Rau

10.6.2009 – 6.3.2012

Racoon, tunnetummin Rau hankittiin Mismaun kaveriksi. Rau oli äärimmäisen haastava pienenä, me tosiaankin nahkahanskoilla jouduttiin ekat kerrat poikaa käsittelemään koska oli niin villi ja puri erittäin lujaa. Kova käytöskoulu jatkui pitkään ja poitsu edelleenkin saattoi näykkästä ja eritoten vieraita. Silti Rau oli ihan erityinen pusupoika, vaikka kerran säikähdin kyyneleisiin asti kun poitsu puri minua huuleen. Siitä taitaa olla vieläkin pieni arpi. Ja taitaa ystävänikin elävästi muistaa kun sai nenäänsä Raun purujäljet;) Mismau kun on aina ollut sellainen vieraidenkin ja mieheni suosikki, niin Raulla oli ihan erityisasema minun suosiossa.

Vaikka Rau oli jonkinmoinen kovis niin ulkona oli aika arka ja hakeutui meidän lähelle turvaan.

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain…

Yksi Raun kivoin leikki oli möyriä peiton alla ja hapuilla sieltä näykkäsemään nukkuvan ihmisen varvasta.

ZZZZzzzzzzzzzz…..

Herkut maistui poitsullekin. Yksi suokkari Raun nenään ja suuhun oli ehdottomasti kumiset asiat. Crocsit lähti aina piilotettavaksi jemmoihin ja kumiset koiranlelut eivät kauaa ehjänä säilyneet. Kerran oltiin paketoitu kuminen röhkivä possu-lelu jouluna freteille lahjaksi, no siinä ei kauaa mennyt kun Rau sai paketin auki ja possun röhkimään. Ja muistan kerran kun hölmönä kumisissa siivoushanskoissa menin poitsua rapsuttamaan – kaveri puraisi ja lujaa!

Leopardipallon olen ostanut jo noin 8-vuotiaana silloiselle Tähti-kissalleni. Pallosta tuli Raun suokkarilelu, sitä oli kiva pyöritellä tassuilla masun edessä.

Poitsusta tuli etenkin kastraation jälkeen varsin letkeä kaveri, viihtyi sylissä pitkään. Miun vauva<3

Mieheni letkautti että Romelo ja Mismau on päässyt Loirin kanssa kuvaan.. Turnuja kaikki(:

Tässä yksi viimeisiä kuvia missä Rau on, keväältä 2012. Tultuamme kotiin poitsu ei ollut oma itsensä, vaan vetelä ja selvästi huonossa kunnossa, kärsi nestehukasta eikä jaksanut kävellä. Monen eläinlääkäripäivystyksessä vietetyn, epätietoisen ja pelottavan tunnin jälkeen selvisi että Raulla oli todennäköisesti kasvain. Eläinlääkäri ei voinut suositella kuin eutanasiaa eläinoikeudellisista syistä. Meidän sydämet murtui kun jouduttiin rakkaasta vajaa 3 -vuotiaasta pallerosta päästämään irti ja lähtemään tyhjän kopan kanssa kotiin. Vaikka ikävä on vieläkin ja tämän muistelu saa yhä vedet silmiin, niin muistot ovat kultaakin arvokkaampia.