaikka jo maalaisjärkikin sanoo, ettei kaikkia voi koskaan miellyttää. Aina on ihmisiä, jotka eivät pidä sinusta tai eivät jaa näkemyksiäsi. Siinä tekee vain itsensä mitättömäksi ja harmaaksi, jos yrittää aina miellyttää muita ja unohtaa oman itsensä -jos yrittää olla ei mitään, jotta mahdollisimman moni pitäisi. Blogini kantava teema on valokuvaus ja muut aiheet, jotka minua kiinnostavat. Miksi minun pitäisi edes piilotella sitä, että tykkään askarrella, tehdä käsitöitä, vaeltaa metsissä, kerätä kiviä ja pohtia sekä niiden että värien merkityksiä ja miettiä ihmismielen ihmeellisyyksiä. Toisin sanoen sitä, mitä olen? Myönnän olevani kiinnostunut aiheista, jotka ovat monien mielestä ihan höpöhöpöjuttuja, mutta mitä sitten? Joku tykkää kahvista, toinen teestä, joku ei kummastakaan.

Tämän ajatusten virran vakuuttamana olen varma siitä, ettei mitään pahaa tapahdu, jos julkaisen tämän jutun vaikkapa omalla Facebook-seinälläni. Raportoin sitten, jos olin väärässä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Viikko sitten lauantaina Repoveden kansallispuistossa paistoi aurinko. Metsää, kivisiä ja juurakkoisia polkuja, puroja ja järviä. Riippusilta, vedettävä lossi, viisi ihmistä ja koira. Laskujeni mukaan noin kymmenen kilometriä.

Erityinen huomio: ei näkynyt vielä käärmeitä.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Valokuvaus on siitä hauska harrastus, että aina oppii jotain uutta, vaikka sitten vähän vahingossa. Olin joskus lukenut tästä zoomaustekniikasta kuitenkaan koskaan kokeilematta, kunnes eräs kaunis päivä sitten kokeilin. Ja lopputuloksena oli tämän postauksen ensimmäinen kuva. Ja sitten pitikin leikkiä vähän lisää. Tällaiset epäterävät ja vähän hassut kuvat ovat ihan hauskaa vaihtelua mahdollisimman terävien ja selkeiden kuvien metsästämiselle. Mielestäni valokuvauksessa onkin parasta se, että voi kokeilla kaikkea mahdollista.

Kuvien lyhyt resepti: valitse niin pitkä suljinaika, että ehdit tasaisella nopeudella zoomata koko valotuksen ajan. Jalusta auttaisi juovia pysymään suorempina, mutta sellaista en itsekään vielä omista. Kannattaa kokeilla eripituisia suljinaikoja ja zoomausnopeuksia. Voit kokeilla zoomata kumpaan suuntaan tahansa, lopputulokset nimittäin näyttävät hieman erilaisilta.

Kaupungin kattojen yllä pimeällä otettu kuva näyttäisi aika upealta tällä tekniikalla!

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Nenäkannu. Jo sana kuulosti minusta joulukuun alussa sellaiselta, että ei tehnyt kovasti mieli tehdä lähempää tuttavuutta kyseisen tuotteen kanssa. Ostin sen kuitenkin, sillä olin kuullut siitä hyviä kokemuksia, mutta meniköhän siinä kaksi vai kolme kuukautta, ennenkuin rohkenin kokeilla. Aluksi en meinannut ymmärtää, kuinka kannua pitäisi käyttää, mutta kun löysin oikean kulman niin pään kuin kannunkin asennolle niin johan alkoi virrata. Ensimmäinen ja toinen käyttökerta eivät tainneet olla kovin miellyttäviä, mutta puhdistava vaikutus tuntui siitä huolimatta, joten jatkoin yhdestä kahteen kertaan päivässä. Liekö sattumaa vai ei, sillä alkava flunssakaan ei ottanut sen suuremmin tulta alleen käytön aloituksen jälkeen.

Vaikka minulla ei tuon jälkeen ole flunssaa ollutkaan, olen silti käyttänyt sarvikuonoa, sillä minulla on pienestä pitäen ollut enemmän ja vähemmän näin nätisti sanottuna tukkoisuusongelmia. On ihanaa, kun hengitys kulkee vapaammin. Ja nyt katu- ja siitepölyaikana huuhtelu puhdistaa nenää muutenkin.

Suosittelen tätä suolavesihuuhtelua ehdottomasti kaikille. Se ei oikeasti ole niin inhottavaa miltä näyttää ja kuulostaa. Kauniiden kuvien nimissä en kuitenkaan ottanut nenäkannu-in-action-kuvaa, siitä huolehtii tuotteen pakkaus ihan tarpeeksi informatiivisesti.

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Porvoo on varmasti yksi Suomen kauneimmista kesäkaupungeista, ja silloin monet ihmiset sinne suuntaavatkin. Ystäväni Satun kanssa Porvoossa alkukuusta käydessämme huomasimme, että aika viehättävä se on näin keväälläkin. Kadut olivat vielä melko autioita autoja lukuunottamatta, joten saimme liikkua kameroinemme ihan rauhassa. Jos haluat välttää turistimassat kuvissasi, suuntaa kaupunkiin sesongin ulkopuolella.

Ihan ensimmäiseksi päätimme lähteä käymään askartelu- ja taidetarvikeliike Paperipilvessä. Matkalla sinne huomasimme mielenkiintoisen oloisen liikkeen, jokiå designin, ja pitihän sielläkin käydä kurkistamassa valikoimaa. Sisältä löytyi todella paljon kaikki ihania juttuja, etenkin nuo alla olevat laukut ja leikkuulaudat jäivät mieleeni. Meille kerrottiin, että asiakkaat yleensä ihan vapautuneesti kuvaavat liikkeessä, mutta mielestäni on hyvien tapojen mukaista kysyä asiaan lupa.

Nykyään Satu jakaa kiinnostukseni askarteluun, joten Paperipilvessä vietimmekin sitten useamman tovin. Sieltä mukaani lähti muutama leimasin, ihonvärisiä ProMarker-tusseja ja jo kauan haaveilemani marmorointivärit. Palvelu oli täällä hyvin ystävällistä.

Nälkämme tainnutti Zum Beispiel. Porvoon ravintolatarjonta ei ole minulle tuttua, mutta ainakin tämä ravintola vaikutti mukavan rennolta ja ruokakin oli hyvää. Otimme molemmat päivän kasvisannoksen ja saimme todellakin mahamme täyteen. Annoksiin kuuluu luomuleipä ja voi. Päivän menun voi tarkistaa kätevästi vaikka Zum Beispielin Facebook-sivulta.

Brunbergin myymälässä käyminen on itselleni jo perinne. Ehkä oli ihan hyvä, että menimme sinne heti lounaan syötyämme, ettei tullut liikaa maisteltua maistiaisia. Tryffelisuklaa vaan on niin pehmeää ja hyvää..

Skafferissa tuli käytyä sen sijaa ensimmäistä kertaa, mutta tuskin viimeistä. Sen verran vakuuttavat tee- ja kahvivalikoimat sieltä löytyi. Putiikin erikoisuus on, että kahvipavut jauhetaan vasta ostotilanteessa, joten tuoretta on ainakin..!

Doris & Duke on hurmaava sekin. Se on vintage-, retro-, ja secondhand-putiikki, josta löytyy niin vaatteita, asusteita, kuin sisustustavaraakin. Vähän sitä sun tätä, mutta juuri siksi niin kiinnostava.

Ennen bussini lähtöä halusimme käydä vielä pikaisesti teellä, ja kahvilaksemme valikoitui kiinnostavalta kuulostanut Tee- ja kahvihuone Helmi. Menimme sisään 10 minuuttia ennen ovien sulkeutumista ja pohdimme, että näinköhän myöhästyimme, mutta meidät otettiinkin vielä vastaan ja saimme juoda teemme rauhassa. Leivonnaisia ei enää ollut kovinkaan paljon jäljellä, mutta eipä tuo haitannut sillä porkkanakakku oli ihanaa. Ehkä vähän liian makeaa, mutta ihanaa silti.

Kahvilan sisutukseen on kiinnitetty aivan erityistä huomiota ja sitä on rakennettu vuosien saatossa rakkaudella ja intohimolla. Ja sen näkee.

Tuli ehkä vähän syyllinen olo kakkua syödessä, kun tällainen nappisilmä tuli viereen tuijottamaan,enkä voinut tarjota hänelle mitään. Katsokaa nyt tuota anovaa olemusta!

Tuntuu siltä, että tästä tuli aivan hehkutuspostaus. Jutuistani on varmasti käynyt selväksi, etten ole niinkään kaupunki-ihminen, mutta vanhoissa kaupungeissa vain on sitä jotain. Tunnelmaa. Ja voin aidosti suositella kaikkia tekstissä mainittuja liikkeitä, kun Porvooseen menette käymään. Mahtava paikka!

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Useimmilla ihmisillä on tietyt lempivärit. Ne voivat vaihdella vuosien mittaan, mutta usein sen sijaan inhokkivärit säilyvät pidempään samoina. Minulle kaukaisimpia värejä on kolme: keltainen, oranssi ja punainen. Jokin näissä väreissä ei vain ole erityisemmin aiemmin iskenyt. Tänä vuonna olen kuitenkin kaivannut juuri näitä ei-lempivärejäni elämääni jostakin selittämättömästä syystä. Mutta ehkä se ei olekaan niin selittämätöntä, kuin aluksi ajattelin? Väreihinhän yleisesti liitetään tietynlaisia ajatuksia siitä, mitä ne edustavat. Tutustuin näihin väreihin hieman tarkemmin, ja sain yllättyä.

Intialaisen chakraopin mukaan kehossamme on seitsemän energiakeskusta, joita kutakin hallitsee tietty väri. Alhaalta ylöspäin nämä värit ovat punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, indigo ja violetti. Kun energia virtaa chakroissa vapaasti, ihminen pysyy tasapainossa. Kun keltainen keskus on tasapainossa, ihminen säteilee myönteisyyttä ja itsevarmuutta. Jos keskus on heikko, ihminen vaatii itseltään liikaa, ei pidä itseään tarpeeksi hyvänä eikä uskalla tuoda ideoitaan julki arvostelun pelossa. Jos huomaa alkavansa kaipaamaan keltaista, ihminen haluaa selvittää oman olemassaolonsa merkityksen ja antaa sisäisen inspiraationsa ja luovuutensa tulla ulos. Kuulostaa tutulta!

No entäpä oranssi sitten? Oranssi liitetään elinvoimaan ja tunteiden ilmaisuun. Ihminen nauttii elämästään ja ihmisten kohtaamisesta. Toisaalta oranssin inho liitetään turvattomuuden tunteeseen. Loppu- ja alkuvuodesta en tuntenut oloani kovin elinvoimaiseksi. Ymmärrän nyt paremmin oranssin kaipuutani.

Ja viimeisenä punainen. Punaisen ollessa vakaa arki on tasapainoista ja jalat ovat konkreettisesti ja kuvainnollisesti tukevasti maan pinnalla. Jos punainen on heikko, niin on myös ääni ja kehokin ja rohkeuttakin puuttuu. Kun huomaa kaipaavansa punaista, voi ymmärtää myös tarpeen muutokseen, uudistumiseen ja haluun tulla näkyväksi.

Kuten kuvistakin voi huomata, olen aloittanut näiden kolmen värin tuomisen elämässäni näkyvimmiksi muun muassa kynsilakoilla! Ja olen jopa alkanut pitää kyseisistä väreistä. Oranssi on ihan ehdoton suosikki kynsissä tällä hetkellä. Myös oranssit karneolikivihelmet ovat löytyneet kaulastani usein. Granaattihelmet ja keltainen kalsiitti tuovat lisäksi punaista ja keltaista. Ehkä uskallan jossain vaiheessa hyödyntää värejä pukeutumisessakin? Violetin ja vihreän on jo korkea aika tehdä tilaa muillekin sävyille.

Aikamoista! Väreistä lukiessani olen kokenut sellaisia valaistumisen hetkiä, että voin suositella samaa muillekin.

Oletko koskaan ajatellut, mitä lempi- ja inhokkivärisi kertovat sinusta?

***

Lähde: Luukkonen, H. Parantava sateenkaari Väriterapiaopas. 2006.

Share
Ladataan...

Pages