Internetaddikti
Enpä olisi uskonut, että sitä on näin addiktoitunut nettiin. Elämänlaatu on jotenkin kärsinyt merkittävästi, kun ei ole nettiyhteyttä omassa asunnossa. Ja vaikka tässä common roomissa on, joka on noin 10 metriä mun asunnosta, se on silti yleinen tila, ei oma tila, jossa voi röhnöttää ja tuijottaa How I Met Your Motheria Netflixistä tai selata kuvia Pinterestissä, puhumattakaan siitä, kun tuntitolkulla selailee statuspäivityksiä tai jotain elokuviin liittymää omalla kohdallani. Saatikka käyttää nettiä ruuanlaiton apuna reseptien tai jopa videoiden muodossa. Ja mikä pahinta, ei ole musiikkia, mitä kuunnella. Elämä onkin yhtäkkiä ihan paskaa.
Olen monesti ajatellut, että olen addiktoitunut johonkin, mutta täytyy sanoa, että mistään ei ole tullut näin pahoja vieroitusoireita. Toki ainoastaan henkisiä, koska nyt vaan v**uttaa lähinnä kokoajan. Ja yritän kyllä korjata asiaa, mutta mistään ei tunnu saavan vastausta. Nettivieroitus tuntuisi vaikuttavan jopa yöuniin, ainakin nukun todella huonosti. Toki voi olla, että se johtuu ihan uudesta paikastakin. Rentoutuminen on hyvin vaikeaa ilman rentouttavaa musiikkia.
On vaikea tajuta, missä vaiheessa kävi näin? Ei sitä aiemmin tarvinnut internetiä yötäpäivää. Riitti ihan hyvin, kun oli lukemista tai ihmisiä. Tosin silloin oli kyllä televisio, mitä ei tällä kertaa ole. Mutta olenko mä ja monet muut niin vieraantuneita ns. luonnosta, että on pakko saada olla kokoajan yhteydessä muuhun maailmaan. Tosin, omalla kohdallani täytyy sanoa, että itseäni ärsyttää enemmän se, että en saa sitä yhteyttä muuhun maailmaan katkaistua. Yksin omassa huoneessa kuulen kokoajan ympärillä olevat äänet, kun ei ole musiikkia tai höpöhöpöohjelmaa katkaisemassa mölyä.
———————————————————————————————————————
Yllä olevan kirjoitin eilen hyvin huonoissa fiiliksissä. Sitten ryhdistäydyin ja aloin ratkoa pulmaa toiselta kantilta:
