Ladataan...
anna k.

Nenäkannu. Jo sana kuulosti minusta joulukuun alussa sellaiselta, että ei tehnyt kovasti mieli tehdä lähempää tuttavuutta kyseisen tuotteen kanssa. Ostin sen kuitenkin, sillä olin kuullut siitä hyviä kokemuksia, mutta meniköhän siinä kaksi vai kolme kuukautta, ennenkuin rohkenin kokeilla. Aluksi en meinannut ymmärtää, kuinka kannua pitäisi käyttää, mutta kun löysin oikean kulman niin pään kuin kannunkin asennolle niin johan alkoi virrata. Ensimmäinen ja toinen käyttökerta eivät tainneet olla kovin miellyttäviä, mutta puhdistava vaikutus tuntui siitä huolimatta, joten jatkoin yhdestä kahteen kertaan päivässä. Liekö sattumaa vai ei, sillä alkava flunssakaan ei ottanut sen suuremmin tulta alleen käytön aloituksen jälkeen.

Vaikka minulla ei tuon jälkeen ole flunssaa ollutkaan, olen silti käyttänyt sarvikuonoa, sillä minulla on pienestä pitäen ollut enemmän ja vähemmän näin nätisti sanottuna tukkoisuusongelmia. On ihanaa, kun hengitys kulkee vapaammin. Ja nyt katu- ja siitepölyaikana huuhtelu puhdistaa nenää muutenkin.

Suosittelen tätä suolavesihuuhtelua ehdottomasti kaikille. Se ei oikeasti ole niin inhottavaa miltä näyttää ja kuulostaa. Kauniiden kuvien nimissä en kuitenkaan ottanut nenäkannu-in-action-kuvaa, siitä huolehtii tuotteen pakkaus ihan tarpeeksi informatiivisesti.

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Porvoo on varmasti yksi Suomen kauneimmista kesäkaupungeista, ja silloin monet ihmiset sinne suuntaavatkin. Ystäväni Satun kanssa Porvoossa alkukuusta käydessämme huomasimme, että aika viehättävä se on näin keväälläkin. Kadut olivat vielä melko autioita autoja lukuunottamatta, joten saimme liikkua kameroinemme ihan rauhassa. Jos haluat välttää turistimassat kuvissasi, suuntaa kaupunkiin sesongin ulkopuolella.

Ihan ensimmäiseksi päätimme lähteä käymään askartelu- ja taidetarvikeliike Paperipilvessä. Matkalla sinne huomasimme mielenkiintoisen oloisen liikkeen, jokiå designin, ja pitihän sielläkin käydä kurkistamassa valikoimaa. Sisältä löytyi todella paljon kaikki ihania juttuja, etenkin nuo alla olevat laukut ja leikkuulaudat jäivät mieleeni. Meille kerrottiin, että asiakkaat yleensä ihan vapautuneesti kuvaavat liikkeessä, mutta mielestäni on hyvien tapojen mukaista kysyä asiaan lupa.

Nykyään Satu jakaa kiinnostukseni askarteluun, joten Paperipilvessä vietimmekin sitten useamman tovin. Sieltä mukaani lähti muutama leimasin, ihonvärisiä ProMarker-tusseja ja jo kauan haaveilemani marmorointivärit. Palvelu oli täällä hyvin ystävällistä.

Nälkämme tainnutti Zum Beispiel. Porvoon ravintolatarjonta ei ole minulle tuttua, mutta ainakin tämä ravintola vaikutti mukavan rennolta ja ruokakin oli hyvää. Otimme molemmat päivän kasvisannoksen ja saimme todellakin mahamme täyteen. Annoksiin kuuluu luomuleipä ja voi. Päivän menun voi tarkistaa kätevästi vaikka Zum Beispielin Facebook-sivulta.

Brunbergin myymälässä käyminen on itselleni jo perinne. Ehkä oli ihan hyvä, että menimme sinne heti lounaan syötyämme, ettei tullut liikaa maisteltua maistiaisia. Tryffelisuklaa vaan on niin pehmeää ja hyvää..

Skafferissa tuli käytyä sen sijaa ensimmäistä kertaa, mutta tuskin viimeistä. Sen verran vakuuttavat tee- ja kahvivalikoimat sieltä löytyi. Putiikin erikoisuus on, että kahvipavut jauhetaan vasta ostotilanteessa, joten tuoretta on ainakin..!

Doris & Duke on hurmaava sekin. Se on vintage-, retro-, ja secondhand-putiikki, josta löytyy niin vaatteita, asusteita, kuin sisustustavaraakin. Vähän sitä sun tätä, mutta juuri siksi niin kiinnostava.

Ennen bussini lähtöä halusimme käydä vielä pikaisesti teellä, ja kahvilaksemme valikoitui kiinnostavalta kuulostanut Tee- ja kahvihuone Helmi. Menimme sisään 10 minuuttia ennen ovien sulkeutumista ja pohdimme, että näinköhän myöhästyimme, mutta meidät otettiinkin vielä vastaan ja saimme juoda teemme rauhassa. Leivonnaisia ei enää ollut kovinkaan paljon jäljellä, mutta eipä tuo haitannut sillä porkkanakakku oli ihanaa. Ehkä vähän liian makeaa, mutta ihanaa silti.

Kahvilan sisutukseen on kiinnitetty aivan erityistä huomiota ja sitä on rakennettu vuosien saatossa rakkaudella ja intohimolla. Ja sen näkee.

Tuli ehkä vähän syyllinen olo kakkua syödessä, kun tällainen nappisilmä tuli viereen tuijottamaan,enkä voinut tarjota hänelle mitään. Katsokaa nyt tuota anovaa olemusta!

Tuntuu siltä, että tästä tuli aivan hehkutuspostaus. Jutuistani on varmasti käynyt selväksi, etten ole niinkään kaupunki-ihminen, mutta vanhoissa kaupungeissa vain on sitä jotain. Tunnelmaa. Ja voin aidosti suositella kaikkia tekstissä mainittuja liikkeitä, kun Porvooseen menette käymään. Mahtava paikka!

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Useimmilla ihmisillä on tietyt lempivärit. Ne voivat vaihdella vuosien mittaan, mutta usein sen sijaan inhokkivärit säilyvät pidempään samoina. Minulle kaukaisimpia värejä on kolme: keltainen, oranssi ja punainen. Jokin näissä väreissä ei vain ole erityisemmin aiemmin iskenyt. Tänä vuonna olen kuitenkin kaivannut juuri näitä ei-lempivärejäni elämääni jostakin selittämättömästä syystä. Mutta ehkä se ei olekaan niin selittämätöntä, kuin aluksi ajattelin? Väreihinhän yleisesti liitetään tietynlaisia ajatuksia siitä, mitä ne edustavat. Tutustuin näihin väreihin hieman tarkemmin, ja sain yllättyä.

Intialaisen chakraopin mukaan kehossamme on seitsemän energiakeskusta, joita kutakin hallitsee tietty väri. Alhaalta ylöspäin nämä värit ovat punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, indigo ja violetti. Kun energia virtaa chakroissa vapaasti, ihminen pysyy tasapainossa. Kun keltainen keskus on tasapainossa, ihminen säteilee myönteisyyttä ja itsevarmuutta. Jos keskus on heikko, ihminen vaatii itseltään liikaa, ei pidä itseään tarpeeksi hyvänä eikä uskalla tuoda ideoitaan julki arvostelun pelossa. Jos huomaa alkavansa kaipaamaan keltaista, ihminen haluaa selvittää oman olemassaolonsa merkityksen ja antaa sisäisen inspiraationsa ja luovuutensa tulla ulos. Kuulostaa tutulta!

No entäpä oranssi sitten? Oranssi liitetään elinvoimaan ja tunteiden ilmaisuun. Ihminen nauttii elämästään ja ihmisten kohtaamisesta. Toisaalta oranssin inho liitetään turvattomuuden tunteeseen. Loppu- ja alkuvuodesta en tuntenut oloani kovin elinvoimaiseksi. Ymmärrän nyt paremmin oranssin kaipuutani.

Ja viimeisenä punainen. Punaisen ollessa vakaa arki on tasapainoista ja jalat ovat konkreettisesti ja kuvainnollisesti tukevasti maan pinnalla. Jos punainen on heikko, niin on myös ääni ja kehokin ja rohkeuttakin puuttuu. Kun huomaa kaipaavansa punaista, voi ymmärtää myös tarpeen muutokseen, uudistumiseen ja haluun tulla näkyväksi.

Kuten kuvistakin voi huomata, olen aloittanut näiden kolmen värin tuomisen elämässäni näkyvimmiksi muun muassa kynsilakoilla! Ja olen jopa alkanut pitää kyseisistä väreistä. Oranssi on ihan ehdoton suosikki kynsissä tällä hetkellä. Myös oranssit karneolikivihelmet ovat löytyneet kaulastani usein. Granaattihelmet ja keltainen kalsiitti tuovat lisäksi punaista ja keltaista. Ehkä uskallan jossain vaiheessa hyödyntää värejä pukeutumisessakin? Violetin ja vihreän on jo korkea aika tehdä tilaa muillekin sävyille.

Aikamoista! Väreistä lukiessani olen kokenut sellaisia valaistumisen hetkiä, että voin suositella samaa muillekin.

Oletko koskaan ajatellut, mitä lempi- ja inhokkivärisi kertovat sinusta?

***

Lähde: Luukkonen, H. Parantava sateenkaari Väriterapiaopas. 2006.

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Näin tuon kuvien lainauksen yhdessä kortissa jokin aika sitten, ja siitä lähtien se on pyörinyt mielessäni. Kuinka totta se onkaan. Kukka ei jaksa pysyä nupussa aina, vaan vähitellen se alkaa raottaa terälehtiään. Samoin kotelosta kuoriutuu perhonen, kun aika on kypsä. Turvallinen kotelo on käynyt liian ahtaaksi, ja se haluaa aukaista siipensä, kokeilla minne saakka ne kantavat. Murtaa muurin sen ja maailman välillä. Ensin yksi siivenisku, sitten toinen. Ja niin se lentää, minne ikinä tahtookaan.

Minusta on tuntunut jo jonkin aikaa siltä, että aika alkaa olla kypsä minullekin. En halua enää kasvattaa muuria itseni ja maailman väliin, vaan purkaa sen tiili tiileltä. Tai itseasiassa välillä täytyy käyttää vähän lekaakin.

Purkutyöt on aloitettu, jotta voin rakentaa jotain kestävämpää.

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Tässä on nyt vajaa viikko vietelty 25-vuotiaana ja ikää on ehditty juhlistaa niin ystävien kuin sukulaistenkin kanssa. Onhan tämä aika hyvän kuuloinen ikä! Tosin ehkä nuorempana ajattelin, että tässä vaiheessa kaikki olisi jo selvempää. Nyt ajattelen, että tämä on vasta alku kaiken selvittämiselle. Tarkoitus olisi kuitenkin suunnata valoa kohti, joka sieltä oksien lomasta jo kajastaa. Ehkä tämä on viimeinkin minun vuoteni?

Ja kun kahveja kerran pidettiin, niin täytyihän sitä päästä kokeilemaan vähän leipurin taitojakin. Tai no, minähän keskityin koristeluun. Tässä siis ensimmäinen koristelemani voileipäkakku ikinä.

Täytekakun koristelu on sen sijaan ollut lapsesta asti suosikkipuuhaani, ja pitkästä aikaa pääsin sitäkin taitoa harjoittelemaan. Pikkuveljen tyttöystävä vatkasi kermankin ojennukseen, omilla vatkailuillani se ei meinannut ensin kestää ollenkaan. Ei minusta ehkä kondiittoria näillä näytöillä leivota (vaikka mummi sellaista väittikin), mutta aika tyytyväinen olen lopputuloksiin kuitenkin!

Sain myös söpöjä, oman näköisiä lahjoja. Olin juuri ollut aikeissa ostaa eräästä Porvoon liikkeestä itselleni taskupeilin, mutten raaskinut. Nyt sain sellaisen kuitenkin äidiltäni, joten onneksi en ostanut! Siinä on vielä pöllöjäkin.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Kävin hetki sitten katsomassa elokuvan, Cinderellan. Tarina äiti- ja sisarpuolten orjuuttamasta tytöstä, joka lopulta saa prinssinsä, on varmasti kaikille tuttu, joten juonesta ei tarvinne sen enempää kertoa. Kävelin elokuvateatterilta kotiin hölmö hymy huulillani (offtopic, miten hymyily muuten voi edes olla hölmöä?) silmäkulmat ehkä hieman kimaltaen. Tällainen minä olen, liikutun ennalta arvattavista, onnellisista lopuista. Ja siitä, kun elokuvan päähahmo jutustelee hiirille, ainoille ystävilleen.

Tuntui siltä, kuin siellä pienen salin penkillä istuessani olisin taas tajunnut jotain olennaista. En tiedä, mitä ne kymmenkunta muuta katsojaa olivat mieltä, mutta minusta tässä ei ollut kyse asioista, jotka tapahtuvat vain saduissa. Minusta tässä oli kyse siitä, että kun pysyy rehellisenä itselleen, ja sille mitä on sisimmässään olosuhteista huolimatta, hyviä asioita alkaa tapahtua. Kun heikkonakin hetkenä muistaa, mikä on tärkeää. Sillä silloin kun on aito, muutkin huomaavat sen.

Kaikki on mahdollista, kun on rohkeutta ja lempeyttä. Ja hieman taikaa, kuten elokuvan lopuksikin todettiin.

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Vielä olen muutaman päivän virallisesti 24 vuotta, mutta synttäreitä on jo ehditty kertaalleen juhlistaa. Pidimme ystäväni kanssa 25+25 kekkerit eli viiskymppiset, ja teemakin tuli luvusta sujuvasti johdettua. Salaa aina huokailen kaikkien fiftarijuttujen, etenkin vaatteiden, perään, joten teema oli itselleni erittäin mieluinen! Oli ihanaa laittautua, paitsi nyt kun katson näitä kuvia niin huulipunaa olisi täytynyt muistaa lisätä useammin!

Sain toimia kuppikakkumestarina ja yhden testierän teinkin kotona ennen lopullista koitosta. Erittäin hyviä tuli! Kuorrutteissa on kermaa, maustamatonta tuorejuustoa ja tomusokeria sekä toisessa mustikoista puristettua mehua ja toisessa sulatettua tummaa suklaata. En itse oikein perusta elintarvikeväreistä, ja nämä luonnollisesti aikaansaadut sävyt näyttävätkin paljon paremmilta.

Mitäpä olisi juhla ilman kukkia! Ystäväni oli käynyt ostamassa tulppaanit, ja hänen pikkuveljeltään saimme molemmat aika upeat kimput.

Täytyy sanoa, että juhlien suunnittelu ja itse juhlat tietysti toivat kaivattua piristystä tähän alkuvuoteen. Oli kiva miettiä rekvisiittaa kuvia varten, opetella tekemään pompomeja, miettiä yhdessä kutsurunoa ja harjoitella hiusten kihartamista papiljoteilla perinteiseen tyyliin. Ja iloita lopulta siitä, että kampaus onnistui paremmin kuin kertaakaan harjoitteluvaiheessa. Teemaan sopivat mekot löysimme Miss Windy Shopista. Aika arvokas hankintahan se oli, mutta satuimme olemaan liikkeellä hyvän alennuksen aikaan. 

Ihanaa, että paikalle pääsi lopulta niin paljon upeita ihmisiä, jotka myös olivat panostaneet teemaan. Yksi asia, mitä olisin toivonut lisää, on muutama tunti ylimääräistä aikaa. Juhlat menevät usein niin nopeasti, ettei kaikkien kanssa ehdi juttelemaan niin paljon kuin haluaisi. Mutta vaikutti kuitenkin siltä, että ihmisillä oli mukavaa, joten se on pääasia. Muistoksi jäi joka tapauksessa paljon hassunhauskoja kuvia, joista ne hassuimmat näkynevät tulevaisuudessa vain kotialbumeissa..!

Viikonlopulta jääneet univelat on nyt nukuttu ja lahjojakin ihasteltu. Lahjoja on ihana antaa ja saada, mutta kaikkein parasta viikonlopussa olivat tietenkin ihmiset.

Share
Ladataan...

Ladataan...
anna k.

Olen alkanut kirjoittaa aamusivuja muistikirjaan, jonka ensimmäiselle sivulle raaputin ala-asteaikaisen siirtokuvan. En muka ollut raaskinut käyttää  kuvia aiemmin, sillä ne olivat mielestäni niin hienoja. Mutta mitä ne linnut ja yksisarviset siellä kirjekuoren suojissakaan tekevät, kysynpä vaan. Olen nyt kirjoittanut aamusivuja joitakin päiviä, mutta ehkä vielä hieman liikaa yritän muodostaa tekstistä järkevää. Vaikka sivujen kirjoittamiselle ei olekaan yhtä oikeaa tapaa, sanojen tulisi muodostaa tajunnanvirtaa. Ihan kolmeen A4-sivuun en ole kyennyt, niinkuin Julia Cameron suosittelee, mutta ehkä jossain vaiheessa? En siis ole ottanut tekstin määrästä liikoja paineita. Tietysti olisi aika hienoa, jos näiden kirjoitusten myötä vähän kuin vaivihkaa kehittyisin myös kirjoittajana.

Share
Ladataan...

Pages