Luopumista

Olen joutunut miettimään koiristani luopumista, en kykene lenkittämään niitä. Aina voinnin salliessa lenkitän ja juoksutan niitä vapaana, pyrin aktivoimaan yms. Silti tunnen riittämättömyyttä, en vain kykene enempään.Onneksi koirat vaikuttavat tyytyväisiltä, silti jos vointini ei kohene joudun todennäköisesti luopumaan niistä. Olen kipeämpi kuin aiemmin, enkä pidä kivun aiheuttamista muutoksista itsessäni. Olen lähes jatkuvasti vihainen, vaikka yritän kovasti olla olematta. Tuntuu kun sekoaisin kivusta, en yksinkertaisesti ketä. Sairaalaankaan en voi mennä, lääkekokeilun takia mitään ei ole toistaiseksi tehtävissä. Olen epätoivoinen, en pärjää kivun kanssa. Ajatukset katkeilevat, niitä on vaikea pitää kasassa. Eniten kirpaisee terveydestä luopuminen ja se ettei sitä saa takaisin. Terveyttä, kuten monia muitakin asioita oppii arvostamaan vasta kun ne on menettänyt. Olen pitänyt tiettyjä asioita itsestäänselvyytenä, kuten sen että yöt pystyy nukkumaan, sen että omistaa toimivat jalat, sen että selviytyy arkisista askareista ja pystyy harrastamaan, sen että ystäviä jaksaa(lähes aina) nähdä.

Odotan lääkärin soittoa, selviää vietänkö osan joulusta sairaalassa. Toivoisin, että jonkinlainen ratkaisu löytyisi,olen niin väsynyt tähän tilanteeseen. Elämäni tuntuu olevan pysähtyneessä tilassa, lamaantunut. En pysty lukemaan, en pysty katsomaan sarjoja /elokuvia. Kipu estää liikkumisen, se rajoittaa tekemistä. Liikunnasta luopuminen on ollut todella vaikeaa, toistaiseksi liikuntani koostuu välttämättömistä menoista ja kevyestä venyttelystä. Verrattuna aiempaan 8-15 km juoksulenkkeihin ja salitreeniin, nykyinen tilanne on masentava. Haaveilen silti paremmista hetkistä, sillä niitä tulee aina, haluan uskoa niin.