Ihan vain kotona
Koko kesä meni niin vauhdilla ja monenlaisissa touhuissa, että päätin pitää syyskuun ensimmäisen viikonlopun tyhjänä. Ajattelin, että työrytmin käynnistyminen kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen saattaa viedä energiaa ennen kuin rytmiin pääsee kiinni. Mieheni on formulakisoissa mekaanikkona Moskovassa kuluneen viikonlopun, joten olemme olleet ihan vain kahdestaan koiran kanssa. Perjantai-iltana oli mälsä fiilis. Oli yksinäistä ja ikävää ja perjantai ja kaiken lisäksi extempore keksitty teatterireissukin peruuntui aivan yhtä nopeasti kuin oli ilmaantunutkin.
Nappasin itseäni niskasta kiinni ja lähdin salille, sillä salikorttini oli kesätauon jälkeen taas voimassa syyskuun ensimmäisestä päivästä alkaen, mutta olin laahustanut joka ilta töistä kotiin sohvalle jämähtäen, joten nyt täytyi tsempata. Taas muistin, miksi pidinkään juuri LadyLinen liikuntakeskuksesta niin paljon. Tunnelma on välitön ja rauhallinen. Meitä oli pieni ryhmä korsettia treenaavalla ryhmäliikuntatunnilla ja huomasin, että vatsalihakset todella kaipasivat kunnon treeniä – ehkä oli ihan hyvä, että perjantain ohjelmaksi tulikin liikuntaa.
Eilen kävin erään kaverini luona kahvilla ja tänään hyvän ulkoilusään houkuttelemana pitkällä lenkillä koiran kanssa. Vauhdikkaan kesän jälkeen tyhjä ja alkuun vähän yksinäisenkin oloinen viikonloppu oli lopulta juuri sitä, mitä pää ja kroppa tarvitsivat. Yksinkertaisia ja kotoisia asioita, pitkiä yöunia ja hidasta tempoa. Näin on hyvä ladata akut kohti toista työviikkoa ja koko tätä syksyä, johon kyllä tekemistä riittää niin yllin kyllin, että jossain vaiheessa muistelen tätä syyskuun ensimmäistä viikonloppua kaiholla.
