Niitä näitä
Loma ohi ja tenttiviikko on taas pyörähtänyt käyntiin. Yritin miettiä jotain merkittävää kirjoittamista, mutta pitää myöntää, että oon koko tämän kuun jäljiltä tällä hetkellä aika tyhjä. Heti kuun alussa pyyhällettiin Lontooseen opintoretkelle, joka oli kyllä parhaimpia Lontoon ulkoiluja tähän mennessä. Olin vähän kyllästynyt Lontooseen (!) ennen tuota reissua, mutta nyt haluan taas muuttaa sinne. Kuka ihme kyllästyy Lontooseen?! Taisin vaan olla yleisesti kyllästynyt omaan elämääni.
Lontoon jälkeen ehdin olla kotona neljä päivää, johon sisältyi ensimmäinen työhaastattelu täällä ja ensimmäinen tentti, sekä Amsterdam Dance Event, johon osallistuminen kuuluu sivuaineopintoihini. Työhaastattelu oli aikamoisen tärkeä, koska täällä on kovin kurjaa olla, jos on matti kukkarossa kokoajan. Amsterdam tarjoaa kyllä tekemistä myös ilmaiseksi, mutta onhan se nyt mukavampaa, että on vähän jotain millä mällätä. Plus mä olen ihmetyksekseni huomannut, että kaipaan enemmän rutiineja. Vaikka myönnän kyllä, että paikallinen koulu vaatii selkeästi enemmän kuin tamperelainen vastaava. Ja mä myös pidän koulustani täällä enemmän, niinkin säälittävää kuin se on, niin koulupäivät on ihan ykkösiä täällä. Tavallaan toivoisin, että voisin sanoa toisin, koska onhan tuo nyt aika synkkää, että koulu on parasta, mitä on… Toisaalta, ehkä se kertoo siitä, että kaikki on hyvin?! En mä tiedä. Pointti oli kuitenkin se, että koulu vie aikaa, mutta ei niin paljon, etteikö töitä ehtisi tehdä, ainakin vähän. Tentti oli myös oma jännityskohtansa, koska kaikki on sanonut mulle, että täällä kokeet on haastavampia ja kyllä, mä allekirjoitan. Joutuu ihan opiskeleen.
Amsterdam Dance Event on elektronisen musiikin suurin tapahtuma maailmassa. Sen lisäksi, että Damissa on bileitä joka ilta joka paikassa ko. tapahtuman aikana, se on myös bisneksen edistämiseen tarkoitettu tilaisuus. Bileiden lisäksi ohjelmassa oli workshoppeja (onko tuolle suomenkielistä vastinetta?), konferensseja ja paneeleja mm. Koulun puolesta meidän tuli osallistua ADE Universityn yhden päivän paneeleihin. Ei voi sanoa, että varsinaisesti valittaisin, kun pääsee tuollaiseen tapahtumaan ns. taustalle kuuntelemaan kuinka alan pioneerit ja menestyjät on luoneet uransa. Siitähän voi jopa oppia.
ADEsta lähdin suoraan lentokentälle ja lomalle Venetsiaan. Ei siis edelleenkään valittamista, mutta täytyy sanoa, että kun kuu oli tässä välissä puolessa, niin oli pakko varoittaa matkaseuruetta mahdollisesta väsymyksen aiheuttamasta kärttyisyydestä. Ei se ehkä pahemmin loppujen lopuksi ottanut valtaa, mutta oli kieltämättä vaikea rentoutua. Venetsia on kaunis, Italia ihana, mutta voi, kuinka paljon siellä oli turisteja. Ikinä en pystyisi asumaan ko. kaupungissa. Itseäänkin vähän hävetti, ihan kuin olisin tunkeillut. Ei siellä ole tilaa sellaiselle määrälle ylimääräisiä. Ja btw, terveisiä Dogen palatsin oppaalta; ei Venetsia ole mihinkään uppoamassa, sama tilanne on ollut tuhat vuotta sitten ja tulee olemaan tuhannen vuoden päästä, se vesi nyt vaan tulvii. Ei mahda mitään, pitää oppia elämään sen kanssa. Pitkästä aikaa otin myös kuvia ”oikealla kameralla”, yritän jossain välissä laittaa katselmuksen tänne.
Mutta niin ihanaa kuin matkustaminen onkin, niin taas Venetsian jälkeen, niinkuin Lontoonkin (check edellinen postaus), oli mahtavaa tulla kotiin! Kotikotikotikoti. Ja arki. <3 Kai sitä on ihminen tulossa vanhaksi, kun sitä on alkanut arvostamaan tavallista päivää ja pysyvämpää osoitetta. Tosin kruunasin kotiintulon tulemalla kipeäksi, joten ensimmäinen harjottelutunti uudessa työpaikassa (kyllä, se meni ihan ok:sti se haastis) oli aikamoista niiskutusta ja yritystä ymmärtää, kun pää on jumissa. Nyt alkaa onneksi flunssa helpottaa. Mikä on hienoa, koska täällä on upea syksy juuri nyt. Lämpöä varmaan 15 astetta ja koko kaupunki kylpee syksynväreissä, koska täällä on todella paljon luontoa johtuen isoista vesistöistä. Kaunista kuin mikä. Nämä kuvat tosin on otettu aiemmin syksyllä, kun oli vielä ihan kesäistä. Eka kuva on pari kesää sitten Kööpenhaminasta ja toinen pari syksyä sitten Madridista. Onhan siinä matkustamisessa puolensa. Ainakin silmä lepää useissa paikoissa. Hyvää syksyn jatkoa kaikille!