Eurooppa. Äidit. ÄitiEurooppa.EurooppaÄiti.
Tänään minä halusin kirjoittaa. Halusin tuottaa sanoja, joista joskus tulisi lauseita. Halusin sanoa jotain. Tänään ei vain ollut oikein mitään sanottavaa.
Tänään juhlistetaan Eurooppa-päivää. Lippu lepatti salossa harmaan taivaan edessä. Odotin myrskyä. Sitä ei koskaan tullut.
Huomenna juhlitaan äitienpäivää. Juhlistetaan niitä raskaan työn raatajia, jotka tuovat tulevaisuuden veronmaksajia maailmaan. Itse leivoin äidilleni kakun. Tai enemmänkin kokosin aineista seoksen ja tuloksen mausta en takaa mitään.
Päätin siis kirjoittaa hieman molemmista. Ja en samalla kummastakaan.
Kuukausi sitten istuin kahvilla uuden ystäväni kanssa. Hän paasasi Britanniasta, suomalaisista naisista, työmarkkinoista. Ystäväni oli englantilainen. Mietin kuinka onnekas olin, kun sain kutsua ystävikseni ihmisiä ympäri tätä kaunista maailmaamme. Mietin millainen elämäni olisi jos en olisi jättänyt Suomea taakseni. Miten olisin jatkanut kieroon kasvamista, ja jättänyt suoristumatta. Mietin miten paljon mahdollisuuteni matkailla oli kasvattanut minua vuosien varrella. Miten kulttuureihin tutustuminen oli opettanut minua. Miten muutuin enemmän suomalaiseksi jokaisella askeleella, jonka otin poispäin Oulusta. Mietin elämääni ja sen hienoutta. Ikävöin ystäviäni maailmalla.
Samaisen ystävän kanssa puhuimme tulevaisuudestani. Hän ihmetteli miksei minulla ollut miestä. All Finnish girls just want to get married and have children, hän sanoi. Mietin olinko muka erilainen. Sanoin sen ääneenkin. Kerroin etteivät lapset kuuluneet tulevaisuuden näkymääni. Ainakaan itse synnyttämäni lapset. Arvostan, ja ihailen niitä meistä pallontallaajista, jotka ryhtyvät äideiksi. Joille se on luontaista, joille seuraava sukupolvi on ihana ja upea asia. Vitsailin, kuinka minulta puuttui biologinen kello. Munasarjani eivät hohda kohdatessani lapsen. Nauran lapsen kanssa, mutten koe tunnetta siitä, että hänen kaltaisensa olento puuttuisi minulta. Ystäväni reaktio ärsytti. Hän kertoi yhteisestä ystävästämme, joka ei voinut saada lapsia. Hän koki, että minun velvollisuuteni oli lisääntyä, koska kehoni siihen pystyi. Koin myötatuntoa yhteistä ystäväämme kohtaa, ja surua, ettei hän voinut saada lapsia. Samalla koin turhautumista ystäväni kommentista.
Ihailen ystäviäni, joilla on lapsia. He toimivat kuin hyvin öljytty kone. Lapset, pyykit ja ruuanlaitto sujuvat näppärästi. Yksi lapsi kainalossa, toinen jalassa kiinni, kolmas kirkumassa pöydän ääressä. Mikään ei heitä hätkäytä. Minusta on hauskaa olla se hassu täti noille lapsille. Minä saan sekoilla heidän kanssaan, vaikka samalla olen kuitenkin aikuinen, joka saa ajaa autolla. Pidän roolistani tätinä. Sillä en koe äidillisiä tunteita mini-ihmisiä kohtaan. Olen enemmän heidän tasollaan vielä 24-vuotiaana kuin heidän vanhempiensa tasolla. Siksi arvostankin äitejä. Arvostan äitejä ja heidän vanhemmuusgeeniään.
Jee jee kaikki te äidit. Hyvää äitien päivää! Minä olen kakuntekijä näissä kekkereissä ja iloinen siitä.