Rau

10.6.2009 – 6.3.2012

Racoon, tunnetummin Rau hankittiin Mismaun kaveriksi. Rau oli äärimmäisen haastava pienenä, me tosiaankin nahkahanskoilla jouduttiin ekat kerrat poikaa käsittelemään koska oli niin villi ja puri erittäin lujaa. Kova käytöskoulu jatkui pitkään ja poitsu edelleenkin saattoi näykkästä ja eritoten vieraita. Silti Rau oli ihan erityinen pusupoika, vaikka kerran säikähdin kyyneleisiin asti kun poitsu puri minua huuleen. Siitä taitaa olla vieläkin pieni arpi. Ja taitaa ystävänikin elävästi muistaa kun sai nenäänsä Raun purujäljet;) Mismau kun on aina ollut sellainen vieraidenkin ja mieheni suosikki, niin Raulla oli ihan erityisasema minun suosiossa.

costa100_0023 (499).JPG

Vaikka Rau oli jonkinmoinen kovis niin ulkona oli aika arka ja hakeutui meidän lähelle turvaan.

vaavat 023m,km.jpg

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain…

vaavat 033.jpg

joulu2009 003mvbnghvjhjg.jpg

kuvia elokuu2010 021.jpg

Yksi Raun kivoin leikki oli möyriä peiton alla ja hapuilla sieltä näykkäsemään nukkuvan ihmisen varvasta.

IMG_7516.JPG

ZZZZzzzzzzzzzz…..

Kopio SAM_0830.JPG

Herkut maistui poitsullekin. Yksi suokkari Raun nenään ja suuhun oli ehdottomasti kumiset asiat. Crocsit lähti aina piilotettavaksi jemmoihin ja kumiset koiranlelut eivät kauaa ehjänä säilyneet. Kerran oltiin paketoitu kuminen röhkivä possu-lelu jouluna freteille lahjaksi, no siinä ei kauaa mennyt kun Rau sai paketin auki ja possun röhkimään. Ja muistan kerran kun hölmönä kumisissa siivoushanskoissa menin poitsua rapsuttamaan – kaveri puraisi ja lujaa!

kjkjlkl.jpg

nimetön.png

Leopardipallon olen ostanut jo noin 8-vuotiaana silloiselle Tähti-kissalleni. Pallosta tuli Raun suokkarilelu, sitä oli kiva pyöritellä tassuilla masun edessä.

Joulu-10 094.jpg

Poitsusta tuli etenkin kastraation jälkeen varsin letkeä kaveri, viihtyi sylissä pitkään. Miun vauva<3

IMG_8583.JPG

Mieheni letkautti että Romelo ja Mismau on päässyt Loirin kanssa kuvaan.. Turnuja kaikki(:

tgyerhdhg.png

Tässä yksi viimeisiä kuvia missä Rau on, keväältä 2012. Tultuamme kotiin poitsu ei ollut oma itsensä, vaan vetelä ja selvästi huonossa kunnossa, kärsi nestehukasta eikä jaksanut kävellä. Monen eläinlääkäripäivystyksessä vietetyn, epätietoisen ja pelottavan tunnin jälkeen selvisi että Raulla oli todennäköisesti kasvain. Eläinlääkäri ei voinut suositella kuin eutanasiaa eläinoikeudellisista syistä. Meidän sydämet murtui kun jouduttiin rakkaasta vajaa 3 -vuotiaasta pallerosta päästämään irti ja lähtemään tyhjän kopan kanssa kotiin. Vaikka ikävä on vieläkin ja tämän muistelu saa yhä vedet silmiin, niin muistot ovat kultaakin arvokkaampia.

IMG_5832.jpg

Kommentit (4)
  1. ReettaReitkallista
    22.10.2014, 17:58

    Vastaustasi odotellessa! 🙂

  2. Moikka ja kiitos! Joo oon pitän tästä aika hiljaiseloa:D arvasin että tulee päivä kun Annan blogin kautta tän bongaat;) no oli kyl tarkoituskin seuraavan kuulumisten vaihdon aikana kertoa. Jahka vaan saan aikaiseksi niin vastaan siun kirjeesee/kirjottelen fb!(:

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *