Kurpitsaa etsimässä – Kappale 4

Kappale 4 –

Äiti

Oskari avasi kotikolonsa ulko-oven. Paluumatka lammelta Rasmuksen seurassa oli kulunut hioen matkasuunnitelmia ja miettien strategiaa, kuinka seikkailun saisi parhaiten myytyä myös tiukoille vanhemmille.

”Miten sinä jo nyt palasit?”, äiti huuteli keittiöstä, jossa valmisteli päivällistä koko suvulle, joka oli myöhemmin tulossa ensimmäisten lastenlasten sukuuntulon kunniaksi järjestettävään illanistujaisiin.
Kaikki Oskarin yhdeksän vanhempaa sisarusta olivat tulossa, sekä muutama vanhempi sukulainen lähialueelta.
”Voisitko tulla auttamaan näiden ruokien kanssa, kun kerta olet kotona?”, äiti kutsui Oskaria keittiöstä kolistellen samalla kattiloita.
Oskari siirtyi eteisestä keittiön pöydän luo ja katseli, kun hänen äitinsä liikkui vaivattoman näköisesti ympäri keittötä hämmentäen milloin mitäkin keitosta ja sekoittaen eri kuppien sisältöjä keskenään. Äiti opetti Oskaria tekemään ruokaa, jotta tämä osaisi hoitaa kotiaan, kunhan olisi hänen aikansa lentää pois kotipesästä. Oskari osasikin jo tehdä laajan valikoiman aamiaispuuroja sekä keittää herkullisen kalakeiton.
”Auttaisitko kuorimalla nuo altaassa olevat perunat?”, äiti kysyi viittoen kohti tiskiallasta ja siellä olevia viittä keskikokoista perunaa.
”Kyllä äiti.” Oskari tarttui kiltisti kuorimisveitseen ja ei aikaakaan, kun perunat oli kuorittu ja paloiteltu piirasta varten.

Pari tuntia kului rupatellen keittiössä ja Oskari auttoi äitiään vielä useassa pienessä askareessa. Olohuoneen käkikellon lyödessä viisi kertaa, alkoi olla valmista. Eteisestä kuului jo iloista puheensorinaa, kun sisarukset yksi toisensa jälkeen saapuivat paikalle. Viimeisenä saapui tuore äiti kolmen pikkuisensa kanssa. Olohuone olikin pian ääriään myöten täynnä vauvoja suureen ääneen ihastelevista tädeistä ja enoista. Oskarin oli hankalaa pujotella ruokatarjottimien kanssa olohuoneen suuren tammisen ruokailupöydän tykö. Hänkin oli kiinnostunut tapaamaan uudet tulokkaat eikä malttanut hoitaa tehtäviään kunnolla.

Jokainen tahtoi vuoronsa sylitelläkseen jokaista tuhisevaa pakettia. Tosin heti kun yksikään nyytti alkoi vinkua, palautui se äitinsä hellään huomaan ruokailemaan ilman toista varoitusta. Äiti sai kuitenkin hetken huokaista helpotuksesta, kun suku piti huolen pienokaisten hyvinvoinnista ja viihdykkeestä. Pikkuiset olivat vasta alkaneet availla silmiään, joten siristelevät silmät aiheuttivat enemmän huokailuja kuin pienen pienet tassut.

”Tehkää tietä mummille!” Oskarin äiti ylpeänä kuulutti tullen huoneen poikki valtava täytekakku tarjottimellaan. Lapset siirtyivät niin, että äidillään oli esteetön pääsy pöydälle. Eihän kukaan tahtonut täytekakulle käyvän kuinkaan! Taisi silti joku pihistää tipan kermavaahtoa kakun reunalta ennen kuin kakku ennätti pöytään.

 

Oskarin äiti oli hyväntahtoinen, mutta piti kotonaan tiukkaa kuria. Rakastavasti hän ohjasi jokaista lastaan kurottamaan tähtiin ja löytämään paikkansa yhteisössä. Hänen nimensä oli Moona, mutta kymmenen lapsen jälkeen oma nimi tuntui vieraalta, kun kaikki ympärillä kutsuivat vain äidiksi. Mutta Moona rakasti perhettään yli kaiken. Ja nyt hänestä oli tullut isoäiti, vaikkakin nuorella iällä. Ei isoäidin tarvinnut onneksi piiloutua shaaliin, vaan hän tahtoi yhä kihartaa hiuksensa ja pukeutua parhaimpiin mekkoihinsa. Vähän mansikkaa huulille ja hän tunsi olonsa varsin hehkeäksi. Tämä uusi tilanne isoäitinä oli hänelle tilanteena hyvin mieleinen. Hänestä oli pikku hiljaa tulossa suvun arvostettu matriarkka, jonka tiedot siirtyivät sukupolvelta toiselle. Hän oikein puhkui intoa kertoa tyttärelleen oman äitinsä opettamia kikkoja, joilla vauva-arjesta kolmen vauvan kanssa tulisi edes vähän siedettävää.

Nälkäiset suut olivat jo tuhonneet suurimman osan kakusta ja Moona katseli perhettään ihaillen. Oma perhe kaikessa komeudessaan. Vikoineen ja kaikkineen, mutta eihän sitä vaihtaisi mihinkään.