Tarvitsen jatkuvaa palautetta kehittymisestäni tai en pysy motivoituneena. Let’s face it, neljänkympin pudotus ei käy hetkessä, ja pitkän matkan varrella ehtii kompastella kuoppiin, harhailla kiertoteillä, spurtata oikopoluilla ja huohottaa pusikossa.

Olisin voinut lisätä kolme asiaa välinelistaukseeni: mittanauhan, kameran ja digitaalisen vaa’an. Joillekin mittaaminen on kauhistus, mutta mä uskon, että säännöllinen mittojen otto ja valokuvaus antaa mulle paremman kokonaiskuvan proggiksen eri vaiheista ja siitä, mitä mulle on tapahtumassa. Tästä on hyötyä varsinkin niinä hetkinä, jolloin kaikki on yhtä isoa paskaa.

Ajattelin ottaa joka kuun ensimmäinen päivä itsestäni mitat ja kuvat, joita voin sitten matkan varrella vertailla toisiinsa. Mittaamisessa otin jo varaslähdön, sillä halusin tietää, millaisista lukemista tämä matka todellisuudessa alkoi. Jumankauta, että olenkin laajentunut sivu- ja syvyyssuunnassa! Onneksi mittanauha sentään vielä meni ympäri, vaikka lantion kanssa tekikin jo tiukkaa.

Mitat 07/12

Paino: 100.6

BMI: 35.64 (vaikean lihavuuden raja paukkui siinä)

Vyötärö: 102

Lantio: 126

Onhan tossa lääniä mitä työstää, mutta on mulla aikaakin. On se vaan jännä, miten en edes vuosi sitten olisi kuunaan uskonut, että vaaka iskee satasta lasiin. Uskon, että matkani terveellisiin elämäntapoihin alkaa siitä, että myönnän rehellisesti itselleni ja muille olevani lihava – en pyöreä, pehmeä, pullea tai mitään muutakaan asiaa lieventävää selittelyä, vaan lihava.

Eli hei! Olen Sannis. Olen lihava, enkä todellakaan ylpeä siitä. On korkea aika ottaa oma elämä ja kroppa takaisin haltuun.