Alkoi meinaan hiukkasen vituttamaan nämä vajaassa kymmenessä vuodessa kertyneet kilot. Vielä kesällä 2003 olin sutjakassa 6o kilon painossa, mutta nyt kiloja on nelisenkymmentä enemmän. Olen liikkumattomuudella, paskan syömisellä ja tissuttelulla onnistunut kerryttämään painoani liki neljän kilon vuosivauhtia. Joo morjens.

(No okei, tulihan mulle lapsikin tuossa pari kesää sitten, mutta sitä ei lasketa.)

Järkyttävintä tässä kaikessa on, että en miellä itseäni lihavaksi. Mielikuvattelen itseni edelleen siksi timmiksi mimmeliksi, joka kävi tanssitreeneissä ja punttiksella kuudesti viikossa. Valokuvat ja alati kasvava vaatekoko kuitenkin kertovat toista. Kuvaavaa lienee, että en meinaa tunnistaa itseäni tänä kesänä otetuista ryhmäkuvista. Mulla on varmaan se fatoreksia tai jotain.

Mutta oikeesti. Jotain pitää tehdä ja nyt heti.

En usko ihmedieetteihin, pillereihin tai pulvereihin, paitsi rasvahappoihin ja D-vitamiiniin. Olen vanhan koulukunnan tyttöjä, joten karistan kilot silleen vanhanaikaisesti eli terveellisen ruokavalion, runsaan veden juomisen ja liikunnan avulla. Tarkoituksenani ei ole olla dieetillä vaan palata takaisin kuusikymmenkiloisen, terveen naisihmisen elintapoihin. Tämä palsta on matkapäiväkirjani kohti kroppaa, joka tällä hetkellä piilottelee kaiken tämän laardin alla.

Kommentit tervetulleita, tsemppaus ja sparraus pelkkää plussaa. Pururadalla nähdään!