Ladataan...
anna k.

Hei kaikki!

Olen pitänyt blogia täällä Lilyssä nyt vajaat neljä vuotta. Aloitin blogin vähän vahingossa, enkä todellakaan ajatellut, että vielä monen vuoden jälkeenkin se olisi yhä pystyssä. Lilyn blogipohja oli kuitenkin helppo omaksua, ja niin vaan valokuvien ja joskus myös ajatustenkin jakaminen vei mukanaan. Olen myös tutustunut blogin välityksellä tosi kivoihin ihmisiin, joita olisi joskus kiva tavata myös ihan oikeastikin. Kiitos etenkin Mia K., Aisha ja Nettanen kaikista ihanista kommenteista, ja tietysti kaikki te muut ystävät, tutut ja tuntemattomat, jotka olette käyneet täällä lukemassa juttujani ja välillä kommentoimassakin.

En ollut ajatellut lähteä Lilystä ihan hetkeen mihinkään. Hiljattain avautui kuitenkin uusi Kaakkois-Suomen alueelle keskittynyt blogiportaali Starbox, jonne aika ex tempore lähetin hakemuksen. Nyt keväällä minulla ei koulun vuoksi ollut oikein aikaa kirjoitella tänne kovin usein, mutta ehdin kuitenkin vähän pohdiskella blogin tulevaisuutta. Ajatus pienestä muutoksesta alkoi sittenkin tuntua hyvältä. Lily on näiden vuosien aikana kasvanut jo niin suureksi, että kaipaan ympärilleni vähän enemmän tilaa. Ja muutoksista puheenollen, ajattelin keksiä uudelle blogille oman nimeni sijasta jonkun ihan muun nimen. Todella pitkän pohdinnan jälkeen nimeksi valikoitui Niittykukkia. Mielestäni se kuulostaa kivalta ja näyttää kirjoitettunakin hyvältä, enkä ainakaan löytänyt sen nimistä blogia keltään toiselta (tämä olikin se vaikein kriteeri nimen pohdinnassa, kun kaikki ideani olivat jo käytössä!).

Tätä blogia en aio poistaa, onhan täällä monen vuoden jutut tallessa. Varmasti käyn Lilyssä vielä lukemassa ja kommentoimassa muiden juttuja, eli en ole kokonaan Lilyä hylkäämässä. Tietysti toivon, että  tekin löydätte uuteen blogiini aina silloin tällöin. :) Niittykukkiin löydät klikkaamalla postauksen kuvaa tai tätä linkkiä:

http://starbox.fi/niittykukkia

Kiitos Lily kaikesta<3

// My blog has moved, you can find the new one by clicking the link above! :)

Share

Ladataan...
anna k.

Minulla on ollut parina viime vuonna jostain syystä aika hyvä arpaonni. Hannuhanhimainen tuuri vei minut tänään Kymin Huvilaan brunssille. Kymin Huvila järjesti brunssin yhteistyössä In the Middle -blogin Niinan ja Anna mun treenaa -blogin Annan kanssa, itse voitin paikan Niinan blogin kautta. 

Brunssimahdollisuudet Kouvolassa taitavat olla yleisesti ottaen aika heikot, enkä ole tainnut edes koskaan käydä brunssilla (jep..), joten siksikin oli kiva päästä mukaan. Toisekseen, en ole tiennyt, että ihan lähistöllä on tällainen kaunis paikka, josta saa arkisin myös lounasta. Kolmanneksi, välillä on mukava tehdä jotain arjesta poikkeavaa, kuten vaikka lähteä syömään oikeastaan ihan vieraiden ihmisten kanssa. Aiemmin olin tavannut ainoastaan Niinan, ja hänetkin vain kerran. Kun tapaan uusia ihmisiä, en välttämättä ole aluksi se puheliain (oikeastaan kaukana siitä), mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö viihtyisi. Ainakin tänään oli oikein mukavaa!

Päivän menu oli piristävä, tarjolla oli salaatteja, juustoja, nokkosmunakasrullaa, tuorepuuroa, raakakakkua ym. Näin allergia-aikaan reagoin vähän johonkin ruoka-aineeseen, löytyisiköhän syyllinen villiyrttisalaatista, ananaksesta vai mistä, sitä en tiedä, mutta onneksi nämä ristikkäisallergiat eivät ole minulla yleensä kovin pahoja.

Raakakakku oli PureFactoryn luomus, hyvää oli! Kerran olen tainnut yrittää itse tehdä raakakakkua, ja sanotaanko, että yritykseksi jäi. Ei nimittäin mennyt ihan nappiin se kakku!

Näitä kuvia kun katselee niin tulee mieleen, että Huvilalla saisi varmaankin järjestettyä aika ihanat häät tai jotkut muut juhlat. Miljöö on sisällä aika kohdillaan ja ulkoakin löytyy kivoja maisemia, jos vaan jätetään yksi tehdas huomiotta.

                                                                                                                           Kuva: Anna Huhtilainen

Täytyy joskus testata vielä Huvilan arkilounas, mutta uskallan suositella paikkaa jo nyt. Tämän enempää kuvia en ottanut, mutta ehkä näistäkin saa  jo jonkinlaisen käsityksen. Jos siis joskus tulet Kouvolan kulmille Kuusankoskelle, kannattaa pitää paikka mielessä. :)

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Jos jokin keväässä on upean näköistä, niin kukkivat puut. Nämä löytyivät Kotkasta Katariinan meripuistosta, kun kävimme tiistaina kuvausretkellä.

Muutaman tunnin päästä onkin sitten toisenlaista ohjelmaa, kun lähdemme poikaystäväni ja hänen luokkakaverinsa kanssa kohti Helsinkiä ja Anneke van Giersbergenin keikkaa! Järkkäri taitaa jäädä kotiin, uskokaa tai älkää. ;)

Share

Ladataan...
anna k.

Yhtenä päivänä jäimme taas Karon kanssa koulun jälkeen harjoittelemaan studiovaloilla kuvaamista, tällä kertaa kukkien parissa! Yleensä kuvaan kukkia luonnonvalossa, mutta ihan hauskaa oli itsekin säätää valoja. Ja eipä ainakaan kukat huojuneet tuulessa, mikä ulkona kuvatessa on välillä haasteena. Mutta en kyllä silti tiedä, että tulisiko minusta kuitenkaan studiokuvaajaa. Luonnonvalossa vaan on sitä jotain.

Olin ottanut mukaan paljettikankaan, sillä halusin kokeilla. millaisia bokehilmiöitä sillä saisi luotua kuvaan. Lopputulos on kieltämättä aika sirkusmainen, joten siitä tuo otsikko tähän postaukseen! Ja tykkään kyllä itse näistä kuvista.

Olen huomannut, että välillä (usein) on aika hankala valita kuvia postaukseen. No onneksi kuvamäärää ei ole säädelty mitenkään, sillä näitä on nyt taas aika paljon. Ehkä pienoista bokeh-yliannostusta havaittavissa, mutta menköön nyt tämän kerran! ;)

Hmm, jaksoikohan joku selata loppuun asti? Jos ei, niin pääpointti tuli varmaankin selväksi jo ensimmäisistä kuvista: kukkia on kiva kuvata!

Share

Ladataan...
anna k.

Joitakin kuukausia sitten heitin ilmoille idean, että olisipa kiva, jos Kaakko135 järjestäisi meille kaakon ystäville luontokuvauspäivän Konsta Punkan vetämänä. Ja ei mennytkään kuin muutama päivä, kun asia oli sovittu. Kyseinen workshop toteutui eilen Kotkassa, ja täytyy sanoa, että oli todella inspiroiva päivä. Saimme varmasti kaikki paljon hyviä vinkkejä ja uutta intoa valokuvaukseen.

Mitäpä olisi tällainen workshop ilman yhtä oravakuvaa? Täytyy myöntää, että ihan huippuruutuja en eilen ainakaan itse saanut, mutta jotain kuitenkin. Vaikuttavat (eläin)kuvat eivät synny ihan tuosta noin vain, vaan asia vaatii suunnittelua ja perehtymistä. Konstankin upeiden kuvien takana on todella paljon työtä ja omistautumista.

Meillä oli sen verran aikaa, että seikkailimme niin Tervaleppälehdossa (ja hieman Katariinan meripuiston puolella) kuin Langinkoskellakin. Taas paikkoja, joissa en ollut edes aiemmin käynyt, mutta jonne varmasti menen uudestaankin. Mielestäni yksi valokuvauksen ja sosiaalisen median parhaita puolia onkin se, että monesti tulee käytyä uusissa paikoissa ja tutustuttua uusiin ihmisiin.

Mielestäni päivän tärkein oppi oli se, että on hyvä pitää kiinni omasta tyylistään -kopioimalla ei saavuta mitään. Itse en ole tähänkään mennessä ainakaan tietoisesti yrittänyt kopioida ketään, vaikka tietysti väistämättä inspiroidun myös näkemistäni kuvista. Jatkan siis samaan tapaan!

Jos minun pitäisi yhden päivän perusteella kuvailla Konsta Punkkaa jotenkin, sanoisin, että hän on nöyrä ja rento, ihan tavallinen kaveri, joka ottaa ihan älyttömän hienoja kuvia. Konstan kasvutarina valokuvaajaksi on innoittava ja antaa uskoa siihen, että mikä tahansa on mahdollista. 

 

Share

Ladataan...
anna k.

Hupsista, edellisestä blogipostauksesta onkin kulunut jo melkein kuukausi! Enkä muista, koska olisin tehnyt vain yhden postauksen kuukaudessa. Nyt on vähän sellainen fiilis, etten oikein muista, miten ja mitä tänne kirjoitetaan.

Ehkä voisin siis aloittaa pikaisista kuulumisista. Koulussa olen käynyt ahkerasti, ja vitsi että onkin kiva opiskella kiinnostavia juttuja. Pitkätkin päivät kuluvat tosi nopeasti, mutta toisinaan lyhyempinäkin päivinä tuntuu, että olisi ollut pidempikin päivä. Näin käy yleensä etenkin nopeatempoisen photoshop-tunnin jälkeen. Koulussa käytämme kuvankäsittelyyn siis kyllä pääasiassa Lightroomia, joka minulla on kotonakin, mutta noin kerran viikkoon on myös photoshoppia. Olen ajatellut, etten tee mitään photoshopilla, kun minulla on lightroom, joka on paljon helppokäyttöisempi ja kevyempi ohjelma. Mutta kieltämättä pieni photarikärpänen on hieman purrut -joskus olisi nimittäin ihan hauska vain leikkiä mihin kaikkeen kuvankäsittelyllä pystyisin. No ehkä sitten joskus, kun käytössäni on vähän järeämpi kone kuin tämä läppäri, jolle lightroomkin on välillä liikaa.

Tästä tulikin mieleen se, kun jotkut haikailevat vanhojen hyvien aikojen perään, jolloin oli käytössä vain filmikameroita eikä kuvia käsitelty millään tavalla. Se ei muuten ole totta, silloin vain kuvien käsittely tapahtui pimiössä. Tällä viikolla kehitin ensimmäisen, itse filmijärkkärillä ottamani kuvan, ja se jopa onnistui! Oli aika hienoa nähdä, miten kuva alkoi kehittyä silmieni edessä. Hauskaa, kun opetukseen on otettu mukaan tällainen nostalginen elementti.

Ja kun nostalgiasta puhutaan, nämä tämän postauksen kuvat olen ottanut juuri enolta saamallani neuvostoliiton aikaisella Helios-objektiivilla. Vanhat manuaaliobjektiivit saa kiinni digikameraan sopivalla adapterilla. Tämän linssin bokeh-efekti on kyllä aika hulppea!

Hmm, mitäpä muuta. Tällä viikolla on kiusannut kevätflunssa ja nenään ja silmiin lentävä katupöly (ehkä siitepölykin jo..). Hieman kateellisena katson instagramiin ladattuja kuvia krookuksista, täällä ei kukkia vielä ainakaan näy. Mutta näin sentään jo talviunilta heränneen kimalaisen. Näytti siltä, että se olisi vielä vähän pökerryksissä.

Ylihuomenna täytän 26 vuotta. En ole ehtinyt oikein ajatella asiaa sen kummemmin. Mutta koska maanantaina tulen kotiin vasta vähän ennen seitsemää, ostin itselleni jo etukäteen pienen kukkakimpun. Kyllä nyt syntymäpäivänä täytyy vähän kukkia olla.

Mukavaa viikonlopun jatkoa! <3

Share

Ladataan...
anna k.

Pisaroiden kuvaaminen osoittautui jälleen aika meditatiiviseksi. Oikean ajoituksen löytyminen oli aika sattumanvaraista, joten yrityksiä vaadittiin useita, jotta sain nämä kuvat onnistumaan. Monikaan ei varmasti tule ajatelleeksi, että pisara on oikeasti pudotessaan pyöreä. Välillä kamera näkee asioita, joita ihmissilmä ei ehdi havaita.

 

Share

Ladataan...
anna k.

Hiihtoloma alkoi. Suksia minulla ei täällä valitettavasti ole, mutta kamera sentään löytyy, joten lähdin eilen ikuistamaan aurinkoista talvipäivää.. ;) Auringon valo olikin melkoisen sokaisevaa välillä, mutta en valita, kiva vaan, kun valo lisääntyy. Aamuisinkin on jo tosi valoisaa 7-8 aikaan. Tuntuu, etten ole hirveästi ehtinyt kuvailemaan, kun koulun jälkeen pimeä on tullut jo pian tai on jo ollut pimeää sieltä lähtiessä. Niin nyt näitä kuvia tulikin sitten aika paljon. Kuvasin myös vähän tällaista "kaupunkimaisema"-tyyppistä kuvaa, joita en muuten hirveästi ota. Nuo aura-autojen tekemät lumipenkat vaan olivat niin massiivisia, ja toisaalta auraamattomiin paikkoihin syntyneet polut sympaattisia. Ainakin voisi sitten tulevina vuosina katsoa, millainen talvi lopulta saatiinkaan vuonna 2016.

Lintumummo ruokkimispuuhissaan.

Ensi viikon alussa olisi tarkoituksena päästä käymään myös Repovedellä, joten voi olla, että piakkoin ilmestyy toinenkin melko kuvapainotteinen postaus. Ainakin voisin veikata näin käyvän!

Share

Ladataan...
anna k.

Tämä kuulostaa nyt ehkä vähän nykyajan blogikliseeltä, mutta olen viime aikoina miettinyt vähän omien haaveiden ja itsensä toteuttamista. Satuin kuulemaan osan keskustelusta, jossa kaksi minua vanhempaa naista puhuivat oravanpyörästä. Toinen sanoi tuttaviensa kyselleen, että oletkos hakenut nyt töitä. Ei hän ollut, mutta selväksi kävi, että oravanpyörä on kyllä koettu omakohtaisesti. Toinen sanoi, että eihän hänen tarvitsekaan, vaan täytyy tehdä niin, mitä sisin sanoo. Että me olemme oman elämämme löytöretkeilijöitä. Mielestäni se oli hyvin sanottu. En tarkoita sitä, että kaikkien tulisi lopettaa työnteko ja muuttaa Bahamalle, vaan sitä, että elämässä on muutakin kuin se yksi ainoa tie: opiskelet, menet töihin, jäät eläkkeelle. Kaikille se ei sovi, eikä sellainen ole edes nykypäivänä mahdollista. Tai vaikka elämä menisikin suurimmaksi osaksi niin, välillä on ihan ok tehdä jotain muutakin ja poiketa polulta. Tehdä asioita, jotka tuntuvat oikeilta.

Minusta on mielenkiintoista se, miten ihmiset suhtautuvat muiden valintoihin. Yhdellekin kaverille aika suoraan on sanottu, miten ei ole järkevää opiskella lisää (ja vielä oman alan ulkopuolelta), kun on muutenkin jo tarpeeksi kouluttautunut. Miksi ei saisi toteuttaa itseään ja haaveitaan, jos siihen on mahdollisuus? Itsekin mietin, että kuinka järkevää on lähteä useammaksi kuukaudeksi maksulliseen kouluun, josta ei saa edes tutkintoa. Mutta tarvitseeko kaikkea miettiä aina järjen kautta? Vaikken saakaan mitään titteliä, saan varmasti paljon muuta, kuten kehitystä siinä asiassa, josta pidän erittäin paljon, sekä uusia tuttavuuksia ja kokemuksia. Ura omalla alalla ei ole lähtenyt urkenemaan, ja jos en olisi nyt koulussa, voisin ihan hyvin olla päivät pitkät istumassa kotona. Ja sitä olen nähnyt ihan tarpeeksi. Muutenkin reilun vuoden aikana prioriteetit ovat menneet vähän uusiksi. Jos odotan aina seuraavaa päivää, vuotta tai erilaista tilannetta, voi olla, että haaveiden toteuttaminen siirtyy loputtomiin, eivätkä ne koskaan toteudu. Aina löytyy jokin syy, miksi en nyt voi tehdä jotain.

Ja jäljelle jääkin vain kysymys: jos ei nyt, niin milloin?

Share

Pages