Ladataan...
anna k.

Pensashanhikki

Huomaan, että postaustahtini on ollut tänä vuonna aika hiljainen. Kesälläkin otin paljon kuvia, joita olisin halunnut julkaista, mutten ehtinyt tai jaksanut. Ja mietin, saako pelkistä kuvista kukaan mitään irti, kiinnostavatko ne ketään muita kuin itseäni. Ja kun postauksia tekee harvakseltaan, kynnyskin niiden tekemiseen nousee. Mutta kuvapäiväkirjamaiseksihan tämän blogin alunperin ajattelinkin ja itselleni tätä lähinnä teen, joten olen päättänyt voivani julkaista vaikka pelkkiä kuvia useamman kerran putkeen, jos siltä tuntuu. Ja kun näin reaaliaikaisessa internet-maailmassa eletään, on myös tuntunut välillä siltä, etten voisi julkaista useita viikkoja saati kuukausia vanhoja kuvia, mikä nyt on ihan hullua. Nehän ovat jo vanhoja.. Mutta kuka senkin määrittelee? Tuntuuko kenestäkään muusta koskaan tuolta? Päätinpä siis myös vanhempien kuvien olevan "käyttökelpoisia", vaikkeivät niiden aiheet ihan ajankohtaisia olisivatkaan. Ja näin järkeiltyäni uskon, että blogikin tästä hieman taas virkistyy..!

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Olen asunut tällä paikkakunnalla nyt viitisen vuotta, mutta en ole tänä aikana onnistunut aloittamaan yhtäkään ohjattua harrastusta. Tänä syksynä päätimme ystäväni kanssa kuitenkin ilmoittautua kansanopiston järjestämälle valokuvauskurssille, joka alkoi eilen. Kyseessä on ihan peruskurssi, jolla tullaan käsittelemään itselleni paljon tuttua asiaa, mutta myös vähän vieraampaa, kuten histogrammin hyödyntämistä. Eilen emme vielä kuvanneet, mutta ilmeisesti jatkossa noin puolet ajasta käytämme kuvaamiseen. Jossain vaiheessa pääsemme ilmeisesti kokeilemaan myös studiosalamoiden käyttöä.

Olemme selkeästi nuorimmat osallistujat noin 15 hengen ryhmässämme, ja olo oli kuin ensimmäisenä koulupäivänä konsanaan, kun kaikki odottivat hiljaa tunnin alkua. Melko hiljaista siis vielä piteli, mutta emmeköhän me tässä syksyn mittaan tule tutuiksi keskenämme. Mielenkiintoista päästä tutustumaan ihmisiin, jotka ovat myös kiinnostuneet tästä ihanasta harrastuksesta. Ja uskon, että tulen saamaan myös uutta inspiraatiota kuvaamiseen. Keväällä voisi sitten mahdollisuuksien mukaan koittaa osallistua vaikka jatkokurssille.

Ja kun nyt "uusista harrastuksista" puhutaan, niin ystäväni sai jo parin vuoden maanittelun jälkeen minut varovaisesti kokeilemaan World of Tanks -tietokonepeliä. Olin vannonut, että en tasan ala sitä pelaamaan. Kerran sitä nimittäin kokeilin, ja olin käsittämättömän surkea. Nyt 111. taistelun jälkeen en ole edelleenkään kovin hyvä, mutta yllättäen olen vähän alkanut jopa pitää pelistä.. Onhan se ihan jännittävää ajanvietettä!

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Tuo Koiramäen Pajutallilta hankkimani kyltti sai minut miettimään kaikkia niitä pieniä arjen hetkiä ja asioita, jotka ovat tehneet minut iloiseksi viime aikoina. Listassani näyttäisi olevan paljon sekalaisia asioita. Olen tullut iloiseksi muun muassa leveimmästä sateenkaaresta, jonka olen ikinä nähnyt. Siitä, että lehdet ovat alkaneet pudota ja illalla nukkumaan mennessään voin nähdä Otavan -sen ainoan tähtikuvion, jonka tunnistan. Ja siitä, kun kirja pitää niin kovasti otteessaan, että haluan lukea sitä ensimmäiseksi aamulla, viimeiseksi illalla, ja ehkä vähän siinä välissäkin. Ja siitä, että kirjan jatko-osa oli valmiina odottamassa, ja että viimein saimme myös Game of Thronesin kaksi ensimmäistä kautta hankittua.

Minusta on ollut mukavaa myös syödä vaniljajäätelöä lakkojen kera ja vastaanottaa kirjekaverilta kortti Japanista, ja yllättäen myös pieni kirje ystävältä kauniin kuvan saattamana. Minusta on aina hauskaa myös lähettää kortteja ja kirjeitä. Yhtälailla iloa ovat tuoneet suklaalevyn viimeiset pari palaa sekä siivottu makuuhuone (älkää tulko olohuoneeseen). Lisäksi jokin aika sitten oli hauskaa huomata, että ystäväni tuntee minut niin hyvin, että kertoessani ostaneeni uuden mekon minun ei olisi edes tarvinnut mainita sen olevan kukallinen.

Eilen muistin myös, että blogini täytti tiistaina jo 2 vuotta! Huh, vastahan olin pitänyt tätä vuoden.

Nyt minua ilahduttaa juuri paistettu mamman marjapiirakka, ikuinen suosikkini. Siis yksi niistä monista suosikeista, jos totta puhutaan.

Kyllä niitä asioita vaan löytyy, kun osaa kiinnittää huomiota. Pieniä, mutta silti isoja.

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Otsikon sitaatin Ralph Hodgsonilta löysin tänään Ajatusten aamiaisesta. Jäin miettimään. Useinhan sanotaan, että uskon vasta sitten kun näen. Niin minäkin olen usein sanonut. Mutta entä jossei se aina menekään niinpäin? Kun tarkemmin ajattelen, on aivan loogista, että usko tulee ennen jonkin asian näkyväksi tulemista/saattamista. Moni asia olisi varmasti maailmassa jäänyt tekemättä, näkemättä ja saavuttamatta, jos ei ensin olisi ollut uskoa ja luottamusta.

Kun olin ensin näin järkeillyt, onnistuin liittämään sitaatin vielä muutokseen. Liekö lähestyvän syksyn ansiota, että olen törmännyt muutokseen monissa yhteyksissä. Uudistunut Voi Hyvin -lehti on ottanut sen yhdeksi kantavaksi teemakseen, ja monissa blogeissa ja artikkeleissa puhutaan rohkeudesta, vastuusta ja vapaudesta. Kaiken lisäksi kortitkin jo kertovat, että on aika jättää mennyt taakseen muutoksen ja uusien, valoisien päivien tieltä.

Muutosta tässä todella jo kaipaankin. Olen odottanut, että jotain tapahtuisi, mutta mitään ei ole tapahtunut, vaikka olen yrittänyt viedä asioita siihen suuntaan. Muutenkin olen keskittynyt "muttiin" aivan liikaa. Voiko olla, etten vain ole uskonut itseeni ja kykyihini tarpeeksi, jotta muutos olisi mahdollinen? Voi Hyvin -lehden Näkijän näpeissä -jutussa näkijä Kirsi Halla-Seppälä sanoo, että "muutos tapahtuu itsestään, kun lakkaa olemasta sen esteenä". Kuinka tämä todellisuudessa onnistuu, sitä hän ei kerro. Jokaisen on varmaankin itse se selvitettävä. Luulen kuitenkin, että uskomisella on paljon osuutta asiaan.

Voi Hyvin tietää myös kertoa, että planeetatkin puoltavat uuden minän aikaa ja muutosherkkyyskautta muun muassa huhtikuun alun oinaille, nyt kesällä ja syksyllä 2014. En ole ennen kuullutkaan planeettaohituksista, mutta hitaat ohitukset ovat kuulemma harvinaisia, kerran elämässä jos silloinkaan -kokemuksia, joten otettakoon tämä nyt jonkinlaisena merkkinä itselleni.

On vain lakattava olemasta itse esteenä muutokselle. Ja uskottava, jotta voi nähdä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

 

Ulkona kulkiessa voi jo tuntea vienon omenantuoksun, mikä sai minut ajattelemaan toukokuun lopulla ottamiani kuvia kukkivista omenapuista. Kohta on taas se aika vuodesta, jolloin minäkin voin syödä raakaa omenaa. <3

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Minusta on aina ollut mukavaa kierrellä pienissä sisustus- ja muissa puodeissa, etenkin sellaisissa, joissa on vanhan ajan tunnelmaa. Yksi ihanimmista sisustus- ja lahjatavaramyymälöistä, tai ehkäpä jopa ihanin, on ehdottomasti Tuusulanväylän varrella sijaitseva Koiramäen Pajutalli, jossa olen päässyt vierailemaan nyt kahdesti. Viime vuonna löysin sieltä hauskan kengän kukkia varten.

Päärakennus toimii kokonaan myymälänä, jonka lisäksi siellä on myös kahvila. Esineet on laitettu niin nätisti esille, että paikassa kiertelee ja katselee mielellään ihan rauhassa. Aina ei oikein tiedä, minne katseen kiinnittäisi, kun joka puolella on kaikenlaista ihanaa.

Jos täytyy välillä päästä "jäähylle" kaikkien inspiroivien esineiden ääreltä, voi vaikka käydä moikkaamassa pihapiirin miniporsaita ja kaneja.

Kanilakin on sisustettu Pajutallille ominaiseen tyyliin.

Pihan aitoista löytyy muun muassa tällaisia juttuja ostettavaksi. Nuo jalanjäljet ovat minusta aika hurmaavia! Ja tuollaisen pöllön olenkin saanut ystävältäni lahjaksi.

Mikään pakkohan ei ole ostaa mitään, ja etenkin lapsille pihalta löytyy paljon kaikkea kiinnostavaa nähtävää. Ihan vain kahvillekin suosittelen siis menemään ja tutkimaan samalla mitä kaikkea pihaltakin löytyy.

Museoaitassa voi melkein tuntea menneet vuosikymmenet..

Ja Peikkopolkuhan nyt on "kierrettävä", vaikkei ihan niin nuori enää olisikaan. ;)

Selvisin itse yllättävän vähillä ostoksilla, ostin vain muutaman pienen paperisen lahjapussukan ja yhden metallisen tekstitaulun, jonka sanoma oli minusta mainio ja kuvasi omaa ajatusmaailmaani hyvin: Little things make big days. Harvoin tällä tavalla mitään paikkoja hehkutan, mutta Pajutalli on miljöineen jotenkin niin suloinen, että eihän siitä voi kuin tykätä.

 

Share
Ladataan...

Pages