Ladataan...
anna k.

Yhtenä päivänä jäimme taas Karon kanssa koulun jälkeen harjoittelemaan studiovaloilla kuvaamista, tällä kertaa kukkien parissa! Yleensä kuvaan kukkia luonnonvalossa, mutta ihan hauskaa oli itsekin säätää valoja. Ja eipä ainakaan kukat huojuneet tuulessa, mikä ulkona kuvatessa on välillä haasteena. Mutta en kyllä silti tiedä, että tulisiko minusta kuitenkaan studiokuvaajaa. Luonnonvalossa vaan on sitä jotain.

Olin ottanut mukaan paljettikankaan, sillä halusin kokeilla. millaisia bokehilmiöitä sillä saisi luotua kuvaan. Lopputulos on kieltämättä aika sirkusmainen, joten siitä tuo otsikko tähän postaukseen! Ja tykkään kyllä itse näistä kuvista.

Olen huomannut, että välillä (usein) on aika hankala valita kuvia postaukseen. No onneksi kuvamäärää ei ole säädelty mitenkään, sillä näitä on nyt taas aika paljon. Ehkä pienoista bokeh-yliannostusta havaittavissa, mutta menköön nyt tämän kerran! ;)

Hmm, jaksoikohan joku selata loppuun asti? Jos ei, niin pääpointti tuli varmaankin selväksi jo ensimmäisistä kuvista: kukkia on kiva kuvata!

Share

Ladataan...
anna k.

Joitakin kuukausia sitten heitin ilmoille idean, että olisipa kiva, jos Kaakko135 järjestäisi meille kaakon ystäville luontokuvauspäivän Konsta Punkan vetämänä. Ja ei mennytkään kuin muutama päivä, kun asia oli sovittu. Kyseinen workshop toteutui eilen Kotkassa, ja täytyy sanoa, että oli todella inspiroiva päivä. Saimme varmasti kaikki paljon hyviä vinkkejä ja uutta intoa valokuvaukseen.

Mitäpä olisi tällainen workshop ilman yhtä oravakuvaa? Täytyy myöntää, että ihan huippuruutuja en eilen ainakaan itse saanut, mutta jotain kuitenkin. Vaikuttavat (eläin)kuvat eivät synny ihan tuosta noin vain, vaan asia vaatii suunnittelua ja perehtymistä. Konstankin upeiden kuvien takana on todella paljon työtä ja omistautumista.

Meillä oli sen verran aikaa, että seikkailimme niin Tervaleppälehdossa (ja hieman Katariinan meripuiston puolella) kuin Langinkoskellakin. Taas paikkoja, joissa en ollut edes aiemmin käynyt, mutta jonne varmasti menen uudestaankin. Mielestäni yksi valokuvauksen ja sosiaalisen median parhaita puolia onkin se, että monesti tulee käytyä uusissa paikoissa ja tutustuttua uusiin ihmisiin.

Mielestäni päivän tärkein oppi oli se, että on hyvä pitää kiinni omasta tyylistään -kopioimalla ei saavuta mitään. Itse en ole tähänkään mennessä ainakaan tietoisesti yrittänyt kopioida ketään, vaikka tietysti väistämättä inspiroidun myös näkemistäni kuvista. Jatkan siis samaan tapaan!

Jos minun pitäisi yhden päivän perusteella kuvailla Konsta Punkkaa jotenkin, sanoisin, että hän on nöyrä ja rento, ihan tavallinen kaveri, joka ottaa ihan älyttömän hienoja kuvia. Konstan kasvutarina valokuvaajaksi on innoittava ja antaa uskoa siihen, että mikä tahansa on mahdollista. 

 

Share

Ladataan...
anna k.

Hupsista, edellisestä blogipostauksesta onkin kulunut jo melkein kuukausi! Enkä muista, koska olisin tehnyt vain yhden postauksen kuukaudessa. Nyt on vähän sellainen fiilis, etten oikein muista, miten ja mitä tänne kirjoitetaan.

Ehkä voisin siis aloittaa pikaisista kuulumisista. Koulussa olen käynyt ahkerasti, ja vitsi että onkin kiva opiskella kiinnostavia juttuja. Pitkätkin päivät kuluvat tosi nopeasti, mutta toisinaan lyhyempinäkin päivinä tuntuu, että olisi ollut pidempikin päivä. Näin käy yleensä etenkin nopeatempoisen photoshop-tunnin jälkeen. Koulussa käytämme kuvankäsittelyyn siis kyllä pääasiassa Lightroomia, joka minulla on kotonakin, mutta noin kerran viikkoon on myös photoshoppia. Olen ajatellut, etten tee mitään photoshopilla, kun minulla on lightroom, joka on paljon helppokäyttöisempi ja kevyempi ohjelma. Mutta kieltämättä pieni photarikärpänen on hieman purrut -joskus olisi nimittäin ihan hauska vain leikkiä mihin kaikkeen kuvankäsittelyllä pystyisin. No ehkä sitten joskus, kun käytössäni on vähän järeämpi kone kuin tämä läppäri, jolle lightroomkin on välillä liikaa.

Tästä tulikin mieleen se, kun jotkut haikailevat vanhojen hyvien aikojen perään, jolloin oli käytössä vain filmikameroita eikä kuvia käsitelty millään tavalla. Se ei muuten ole totta, silloin vain kuvien käsittely tapahtui pimiössä. Tällä viikolla kehitin ensimmäisen, itse filmijärkkärillä ottamani kuvan, ja se jopa onnistui! Oli aika hienoa nähdä, miten kuva alkoi kehittyä silmieni edessä. Hauskaa, kun opetukseen on otettu mukaan tällainen nostalginen elementti.

Ja kun nostalgiasta puhutaan, nämä tämän postauksen kuvat olen ottanut juuri enolta saamallani neuvostoliiton aikaisella Helios-objektiivilla. Vanhat manuaaliobjektiivit saa kiinni digikameraan sopivalla adapterilla. Tämän linssin bokeh-efekti on kyllä aika hulppea!

Hmm, mitäpä muuta. Tällä viikolla on kiusannut kevätflunssa ja nenään ja silmiin lentävä katupöly (ehkä siitepölykin jo..). Hieman kateellisena katson instagramiin ladattuja kuvia krookuksista, täällä ei kukkia vielä ainakaan näy. Mutta näin sentään jo talviunilta heränneen kimalaisen. Näytti siltä, että se olisi vielä vähän pökerryksissä.

Ylihuomenna täytän 26 vuotta. En ole ehtinyt oikein ajatella asiaa sen kummemmin. Mutta koska maanantaina tulen kotiin vasta vähän ennen seitsemää, ostin itselleni jo etukäteen pienen kukkakimpun. Kyllä nyt syntymäpäivänä täytyy vähän kukkia olla.

Mukavaa viikonlopun jatkoa! <3

Share

Ladataan...
anna k.

Pisaroiden kuvaaminen osoittautui jälleen aika meditatiiviseksi. Oikean ajoituksen löytyminen oli aika sattumanvaraista, joten yrityksiä vaadittiin useita, jotta sain nämä kuvat onnistumaan. Monikaan ei varmasti tule ajatelleeksi, että pisara on oikeasti pudotessaan pyöreä. Välillä kamera näkee asioita, joita ihmissilmä ei ehdi havaita.

 

Share

Ladataan...
anna k.

Hiihtoloma alkoi. Suksia minulla ei täällä valitettavasti ole, mutta kamera sentään löytyy, joten lähdin eilen ikuistamaan aurinkoista talvipäivää.. ;) Auringon valo olikin melkoisen sokaisevaa välillä, mutta en valita, kiva vaan, kun valo lisääntyy. Aamuisinkin on jo tosi valoisaa 7-8 aikaan. Tuntuu, etten ole hirveästi ehtinyt kuvailemaan, kun koulun jälkeen pimeä on tullut jo pian tai on jo ollut pimeää sieltä lähtiessä. Niin nyt näitä kuvia tulikin sitten aika paljon. Kuvasin myös vähän tällaista "kaupunkimaisema"-tyyppistä kuvaa, joita en muuten hirveästi ota. Nuo aura-autojen tekemät lumipenkat vaan olivat niin massiivisia, ja toisaalta auraamattomiin paikkoihin syntyneet polut sympaattisia. Ainakin voisi sitten tulevina vuosina katsoa, millainen talvi lopulta saatiinkaan vuonna 2016.

Lintumummo ruokkimispuuhissaan.

Ensi viikon alussa olisi tarkoituksena päästä käymään myös Repovedellä, joten voi olla, että piakkoin ilmestyy toinenkin melko kuvapainotteinen postaus. Ainakin voisin veikata näin käyvän!

Share

Ladataan...
anna k.

Tämä kuulostaa nyt ehkä vähän nykyajan blogikliseeltä, mutta olen viime aikoina miettinyt vähän omien haaveiden ja itsensä toteuttamista. Satuin kuulemaan osan keskustelusta, jossa kaksi minua vanhempaa naista puhuivat oravanpyörästä. Toinen sanoi tuttaviensa kyselleen, että oletkos hakenut nyt töitä. Ei hän ollut, mutta selväksi kävi, että oravanpyörä on kyllä koettu omakohtaisesti. Toinen sanoi, että eihän hänen tarvitsekaan, vaan täytyy tehdä niin, mitä sisin sanoo. Että me olemme oman elämämme löytöretkeilijöitä. Mielestäni se oli hyvin sanottu. En tarkoita sitä, että kaikkien tulisi lopettaa työnteko ja muuttaa Bahamalle, vaan sitä, että elämässä on muutakin kuin se yksi ainoa tie: opiskelet, menet töihin, jäät eläkkeelle. Kaikille se ei sovi, eikä sellainen ole edes nykypäivänä mahdollista. Tai vaikka elämä menisikin suurimmaksi osaksi niin, välillä on ihan ok tehdä jotain muutakin ja poiketa polulta. Tehdä asioita, jotka tuntuvat oikeilta.

Minusta on mielenkiintoista se, miten ihmiset suhtautuvat muiden valintoihin. Yhdellekin kaverille aika suoraan on sanottu, miten ei ole järkevää opiskella lisää (ja vielä oman alan ulkopuolelta), kun on muutenkin jo tarpeeksi kouluttautunut. Miksi ei saisi toteuttaa itseään ja haaveitaan, jos siihen on mahdollisuus? Itsekin mietin, että kuinka järkevää on lähteä useammaksi kuukaudeksi maksulliseen kouluun, josta ei saa edes tutkintoa. Mutta tarvitseeko kaikkea miettiä aina järjen kautta? Vaikken saakaan mitään titteliä, saan varmasti paljon muuta, kuten kehitystä siinä asiassa, josta pidän erittäin paljon, sekä uusia tuttavuuksia ja kokemuksia. Ura omalla alalla ei ole lähtenyt urkenemaan, ja jos en olisi nyt koulussa, voisin ihan hyvin olla päivät pitkät istumassa kotona. Ja sitä olen nähnyt ihan tarpeeksi. Muutenkin reilun vuoden aikana prioriteetit ovat menneet vähän uusiksi. Jos odotan aina seuraavaa päivää, vuotta tai erilaista tilannetta, voi olla, että haaveiden toteuttaminen siirtyy loputtomiin, eivätkä ne koskaan toteudu. Aina löytyy jokin syy, miksi en nyt voi tehdä jotain.

Ja jäljelle jääkin vain kysymys: jos ei nyt, niin milloin?

Share

Ladataan...
anna k.

Aikamoista, että koulua on nyt takana jo neljä viikkoa! Aika menee niin nopeasti, että hyvä kun perässä pysyy. Välillä tuntuu, että olisi kiva osata monistaa itsensä muutenkin kuin kuvassa, jotta ehtisi tehdä kaikkia asioita, kuten vaikka kirjoittaa tätä blogia. Tammikuun pakkasilta olisi vaikka mitä kivoja kuvia jaettavaksi ja muitakin ideoita olisi, ja harmittaa, jos kuvat jäävät vain tietokoneeseen. No, nyt on vain priorisoitava ja mietittävä, kuinka paljon ehtii aikaa käyttää eri asioihin.

Koulussa on ollut mielestäni hyvä ja monipuolinen opetus tähän mennessä, eli olen hyvin tyytyväinen, että päätin käyttää kevään näin. Kameran käytössä ja säätämisessä ollaan lähdetty ihan perusteista, mutta olenpa oppinut jo uusiakin juttuja omasta kamerastani. Lisäksi on ollut valokuvauksen historiaa ja kuvailmaisullisia asioita, Lightroomia ja vähän jo Photoshoppiakin (joo, menee tuo jälkimmäinen mulla vielä aika yli ymmärryksen, mutta sitä ei olekaan ollut vielä kuin kerran). Ja koska kyseessä on koulu, joka valmentaa myös mahdollisiin jatko-opintoihin hakemiseen, olemme myös piirtäneet ja maalanneet lyijykynällä, tusseilla ja vesiväreillä. Olen aina ajatellut esimerkiksi, etten osaa piirtää ihmistä, mutta mallista piirtäessä se menikin yllättävän hyvin! (Piirtämäni kasvokuvan löytää instagramista, sivupalkissa on linkki molempiin tileihini.) Sen sijaan vesiväreillä maalaaminen on tosi vaikeaa enkä osaa ilmaista itseäni niillä niinkuin haluaisin. Opettajatkaan eivät oikein saaneet kiinni mun valintakoeharjoitustyöstä, jonka aiheena oli siis ekstaasi. Ymmärrän kyllä miksi, ei siitä tainnut oikein ekstaattinen olotila välittyä. Keväämmällä ilmeisesti kokeillaan myös elävän mallin piirtämistä. Ja opinpa myös meille valokuvauslinjalaisille vapaaehtoisella taidehistorian tunnilla viime perjantaina, että Haminan asemakaava on "upea, upea esimerkki barokkityylistä". Enpä olisi tuotakaan tiennyt, vaikka ehkä pitäisi..?

Aikaisiin aamuihin olen ehtinyt jo aika hyvin tottua, vaikka perjantaisin olenkin jo aika poikki ja pitkien päivien jälkeen myös iltaisin, kun kotona ei ehdi olla kuin 3-4 tuntia, ennenkuin täytyy käydä taas nukkumaan. Mutta kieltämättä näissä pimeissä aamuissa on ihan oma tunnelmansa, kun ulkona on vielä aika hiljaista. Jännä nähdä, millaisia sävyjä aamuihin tulee kevään edetessä. Tunnin kestävällä bussimatkalla ehtii nimittäin katsella vähän maisemiakin, ellen sitten ole nukahtanut, mitä tapahtuu aika usein, jos matkan pituus on yli 10 km. Junassa en osaa oikein nukkua, mutta bussissa en osaa sitä estääkään. Jännä juttu.

Tämä oli nyt vähän tällaista ajatuksen virtaa tämänhetkisestä arjesta. Tuntui, että täytyy jollain rikkoa tämä parin viikon postaamattomuus, ettei bloggaamiseen tule liian iso kynnys postausvälin venyessä pitkäksi.

Toivottavasti teillä on helmikuu lähtenyt hyvin käyntiin!

Ps. Jos joku mietti, niin en ole tehnyt tuota kuvaa alkeellisilla photoshop-taidoillani (en edes osaisi), vaan kyseessä on yksi kuva, jota ei ole juurikaan käsitelty.

Share

Ladataan...
anna k.

Kun jostakin jutusta tulee villitys, niin sitä joko haluaa kokeilla heti itsekin tai sitten ei halua kokeilla ollenkaan. Näitä saippuakuplia halusin tietenkin heti päästä kokeilemaan kun ensimmäistä kertaa törmäsin videoon, jossa saippuakuplan jäätyminen on kuvattu. Ja kuinka kauniita kuviakin löytyi ympäri nettiä!

Ensimmäinen kokeilu ei tuottanut tulosta, siinä ei jäätyneet mitkään muut kuin sormet. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, vaan tein uuden tiskiaine-vesi-siirappiseoksen (aiemmin siis olin kokeillut siirapin tilalla sokeria). Vähän epäillen lähdin vaaleanruskean (kiitos tumman siirapin..) liuokseni kanssa ulos mutta olin päättänyt onnistua. Ja sillä kertaa pari kuplaa ei poksahtanutkaan ennen aikojaan vaan jäätyi lumen pinnalle niinkuin pitikin.

Etenkin pienemmästä kuplasta tuli ihan kristallimaisen lasinen. Ja vielä kun sain kuvatkin otettua niin koin sellaista onnistumisen iloa, jota soisin kokevani useamminkin. Valokin oli juuri täydellinen!

Tässä alimmassa kuvassa kupla alkaakin jo vähän rakoilla. Aika kauan ne kuitenkin kestivät. En itseasiassa edes tiedä kuinka kauan, sillä jätin ne sinne  mahdollisten lenkkeilijöiden ihmeteltäviksi. Kaikkea sitä ihminen keksii!

Share

Ladataan...
anna k.

Keskiviikkona päästiin taas nauttimaan hienosta revontulinäytöksestä. Tosin ensi kerralla voisi valita vähän esteettisemmän kuvauspaikan, mutta pääsimme sentään ensimmäistä kertaa parveketta pidemmälle ja pois kaupungin valoista. Parvekkeelle en itseasiassa viitsisi nyt edes mennä näillä pakkasilla, sillä ovea ei varmaankaan saisi enää kiinni sen jälkeen. Viime talvenakin tuli vähän liian kauan pidettyä parvekkeen ovea auki, ja sitten saikin rapsutella jo heti jäätä pois. Harmillista, sillä välillä olisi ihan kiva päästä parvekkeellakin käymään. No, saapahan syyn lähteä ihan oikeasti ulos asti!

 

Share

Pages