Ihana kesä 2015

Yksi tähän asti eletyn elämäni hauskimmista kesistä alkaa kääntyä loppuaan kohti. Olen ehtinyt tehdä paljon asioita. Kävin Pariisissa ja Madeiralla. Patikoin Liesjärven, Torronsuon ja Repoveden kansallispuistoissa. Pyöräilin neljä päivää saaristossa. Tuurasin monena päivänä käsityöpuodissa (ja vielä huomennakin). Yövyin mökillä kaikkiaan seitsemän yötä, mikä on ainakin aikuiselämäni ennätys yhden kesän ajalta. Olin pitkästä, pitkästä aikaa baarissa kolmena peräkkäisenä iltana (koska Joutsan Joutopäivät) ja erään baari-illan jälleen koin jopa elämäni karmeimman krapulan. Join sangriaa helteisenä alkuiltana laiturilla ystävien kanssa. Pyöräilin aamuyöllä mieheni kanssa kotiin valoisassa kesäyössä. Kävin lavatansseissa, luin kirjaa laiturilla, nautin, nautin, nautin! Vaikka en suostu ajattelemaan lokakuussa lasiin kolahtavaa kolmeakymmentä ikävuotta minkäänlaisena vedenjakajana, elin silti juuri sellaisen kesän, jota voisi kutsua hymyillen nuoruuden viimeiseksi kesäksi.

Visa-lasku odottaa jo ensimmäistä palkkapäivää ja säästötilikin kaipaa taas sisältöä. Ensi viikolla tämä pätkätyöttömyys vaihtuu pätkätyöhön ja pääsen jälleen töihin ja kiinni tuttuun arkeen. Vähän jopa jännittää, mutta ennen kaikkea odotan innolla. Kyllä tämä jo riittikin. Sunnuntai-iltana olimme mieheni kanssa viimeistä iltaa mökillä. Aurinko laski aikaisin eikä enää Riionsaaren taakse kuten keskikesällä. Sytytimme laiturin nuotiopaikalle tulet ja paljon kynttilöitä. Istuimme laiturilla myöhään ja katselimme kuinka ilta pimeni yöksi ja Linnunrata kaarsi kirkkaana yli taivaan. Kännykän sovellus kertoi, että taivaalla vilkkuvat lentokoneet olivat matkalla Tokioon. Ilta oli lämmin, kaunis, syksyinen ja meillä omat venetsialaiset ja päätös tälle ihanalle kesälle.

Kesän päättyminen on aina vähän haikeaa, vaikka syksy on myös uuden alku. Arki astuu esiin rutiineineen ja harrastuksineen, koti houkuttelee viettämään iltoja kynttilänvalossa ja illat pimenevät kohti joulua. Kuluneen kesän hyvästelen sydän täynnä iloa ja kiitollisuutta ja toivotan syksyn riemulla tervetulleeksi.

 

aurinko.jpg

Kuva mökin laiturilta viime sunnuntaina, ElinaPK

Suhteet Oma elämä

This is how our family works

Noin aviomieheni vitsaili eilen illalla nuorelle puolalaiselle motorsport-mekaanikolle ruokaa laittaessaan. Hän on meistä se käytännöllisempi, se parempi ruuanlaittaja. Puolalainen mekaanikko on opiskellut vuoden verran Oxfordissa ja tuli kesäksi harjoitteluun samaan kisasarjaan mieheni kanssa. Tämän suomalaisen opiskelijaporukan yhteishenki on kuin Big Brotherista: kuka kaveeraa kenenkin kanssa, kenen kieli on ruskein eikä liene yllätys, että puolalaisopiskelija osaa suomalaiset kirosanat hyvin. Miestäni porukan henki on ärsyttänyt tosi paljon. Toissailtana tallilta tullessaan hän ehdotti, että pyytäisi tämän opiskelijan meille viettämään iltaa, sillä nuorukainen ei ollut koskaan ollut suomalaisessa saunassa ja lisäksi muu porukka jättää hänet hyvin herkästi ulkopuolelle, koska eivät ilmeisesti uskalla puhua pojan kanssa englantia, jota tämä osaa luonnollisesti todella hyvin. 

Niinpä siis vietimme mukavan ja rennon illan porukalla. Söimme muikkuja ja uusia perunoita ja miehet saunoivat. Poika selkeästi viihtyi. Kun illalla kävimme nukkumaan, mieheni sanoi, että eikö tehnytkin hyvää puhua pitkästä aikaa englantia. No teki. Sitä huomaa, että itse asiassa osaakin kieltä ihan hyvin, kun vain rohkeasti lähtee rentoon jutusteluun mukaan. Juuri ennen nukahtamista sanoin aviomiehelleni, että olen todella kiitollinen ja ylpeä siitä minkälainen tyyppi rakkaani on. Sen sijaan, että hän lähtisi muiden kettuiluun ja lapsellisiin kuppikuntiin mukaan, hän pyytää juuri sen yksin jääneen tyypin meille illanviettoon. 

This is how our family works.

Suhteet Oma elämä