Ladataan...
anna k.

Tämä vinkki kananmunien värjäämiseen on varmasti monien tiedossa, mutta päätin jakaa sen silti. Joskus pienenä ihmettelin, mistä mummi oli oikein löytänyt keltaisia kananmunia. Hän kertoi värjänneensä ne sipulin kuorilla.

Ja näin yksinkertaisesti se käy! Kun keität munia, heitä sekaan myös muutamat sipulin kuoret. Ja sitten kaikki hoituukin itsestään.

Iloisia pääsiäiskattaushetkiä teille, jotka omistatte ruokapöydän, jota kattaa!

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Lähdimme kahden ystäväni kanssa käymään viime viikonloppuna lyhyellä visiitillä Tallinnassa. Muutaman laivalla nukutun tunnin jälkeen lähdimme valloittamaan vanhaa kaupunkia ja sen ympäristöä noin seitsemän aikaan aamulla. Sää oli vielä silloin melkoisen viileä, eikä ystäväni tunnelmia ainakaan enempää lämmittänyt se, kun kerroin nähneeni jonkun pullean ja pitkähäntäisen jyrsijän viilettäneen polulla.

Olin Tallinnassa elämäni ensimmäistä kertaa, ja viehätyin suuresti vanhaan kaupunkiin. Olen aina rakastanut vanhoja kaupunkeja kauniine rakennuksineen, pikkuputiikkeineen ja yksityiskohtineen. Vaikka aamulla olikin kylmä, toisaalta oli kiva kierrellä melkein tyhjiä katuja ihmisten vielä nukkuessa.

Kävimme teellä kaupungin vanhimmassa kahvilassa nimeltä Maiasmokk, joka oli todella mukavanoloinen ja edullinen paikka. Kaikki valitsemamme kakut olivat hyviä, mutta passionkakku taisi olla lopulta kaikkien suosikki (tottakai kavereiden kakkuja on maistettava!). Tiedän ainakin, minne suunnata seuraavalla kerralla.

Kahvi- ja teepuoti Kohvierissa hullaannuimme valloittavista tuoksuista. Minulla on niin paljon teetä, että olen oikeastaan ollut, tai yrittänyt olla, ostolakossa. Tyydyin siis vain kahteen pussilliseen ;). Muutenkin jäi ostosten teko melko vähälle, paria pientä matkamuistoa lukuunottamatta. Kaivelimme kyllä innoissamme kirjakaupassa vanhoja, Neuvostoliiton aikaisia pinssejä. Melkein olisi tehnyt mieli pyytää anteeksi sitä kilinää, jonka saimme aikaan yrittäessämme etsiä yhä hienompia pinssejä.

Ennen laivalle takaisin lähtöä kävimme vielä pitsalla. Tiedämmepä ainakin nyt, että eggplant tarkoittaa suomeksi munakoisoa. Tarjoilijakaan ei ollut nimittäin aluksi varma asiasta.

Täytyy joskus käydä Tallinnassa kesäaikaan, silloin se olisi varmasti parhaimmillaan. Mutta hauskaa oli nytkin!

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Vihdoinkin alkaa ulkona näkyä vähän enemmän väriä! Tällä viikolla näin myös kevään ensimmäiset perhoset. Mieleni valtasi melkein lapsenomainen into, kun geokätköilyreissulla huomasin sitruunaperhosen liihottelevan ohi. Sitä ei vain voinut olla huomaamatta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Muutama päivä piti tätä Elämäni aakkoset -haastetta pohdiskella, mutta nyt on joka kirjaimelle löytynyt sana. Vihdoin ja viimein!

 

Aamupalalla on hyvä aloittaa. En voisi kuvitella lähteväni mihinkään ilman sitä. Uneni ovat varmaankin niin vilkkaita, että energia on aamuisin ihan lopussa..!

Blogit. Olen lukenut blogeja nyt muutaman vuoden ja pitänyt tätä omaani reilut puolitoista vuotta. Jos blogeja ei olisi, tuskin viettäisin koneen äärellä läheskään niin paljon aikaa kuin nyt.

Canon. Ostin ensimmäisen ikioman kamerani vuonna 2005. Merkki on säilynyt samana kaikki nämä vuodet.

Diabolo, minulle kaikista tutuin ja rakkain jongleerausväline. Olemme kokeneet yhdessä paljon niin hyviä kuin huonojakin hetkiä.

Esiintyminen. Viime vuosi taisi olla ensimmäinen yli kymmeneen vuoteen, kun en noussut esiintymislavalle kertaakaan. Yksi mahdollisuus olisi ollut, mutta koska en ole harjoitellut moneen vuoteen kunnolla enkä siten oppinut mitään uutta, jätin väliin. Esiintyminen on kuitenkin ollut joskus osa elämääni, ja se on antanut paljon, joten halusin sen mukaan aakkosiini. Katso myös kirjaimet D ja S.

Fantasia. Rakastan fantasiaa ja satuja. Kirjoja, elokuvia, kortteja, kuvia.. oikeastaan kaikkea mahdollista.

Gossip girl. Paras hömppäsarja. Olen tosin nähnyt vasta kolme kautta, puolet siis jäljellä!

Herkkyys. Olen aina ollut melko herkkä, mutta nykyään koen sen voimavarana. Se on oikeastaan aika hienoa, itkeä sekä ilosta, että surusta. Punastun myös helposti -se ei ole kovin hienoa se!

Ihmettely on suuri osa tätä kaikkea, jota elämäksikin kutsutaan. Kysymyksiä ja vastauksia. Kuinka pienestä siemenestä voi kasvaa niin suuri puu? Miksi juuri minä olen täällä? Kuinka joku voi olla niin taitava? Kuinka kivien värit voivat olla niin kauniita?

Järjestely. Tykkään järjestellä ja asetella asioita. En oikeastaan tarkoita siivoamista, vaikka sekin toisinaan olennaisesti liittyy siihen, että pääsee järjestelemään. Tarkoitan sitä, että voin ottaa ison kasan lehtiä ja pinota ne ilmestymisjärjestykseen, koska se on hauskaa. Ja sitä, että lapsena pyrin laittamaan tarrakirjojen tarrat aiheiden mukaan samalle sivulle. Kauneimmilla oli tietysti oma sivunsa. Aloitin juuri viidensadan palan palapelin.

Kirjeet. Olen kirjoittanut niitä yhdeksänvuotiaasta asti, luultavasti satoja. Joskus, nykyään harvemmin, kirjoitan myös itselleni.

Luonto. Kunpa me ihmiset ymmärtäisimme, että luonto ei ole jotain, jonka voi omistaa ja jota voi kohdella ihan miten tahansa. Luonnon hyvinvointi on elinehto kaikille sen asukeille eli myös meille.

Marjat. Itse kerätyissä marjoissa on sitä jotain, ja yritänkin joka vuosi päästä edes vähän keräämään niitä. Olisipa meillä suurempi pakastin! Marjajauheet ovat hyvä vaihtoehto, jos tuoreita tai pakastettuja ei ole saatavilla. Kuvassa on mustaherukkaa, karpaloa ja ruusunmarjaa.

Notkeus. Ominaisuus, jonka katoamista itsestäni olen harmitellut jo muutaman vuoden. Johtuisikohan siitä, että venyttely on vähän jäänyt..? Tähän haluaisin panostaa, vielä kun saisin itseäni niskasta kiinni!

Oivaltaminen. Aina on hauska oivaltaa uusia asioita, oli kyse sitten opitusta taidosta, tiedosta tai ihan mistä tahansa.

Positiivinen ajattelu. Olen tietoisesti harjoitellut tätä jo jonkin aikaa, sillä olen huippuhyvä keksimään asioita, jotka voivat mennä pieleen. Aina ei ole mahdollista muuttaa sitä, mitä tapahtuu, mutta ajatuksiaan ja asennettaan voi muuttaa. Pakkopullapositiivisuutta en silti kannata.

Quinoa on ravinteikas raaka-aine, sitä pitäisi keitellä useammin.

Rakkaus on maailman ydin.

Sirkus. Aloitin sirkuksen kuusivuotiaana, ja harrastin sitä aktiivisesti noin 13 vuotta. Sitten muutin opiskelemaan toiseen kaupunkiin, ja harrastus jäi. Haluaisin palauttaa sirkuksen elämääni jollain tasolla. Tietysti aina voi harjoitella yksin, mutta minulla ei ole oikein tiloja siihen, eikä se ole niin hauskaa kuin yhdessä muiden kanssa touhuaminen.

Täysikuu. Siinä on jotain lumoavaa.

Unelmat. Olen aina ollut kova haaveilemaan.

Valokuvaus. Suurin intohimoni aihe tällä hetkellä.

Wanha on usein kauniimpaa kuin ihan uusi.

Xena oli yksi lapsuuteni lempiohjelmista. Kaikenlaiset myytit ja mytologiat kiinnostavat minua, ja tässä ohjelmassa oli otettu vaikutteita myös niistä.

Ystävät, olette parhaita.

Zen tarkoittaa minulle tyyneyttä ja rauhaa. Tarvitsen omia hetkiä ja yksinoloa, muuten väsyn.

Åbo. Turku on kaunis kaupunki, johon haluaisin joskus mennä ihan ajan kanssa kiertelemään. Olen käynyt siellä vain lapsena sekä viimeksi pikaisesti keväällä 2011, kun kymenlaaksolainen kulttuuriväki lähti junalla sitä valloittamaan.

Ääretön. On äärettömän mielenkiintoista ajatella universumin olevan ääretön. Mitä kaikkea on siellä, jonne me emme näe?

Öljyt. Ruoanlaitossa ja iholla.

***

Toivottavasti kaikki kirjaimet tulivat mukaan!

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Olethan jo tutustunut aivan ihanaan, tunteita herättävään sarjaan nimeltä Valokuvan voimaa? Jos et, suosittelen lämpimästi. Ideana sarjassa oli löytää Miina Savolaisen kehittämän voimauttavan valokuvan menetelmän avulla perheenjäsenten kadotettu yhteys, ja nähdä maailma toisen silmin. Uskomattoman avoimesti ihmiset paljastivat herkkiä, kipeitäkin asioita omasta elämästään. Jokainen jakso liikutti minua jollakin tavalla.

Voimauttava valokuva teki minuun menetelmänä suuren vaikutuksen jo muutama vuosi sitten, kun pääsin oppitunnilla selaamaan Maailman ihanin tyttö -nimistä kirjaa. Kuinka vaikuttavia kuvia! Ajattelin silloin, että voisinpa minäkin joskus tehdä jotain yhtä merkityksellistä. Ehkäpä vielä joku päivä pääsen opiskelemaan menetelmää oikeasti, ainakin se on suuri haaveeni.

Valokuvan voimaa -sarja inspiroi myös Kotilo-blogin Johannaa. Hän teki ensimmäisen Siemenkuvaketjun tehtävän, jossa tarkoituksena oli tarkastella lapsuuskuvaa, "jossa näkyy se ydin, joka on minussa edelleen". Hän myös haastoi muut tekemään saman, ja koska olin joka tapauksessa ajatellut ohjelmasta jotain kirjoittaa, päätin ottaa osaa tähän haasteeseen. Ensimmäinen tehtävä olisi ollut mielenkiintoinen tehdä, mutta minulla ei ole nyt lapsuuskuvia ulottuvillani. Päätinkin hypätä suoraan viimeiseen siemenkuvaan, joka katsoo tulevaisuuteen. Ohjeistus kuvan valinnalle oli seuraava:

"Vihoviimeinen Valokuvan voimaa -siemenkuvaketju suuntaa tietysti tulevaisuuteen. Sarjan teemoista ja tarinoista saatoit löytää omiakin kipukohtiasi, mutta myös lohtua ja korjaantumista? Mitä puolia itsessäsi ja elämässäsi haluaisit vahvistaa toteutuaksesi paremmin, ollaksesi onnellisempi, rakastetumpi, rakastavampi? Liitä siemenkuvaketjuun valokuva ja tarina, joka kertoo siitä puolesta, jolle haluat antaa elämässäsi enemmän tilaa!"

Mietin hetken, minkä kuvan valitsisin, ja päädyin tuohon viljapeltokuvaan. Se on otettu toissavuonna ystäväni lapsuudenkodin luona. Mielestäni kuvasta välittyy moniakin asioita, joille haluaisin antaa elämässäni enemmän tilaa. Aivan ensimmäiseksi siitä tulevat mieleen heittäytyminen ja hampaat paljastava hymy. Monesti olen niin kameran edessä kuin elämässä muutenkin vähän "jäykkä" ja varautunut, ja mietin liikaa sitä, näytänkö muiden silmissä jotenkin tyhmältä kun teen näin tai noin. Vuosien myötä olen oppinut tuosta ajatuksesta vähän hellittämään, mutta vielä se vähän orastaa mielessä silloin tällöin. Kuvan ottohetkellä en juurikaan ajatellut, olisiko järjetöntä hypätä viljapeltoon heilumaan, vaan annoin hetken viedä. Heittäytymiseen liittyvät myös seikkailu ja hassuttelu. Tykkään juuri tuonlaisesta hassuttelusta, ja soisin sitä olevan elämässäni useamminkin. Haluaisin myös olla rohkeampi uusia asioita kohtaan, mennä rohkeammin eteenpäin kohti tuntematonta. Kohti kokemuksia, harrastuksia, liikettä, luovuutta, ihmisiä. Elämää.

Mikäli siltä tuntuu, tutustu sinäkin Siemenkuvan ideaan ja ota osaa tähän haasteeseen jollakin kuvalla. Pohdintoja olisi mielenkiintoista lukea, mutta voit tietysti pitää ajatuksesi myös täysin itselläsi tai keskustella kuvista vain lähipiirin kesken.

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Olen saattanut ennenkin mainita, kuinka paljon rakastan sitrushedelmien tuoksua. Olen melko laiska käyttämään vartalovoiteita, koska en jaksa odotella niiden imeytymistä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että olen löytänyt nopeasti imeytyvän sekä ihanan pirteän tuoksuisen tuotteen, nimittäin Weledan sitrusvartalovoiteen.

Tällä hetkellä kaipaan arkeen selkeästi muutenkin piristäviä tuoksuja ja värejä. Olen esimerkiksi ostanut itselleni jo kahdesti keltaisia kukkia, vaikkei keltainen lempivärini muuten olekaan.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Lapsena minulla oli parhaimpaan aikaan parisenkymmentä kirje- ja swappailukaveria. Vaikka muistin suurimman osan osoitteista ulkoa, pidin niistä kirjaa myös kätevässä osoitekirjassa. Nykyään kavereiden muuttaessa rustaan osoitteita erinäisten paperien ja kalenterien kulmiin, joita sitten saa etsiä ties mistä. Nähdessäni askartelukaupassa pahvikantisia muistivihkoja, joita voisi omin käsin koristella, sainkin idean tehdä osoitekirjan itse. Olen oikein tyytyväinen tuohon yksinkertaiseen, melko romanttishenkiseen lopputulokseen.

Leikkasin ohueskosta paperista sopivan kokoisen palan, ja päällystin kirjan sillä decoupagelakkaa apuna käyttäen. Tavallinen liimakin voisi varmaan toimia. Sen jälkeen leimasin haluamani kuviot ja kirjaimet vaaleanruskealle ohuelle pahville ja liimasin ne kanteen. Ja lopuksi vielä pitsitarranauhaa ympärille ja vihko olikin valmis.

Tai no, ei se ihan vielä valmis ole. Nimittäin tärkein asia, eli sisältö, puuttuu vielä!

Share
Ladataan...

Pages