Tag: mielenterveys

Puhuimme pari päivää sitten ystäväni kanssa opiskelusta. Kyselin varovasti sitä missä vaiheessa hänen opintonsa olivat menossa, pää painuksissa hän tunnusti minulle, että varmaan lopettaa kesken. ”Mä en vaan jaksa. Mä vaan haluan hengittää”, hän sanoi. Olin ensin yllättynyt. Sitten minulle tuli syyllinen olo. Halusin sanoa kaikki oikeat asiat, ja kertoa hänelle, että on ok ottaa […]

Olin aina jollain tapaa erilainen, mutta en osannut sanoittaa sitä tunnetta. Joskus minusta tuntui jo lapsena, että minun ja muiden ihmisten välissä on jonkinlainen läpinäkyvä verho, jonka toisella puolella olevat tiesivät miten toimia ja olla. Mitä piti sanoa, ja mitä ei saanut sanoa. Jouduin lapsena usein riitoihin kavereideni kanssa, kun sanoin mitä ajattelin, enkä osannut […]

Siskoni lopetti mielialalääkkeet, joita hän oli käyttänyt noin vuoden. Kahden viikon jälkeen tulli takapakkia, ja sain viestin ”alkaa iskeä vasten kasvoja tuo lääkkeen lopetus”. Puolentoista tunnin puhelun jälkeen sisko varasi ajan työterveys hoitajalle ja sai lääkkeet takaisin, sekä sairaslomaa. Hyvä juttu. Ja koin tärkeäksi, että voin jossain määrin olla tukena, vaikkakin vain puhelimen välityksellä. Asia […]

Kävin tänään hammaslääkärissä, viimeisessä juuri hoidossa. Jostain lapsuudesta kumpuavat hammaslääkäri muistot nostavat pulssia ja saavat käteni tärisemään, vaikka paikka on tuttu ja hammaslääkäri mukava ja asiallinen (sellainen, joka ei vitsaile, koska mikään ei ole pahempaa kuin vitsaileva hammaslääkäri). Puristin käsinojia huomaamattani, enkä enää hoidon päätyttyä saanut suutani kiinni tai sanoja tulemaan. Jouduin nostamaan polvet ylös […]

Joka tapauksessa suurin voitto on se, että nyt tunnen itseni paremmin ja osaan kuunnella itseäni paremmin. Ja ennen kaikkea en syytä itseäni siitä, että olen hieman erilainen.

Nyt on kulunut noin vuosi siitä, kun viimeisin paha masennus jakso sai minut täysin toimintakyvyttömäksi. Vuosi on mennyt keräillessä palasia itsestäni ja toipuessa. Sain uudet lääkkeet ja hoitoa (etänä tietysti), ja sitten elämäni taas pikkuhiljaa kasaan. Oli kaikenlaista pandemia, uusi diagnoosi (kerron siitä myöhemmin), addiktio, yksinäisyys, riitoja, mutta myös paljon hyvää. Ehkä olen vieläkin toipumassa? […]

  Tulin maanantaina kotiin Joensuuhun. Koko asunto ja huoneeni olivat täydessä kaaoksessa. Asunto siksi, että kämppis tekee vuorotyötä ja oma huoneeni koska viimeksi olin käynyt asunnossa Ilosaari-viikonloppuna. Sain vasta tänään vaihdettua lakanat. Ja pyykkiä olen pessyt koko viikon. Koko viikon olen yrittänyt lähteä yliopistolle opiskelemaan, mutta en ole saanut aikaiseksi. Luin parvekkeella ensimmäisen luvun yhdestä […]

Kesäloma on mennyt kuin silmät ummessa. Helle vie voimat ja yksin olo alkaa puuduttaa. En varsinaisesti asettanut mitään tavoitteita kesälle, en ole edes töissä. Silti tuntuu saamattomalta, kun mikään ei ole muuttunut. Lupasin itselleni, että minulla olisi aikaa kirjoittaa, aikaa opiskella ja maalata. Mitään näistä en ole tehnyt. Sen sijaan olen istunut, vellonut ja juonut […]

En ole koskaan ollut mikään uudenvuoden lupausten tekijä. Joka vuosi, varmaan täysin yleisen paineen takia, minusta tuntuu, että jotain pitäisi muuttaa. Ja tietysti elämässäni on epäkohtia. Raha asiat ovat retuperällä, tupakointi pitäisi lopettaa, elämänhallintaa pitäisi lisätä, alkoholia voisi juoda vähemmän sosiaalisempi voisi olla ja niin edelleen ja niin edelleen. Isoin juttu on tietysti laihduttaminen tai […]

Kävin eilen psykiatrilla jatkohoidon tarpeen arvioinnissa ja lääkityksen tiimoilta. Tulos, diagnoosi tai mikä ikinä onkaan, oli se, että olen täysjärkinen ihminen, jolla on kuitenkin pitkäaikainen psyykkinen sairaus, joka oireilee lääkityksenkin läpi. Jatkohoitoa annetaan tarvittaessa. Psykiatri jatkoi lääkitystäni ja nakkasi päälle vielä Opamox-reseptin ahdistukseen. Muuta ei ole tehtävissä. Näitä realitycheckejä minulla on ehkä kerran puolessa vuodessa. […]