Vietin paripäiväisen vapaan lapsuuteni kotikaupungissa. Ensimmäisenä päivänä ennätin käydä äitini kanssa lenkillä ja viettää pitkän illan yhdessä kahden hyvän ystävän. Pelattiin lautapeliä ja askarreltiin aarrekartat. En ollut ikinä aarrekarttaa tehnyt; lehtien silpominen vei todellakin mennessään kauniita kuvia ihastellessa.

Kaiken kukkuraksi sain ihanan, vanhan roskiksen kotiin vietäväksi ystävältäni. Toisen romu on toisen aarre vai miten se menee. Parasta oli mielestäni se, kun kotiin roskiksen tuodessani mieheni arvasi heti että se on meidän uusi makkarin roskis (peilipöytäni viereen) – taisi siis antaa hyväksyntänsä tällä suloisuudelle.

Seuraavana päivänä kävin taas toisella ystävällä hierottavana ja vietin tuntikaupalla aikaa parhaan ystäväni kanssa kierrellen pari kirpparia ja tutustuen muutamiin paikallisiin kivijalkaliikkeisiin. Herkuteltiin myös teellä ja kakuilla kahvilassa. Olipa kiva viettää aikaa vanhassa kotikapungissa niin sanotusti turistin silmin, ensi kerralla tai kesällä viimeistään jatketaan taas – jospa silloin sade ei estäisi kuvien räpsimistä ja voitaisiin kierrellä enemmän ulkonakin.

Äitini kutoi minulle uuden kauniin poppanan keittiöön, se saa kuitenkin odottaa seuraavia juhlia vielä kaapissa.

Otin pari rasiaa kotitalostani, kun niitä uhkasi hävittäminen. Peltirasia on ollut monissa leikeissä mukana lapsuudessani. Alta löytyi vielä sisältölappukin eli entinen suklaarasiahan tuo on.

Äitini epäili puurasian olevan Venäjältä peräisin. Se on kulunut ja takana on pieni lohkeamakin, mutta en siitäkään raaskinut luopua. Äiti säilytti siinä kolikoita aikoinaan ja muistan että pienenä veljeni kanssa saatettiin muutaman kerran käydä kolikkovarkaissa. Nyt kaavailin säilyttäväni kirjeitä rasiassa.

Olen haaveillut päällystäväni keittiön sekä olkkarin tuolit uudelleen. Kävimme myös kangasliikkeessä, mutta onnekseni en ostanut kallista ja aika tylsää kangasta sieltä. Tällainen aarre löytyi kirpparilta muutamalla eurolla ja kangas saa uuden paikkansa olohuoneemme tuoleissa – vanhat tuolit ansaitsevat kauniit, retrot päälliset. Täytyykin vissiin jatkaa kirppareilla kiertelyä ja metsästää kankaat keittiönkin tuoleihin. Ne saavat kuitenkin olla hillitymmät.

Löydöistä parhain! Vietin eilen varsin pitkän tovin ripustaessani korviksia niiden uuteen telineeseen. Löytö oli paikallisesta sisustusliikkeestä. Korvikset on mielestäni koruista ihanimpia ja nyt ne on vihdoin järjestyksessä ja esillä – harmi vain että jouduin laittamaan osaan koukuista useamman korvisparin ja kaikki korvikseni eivät edes mahtuneet telineeseen..

Kiitos mukana olleille, I had a blast!