Kuusi kuukautta sitten istuin huoneessa nuorten nepalilaismiesten kanssa. Pelasimme korttia. Tai he pelasivat ja minä yritin oppia. Pelasimme ”marriagea”, enkä vieläkään, kuukausia myöhemmin, ole varma miten peliä pelataan. Pojat pelasivat rahasta samalla kun minun aikani meni 21 korttini järjestelyyn. Myöhemmin illalla rahani menivätkin paikallisten lasten leikkipeliin, jossa heitellään erikoisnoppia ja veikataan mikä kuva ilmestyy. Veljeni nettosivat illasta sievoiset taskurahat. Minä en. 

Vietimme Dasain festivaalia, nepalilaisten suurinta juhlaa. Kyseessä on viisitoistapäiväinen spektaakkeli. On kuin yhdistettäisiin joulu, uusivuosi ja kevätsiivous. Dasainin aikaan kaikki nepalilaiset palaavat kotiin ja kylät ovat täynnä hymyileviä kasvoja. Kun perheet kokoontuvat nuoret usein karkaavat pelaamaan korttia, kun äidit nyppivät rikkaruohoja, maalaavat talon, kokkaavat ja siivoavat. Muistankin miten hiippailimme ja juoksimme Amaa, joka tarkoittaa äitiä nepaliksi, karkuun mennessämme pelaamaan korttia. Kiiruhdimme veljieni enon huoneeseen, jota käytimme pelaamiseen. Nepalilaisessa kulttuurissa kortinpeluu ei ole sallittua, joten se tehdään lukittujen ovien takana.

Puhuin veljeni kanssa eilen maanjäristyksestä. Mikäli et tiennyt, Nepalissa tapahtui tuhoisa maanjäristys kuluneella viikolla. Asuin Lahachowkin kylässä, Annapurna vuoriston kupeessa. Lahachowk on 15 kilometrin päässä Pokharasta, Nepalin toiseksi suurimmasta kaupungista. Uutisissa on pääasiassa puhuttu Kathmandun alueesta, joten en tiennyt miten tuhoisasti maanjäristys oli vaikuttanut kylääni. Sainkin tietää, että juuri tuo peli-huone oli tuhoutunut monien muiden talojen mukana. Nepalissa talot eivät ole kestäviä, erityisesti vuoristoisella alueella. Sementistä ja savesta luodut laatikkotalot eivät kestä jos maa liikkuu. Veljeni kertoi miten ahdistavaa on elää, kun muistelee maan liikettä. En osannut sanoa mitään. Muistelin vain onnellisia muistojani peli-huoneesta ja mietin mitä sanoisin. 

Monet Nepali-perheenjäseneni asuvatkin nyt taivasalla. Talot ja ”WCt” ovat tuhoutuneet. Nyt heidän juomavetensä on mutaista, vaikka jo alunperin samaa vettä käytettiin pyykinpesuun, saniteettitiloissa ja juomiseen. Vesi myös tuli viereisestä joesta, jonne maatalous ja muu jäte kulkeutui. Ihmisillä, joilla oli jo aiemmin vähän on nyt vielä vähemmän. Taivasalla nukkuminen tiikereiden, iilimatojen, kuumuuden ja myrkyllisten eläinten keskellä on vaarallista. Kun tilanteeseen lisätään monsuunisateet, jotka alkavat pian, on toisen katastrofin aihio valmis. Sateet aiheuttavat joka vuosi tuhoisia maavyöryjä, jotka vievät mukanaan koteja ja ihmisiä.

Veljeni kertoi minulle hänen toivonsa olevan lopussa. Nyt me voimme auttaa. Jos näet lippaan tai mainoksen avustusmahdollisuudesta lähetä edes muutama ropo. Me voimme auttaa rakentamaan uutta toivoa, sillä ilman toivoa on kamala elää.