Kurpitsaa etsimässä – Kappale 2
Kappale 2 –
Ritsa
Aurinko kipusi hitaasti ylemmäs taivaankantta pitkin. Oskari oli jättänyt muut jatkamaan mutaleikkejään ja siirtynyt tammen varjoon nakertamaan rapeaa perunalastuaan. Hän tuijotteli ohi kulkevia pilviä ja yritti nähdä niissä hahmoja.
Tuo tuossa voisi olla sammakko iltauinnilla kaislikossa. Tuo pilvi muistuttaa lintuemoa ruokkimassa poikasiaan. Ja tuolta laukkaa jänis pellon viertä neilikka suussaan. Oskarilla riitti mielikuvista kuten sen ikäisillä lapsilla yleensäkin.Välillä mielikuvitus sai äidit raivoihinsa ja välillä siitä oli hyötyä, kun haluttiin kuluttaa tylsä hetki ohi nopeammin. Silläkin uhalla, että äidit eivät aina pitäisikään viimeisimmistä mielikuvituksen tuotoksista, lapsilla oli tapana järjestää niitä.Vielä Oskari ei ollut pahanteossa, mutta koskaan ei voinut tietää mitä päivä toisi tullessaan. Hän virnisti nähdessään pilvihattaran, joka näytti aivan hänen puiselta ritsaltaan.
Oskari oli vuollut isänsä kanssa tippuneesta puunoksasta itselleen hienon ritsan. Isä oli opettanut kuinka ritsalla pystyi ampumaan suoraan maaliin. Pian Oskari olikin oikein haka tarkkuusammunnassa. Hän päihitti jopa isänsä, jolla oli ollut nuoresta lähtien pellon taitavimman ritsalla ampujan titteli. Olipa Oskarin isä kerran ajanut pellolle saalistamaan tulleen hiirihaukan pois ritsansa avulla. Kaikki olivat pitäneet häntä sankarina. Pellon väki oli vaatinut saada järjestää juhlat urotyön kunniaksi. Niissä hipoissa Oskarin isä oli tavannut tulevan vaimonsa, Oskarin äidin. Ja eipä aikaakaan kun kahdesta oli tullut perhe kolmosien syntyessä.
Siinä vasta hyppy tuntemattomaan! Oskari ei ymmärtänyt mitä vanhemmat pojat näkivät tytöissä. Hän ei ymmärtänyt miksi he halusivat pussailla ja viettää aikaa kahdestaan. Ymmärrät sitten isompana, kaikki aina hokivat. Entäs jos en halua ymmärtää? Voinko vain jatkaa leikkejäni ja tehdä mitä huvittaa, Oskari pohti karistaen perunalastun rippeet sylistään. Ei hän tarvinnut tyttöjä, yleensä ne vain hidastivat ja tykkäsivät kaikesta muusta kuin mudalla leikkimisestä.
Äiti sanoi aina, että kaikkien kanssa pitäisi leikkiä. Oskari nojasi päätään tammea vasten ja huokasi. Kyllä he päästivät tytöt mukaan mutasotaan tai linnakkeiden rakentamiseen, jos nämä vain tahtoivat. Yleensä eivät.
Kuinka voi leikkiä sellaisten kanssa, jotka eivät leiki sinun leikkejäsi? Oskari keräsi tavaransa ruohikolta takaisin reppuunsa ja oikoi housujaan. Kello löi kymmenen, kun maanviljelijä kutsui renkinsä lounaalle kilkattamalla isoa kelloa navetan päädyssä.
Oskari viipotti alas kukkulan viertä vihreä reppunsa heiluen puolelta toiselle. Hän oli luvannut tavata ystävänsä lammella, eikä hän aikonut myöhästyä.